Paikallinen kalastuksen hallinta purkaa kolonialismin ja klaanijärjestelmän perintöä. Se antaa pienkalastajille valtaa päättää elannostaan ja kantaa vastuuta Intian valtameren ekosysteemistä.
Wasini, Kenia (Jackson Okata – IPS) Iltapäivän aurinko kajastaa kultaisena Mukwiron kylän yllä Intian valtamerellä sijaitsevalla Wasinin saarella Kenian rannikon tuntumassa. Mwanasti Mwalola, 26, ja Mzungu Mohammed Dhossa, 45, seisovat rannalla vaa’an, kynän ja lehtiön kanssa. Heillä on tärkeä tehtävä: kirjata tiedot vastapyydetystä kalansaaliista.
Wasinissa merien suojelu ja kestävä kalastus eivät jää toiveajatteluksi. Arkea rytmittää joukko käytäntöjä, jollaisista vajaan sadan kilometrin päässä Mombasassa vielä hetki sitten haikailtiin. Kesäkuun lopulla pidetty Our Oceans -konferenssi kokosi paikalle 10 000 osallistujaa yli 150 maasta.
Data auttaa yhteisöä tunnistamaan runsaimmat kalalajit, seuraamaan kalakantojen ja kalastustapojen muutoksia sekä tunnistamaan liikakalastuksen merkkejä. Lisäksi se ohjaa paikallisia suojelutoimia, kuten kausittaisia rajoituksia, kalastuksen suunnittelua sekä kutupaikkojen varjelemista.
Merialueista elantonsa saaville yhteisöille data on arvokasta myös siksi, että se lisää niiden itsemääräämisoikeutta. Kalastajat voivat nyt määrittää, kasvavatko vai vähenevätkö kalakannat, tunnistaa haavoittuvimmat lajit sekä tehdä tietoon perustuvia päätöksiä kalastusalueiden hoidosta.
Kohti kestävää merienhoitoa
Wasinissa datankeruu käynnistyi osana rannikko- ja merivarojen kehitysjärjestön Comredin hanketta.
Hanke on ajankohtainen, sillä ilmastonmuutos lämmittää merivesiä, muuttaa kalojen vaellusreittejä, vahingoittaa koralliriuttoja ja uhkaa tuhansien kalastajaperheiden toimeentuloa. Ylikalastus ja elinympäristöjen heikkeneminen vaarantaa myös perinteisen elinkeinon jatkuvuuden.
”Autamme rannikkoyksiköitä Kwalen ja Kilifin piirikunnissa keräämään, hallinnoimaan ja käyttämään tietoja kalansaaliista”, Comredin johtaja, tohtori Patrick Kimani kertoo.
Merivirtojen hallinta ei ole kestävällä pohjalla ilman luotettavaa tietoa kalakannoista, Kimani muistuttaa. Hankkeen tavoitteena onkin lisätä vastuullisuutta Kenian rannikkokalastuksessa. Sivutuotteena paikallisten ymmärrys kalastuksesta elinkeinona laajenee.
”Et voi hallita sitä, mitä et tunne tai ymmärrä”, Kimani sanoo.
Vaikka pienimuotoinen kalastus työllistää lähes 90 prosenttia alan työntekijöistä Keniassa, heidät on perinteisesti suljettu kalastustiedon keruun ja hallinnan ulkopuolelle. Klaanijärjestelmästä ja siirtomaa-ajalta periytynyt työnjako muuttuu hitaasti. Hanke oikaisee tätä historian vääristymää.
”Vahvistamme yhteisöjen kykyä ottaa vastuuta kalastukseen liittyvästä päätöksenteosta, ei vain raakatuotannosta. Paikalliset voivat siten tehdä päätöksiä, jotka ovat kestäviä sekä elinkeinon että meriekosysteemien kannalta”, Kimani kertoo IPS:lle.
Nykyään rannikkoyksiköt tekevät yhteistyötä Kenian hallituksen kanssa.
Parempia päätöksiä ja saaliita
Mwalola and Dhossa ovat rannikkoyksikön jäseniä. Datan kerääjinä he pitävät tarkasti kirjaa kalastajien nimistä, pyydetyistä kalalajeista, kalojen koosta ja painosta, pyynti- ja maihinnousupaikoista sekä käytetyistä välineistä.
”Teemme tätä neljänä päivänä viikossa”, Mwalola sanoo.
Wasinissa on koulutettu rannikkoyksikön johtajia ja datan kerääjiä, joista suurin osa on nuoria. Lisäksi 118 kyläläistä on perehdytetty valvomaan toimintaa ja varmistamaan, että kerätty ja analysoitu data parantaa meren suojelua koskevia päätöksiä.
Mukwiron vanhempi tiedonkerääjä Mwatuwa Keya kertoo, että kirjaamisen jälkeen tiedot tallennetaan ja tulkitaan. Analyysin tuloksia sovelletaan meren suojeluun ja kalastuksen hallintaan.
”Kalastajien itsensä keräämä data on auttanut Mukwiron yhteisöä seuraamaan valtamerta ja sen tapahtumia”, hän iloitsee. Kalastaja Kombo Mshali vahvistaa, että aloite on ”juurruttanut merensuojelueetosta yhteisöön”.
Yhteisöt pitävät säännöllisiä palautekokouksia, joissa päätöksentekoa ja kalastustoimintaa suunnataan tuoreen datan pohjalta. Dhossa kertoo, että datan saatavuus on parantanut päätöksentekoa ja hallintoa kalastajayhteisöissä.
Paikalliset kalastajat ovatkin ottaneet hankkeen hyvin vastaan. Mukana on noin tuhat pienkalastajaa.
Kalastaja Salim Rashid, 26, kertoo kalastusdatan auttavan heitä päättämään, mitä ja missä päin valtamerta kalastaa.
“Aiemmin lähdimme kalaan ilman selkeää suunnitelmaa ja palasimme usein tyhjin käsin.”
Rashid kertoo, että datan seuraaminen on myös kasvattanut perinteisin keinoin kalastavien saaliita. Kalastajat myös noudattavat kalastussäädöksiä aiempaa säntillisemmin.
Avaimet kestävään toimeentuloon
Mukwiron rannikkoyksikön valvontapäällikkö Mwalole Hemedi huomannut muutoksen. Yhteisö on aiempaa valveutuneempi sen suhteen, mitä meren ekosysteemeissä tapahtuu.
”Kova data auttaa päättämään suojelukeinoista, joihin kaikkien kalastajien odotetaan osallistuvan”, myötäilee Comredin vanhempi kalastusasiantuntija Alphine Mboga.
Vaikka ilmastonmuutos, ylikalastus ja elinympäristöjen heikkeneminen luovat kasvavaa painetta meriekosysteemeille, Mukwiron yhteisö osoittaa, että valtiollisen politiikan ja kansainvälisten sitoumusten ohella myös paikallinen tieto ja yhteisön tuottama data voivat ohjata merien suojelun tulevaisuutta.
Kalastajien näkökulmasta tallennetut tietueet eivät ole vain tilastoja vaan keino pitkän aikavälin toimeentulon turvaamiseksi, Mbonga sanoo.
”Keräämällä tätä tietoa itse emme suojele vain omaa elantoamme vaan myös tulevien sukupolvien toimeentuloa”, Hemedi tiivistää.
(Inter Press Service)
