Hintoja ovat nostaneet turvallisuustilanteen paraneminen, ulkomailla asuvien salvadorilaisten ostovoima ja kiinteistökeinottelu. Asunto-osuuskunnat tarjoavat vähävaraisille yhden harvoista väylistä omaan kotiin.
SAN SALVADOR, El Salvador 7.9.2026 (IPS) Irene Barrera asui vuosien ajan lastensa kanssa mesóneissa, vanhoissa taloissa, jotka on jaettu pieniksi asuintiloiksi useille perheille. Niissä perheet jakavat vessan, keittiön ja muut yhteiset tilat.
Elokuussa 2018 Barrera sai oman kodin.
”Kun astuin tähän pieneen taloon, olin valtavan onnellinen. Vihdoinkin lapsillani oli kaunis ja turvallinen paikka, jossa asua”, Barrera muistelee.
Barrera istuu kotinsa sohvalla San Estebanin työläiskaupunginosassa lähellä San Salvadorin vanhaa kaupunkia.
Barrera asuu noin 40 perheen yhteisössä, jonka kodit on rakennettu asunto-osuuskunnan voimin. Asukkaat osallistuivat itse rakentamiseen, ja hanketta tukivat asumista kehittävä Fundasal-säätiö sekä eurooppalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt.
Tällainen järjestely on Barreran kaltaiselle pienituloiselle salvadorilaisille yksi harvoista tavoista saada oma koti.
Asiantuntijat ja tutkijat ovat jo vuosikymmeniä arvostelleet maata siitä, ettei pienituloisille ole rakennettu riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja. El Salvadorista puuttuu arviolta puoli miljoonaa asuntoa.
El Salvadorin vähimmäispalkka on noin 345 euroa kuukaudessa. Asunnon hinta maassa on keskimäärin noin 230 000 euroa ja pääkaupungissa jopa 430 000 euroa.
El Salvador oli 15:n Latinalaisen Amerikan maan asuntomarkkinavertailussa kallein. Argentiinassa asunto maksaa keskimäärin 92 800 euroa, Panamassa 86 900 euroa, Meksikossa 49 700 euroa, Ecuadorissa 45 300 euroa ja Kolumbiassa 44 400 euroa.
Myös vuokrataso on El Salvadorissa vertailun korkein. Keskimääräinen vuokra on noin 1 361 euroa kuukaudessa eli lähes nelinkertainen vähimmäispalkkaan nähden.
Silti noin kaksi kolmesta asunnosta on omistusasuntoja. Vuoden 2025 väestö- ja asuntolaskennan mukaan 57,9 prosenttia asunnoista on jo kokonaan maksettuja omistusasuntoja ja 8,8 prosentista maksetaan edelleen lainaa.
Luvut kertovat jo aiemmin hankituista kodeista. Nyt asuntoa etsivän tilanne on aivan toinen.
”Hinnat ovat nousseet jopa kohtuuttomasti, mutta syyt ovat moninaiset”, kiinteistöneuvoja Yadhira Montúfar sanoo.
Yksi niistä on El Salvadorin turvallisuustilanteen nopea muutos.
Vielä muutama vuosi sitten rikollisjengit hallitsivat laajoja alueita maasta. Joillekin asuinalueille oli vaarallista edes mennä, mikä piti myös asuntojen kysynnän vähäisenä.
Tilanne muuttui maaliskuussa 2022, kun presidentti Nayib Bukelen hallitus käynnisti laajat jengien vastaiset pidätykset ja rikolliset syöstiin suurelta osin vallasta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kuitenkin arvostelleet toimia ja sanoneet, että pidätettyjen joukossa on satoja syyttömiä.
Väkivallan vähentyessä aiemmin vaarallisina pidetyistä kaupunginosista tuli jälleen houkuttelevia asunnonostajille. Kysynnän kasvu alkoi nostaa hintoja.
Ulkomainen raha nostaa asuntojen hintoja
Kotimaiset palkat eivät yksin määrittele El Salvadorin asuntojen hintoja. Ostajia ja rahaa tulee paljon myös ulkomailta.
Yhdysvalloissa asuu arviolta kolme miljoonaa El Salvadorista lähtenyttä ihmistä. Muutto kiihtyi vuosien 1980–1992 sisällissodan aikana.
Kun jengiväkivalta on vähentynyt, osa ulkomailla asuvista salvadorilaisista on alkanut hankkia kiinteistöjä kotimaastaan. Yhdysvalloissa ansaituilla tuloilla he pystyvät maksamaan hintoja, joihin paikallisilla ei ole varaa.
Kasvanut kysyntä on nostanut sekä asuntojen että tonttien hintaa. Nousua ovat kiihdyttäneet myös kiinteistökeinottelu ja rakennuskustannusten kasvu.
Montúfar kertoo omasta remontistaan, jonka piti maksaa noin 50 900 euroa. Lopullinen lasku nousi 78 500 euroon. Vuonna 2022 rakennuskustannukset olivat kohonneet 30 prosenttia.
Muutos näkyy erityisesti kohtuuhintaisissa asunnoissa. Montúfarin mukaan 43 000–69 000 euroa maksaneiden asuntojen hinnat ovat käytännössä kaksinkertaistuneet. Voimakkainta nousu on ollut alle 200 000 euron asunnoissa.
Myös vuokrat ovat nousseet. Asunnosta, josta aiemmin maksettiin 400–500 euroa kuukaudessa, voidaan nyt pyytää 700–800 euroa.
Kaikkein pienituloisimmille vaihtoehtoja on vielä vähemmän. Montúfarin mukaan pienituloisille tarkoitetun asunnon pitäisi maksaa alle 43 000 euroa, mutta monelle sekin on liikaa.
Juuri pienituloisille sopivista asunnoista on pahin pula. Rakentajat keskittyvät kalliimpiin asuntoihin, eikä alle 85 000 euron hintaluokassa ole riittävästi tarjontaa.
Rahakkaammille ostajille asuntoja sen sijaan rakennetaan. 173 000–300 000 euron asunnot käyvät hyvin kaupaksi ja varakkaimmille suunnatuissa uudiskohteissa hinnat nousevat yli 360 000 euroon.
Yksi esimerkki on San Salvadorin länsiosaan kohoava Portal Alcalá. Kahteen 25-kerroksiseen tornitaloon rakennetaan yhteensä 336 asuntoa, joiden hinnat alkavat 336 000 eurosta.
Kodit rakennetaan omin käsin
Asunto-osuuskunnat tarjoavat vaihtoehdon ihmisille, joille tavalliset asuntomarkkinat ovat saavuttamattomissa.
El Salvadorissa osuuskuntien jäsenet hankkivat maan, suunnittelevat kotinsa yhdessä ja osallistuvat niiden rakentamiseen talkoovoimin. Tontti jää osuuskunnan yhteiseen omistukseen, ja asukkaiden oma työ pienentää rakennuskustannuksia.
Fundasal-säätiö alkoi soveltaa mallia El Salvadorissa vuonna 2004 saatuaan oppia Uruguayn asunto-osuuskunnilta.
Ensimmäinen merkittävä hanke käynnistyi seuraavana vuonna San Salvadorin keskustassa. Mukana oli 21 perhettä, valtaosa niistä naisten johtamia kotitalouksia. Kaupunki myi osuuskunnalle nimelliseen hintaan entisen kaatopaikan tontin.
Tonttimaan saaminen on mallin keskeinen edellytys. San Estebanin osuuskunta hankki oman yksityisen tonttinsa Fundasalin myöntämällä lainalla.
Asukkaat rakensivat kotinsa itse.
Osuuskuntamalli koskee kuitenkin vain pientä joukkoa. Fundasal työskentelee nykyisin 20:n asunto-osuuskunnan kanssa, joissa on mukana 366 perhettä. Kuusi osuuskuntaa on jo rakentanut kotinsa, muut hankkeet ovat kesken.
El Salvadorissa laadittiin vuosina 2015–2016 uusi asuntopolitiikan malli, mutta sen toteuttaminen on Fundasalin hankekoordinaattorin Leticia Martínezin mukaan pysähtynyt.
”Jos mallia halutaan laajentaa, tarvitaan valtion rahoitusta ja kunnilta maata rakentamiseen”, Martínez sanoo.
Oman kodin saaminen ei tehnyt Irene Barreran elämästä helppoa, mutta se toi siihen pysyvyyttä. Barrera on sittemmin saanut lukion päätökseen ja opiskelee nyt tietotekniikan alan ammatillista tutkintoa.
Työkseen Barrera myy mobiilidataa ja hankkii lisätuloja siivoamalla koteja.
”Tuloni riittävät asunnon maksamiseen, äitini taloudelliseen tukemiseen ja poikani yliopisto-opintoihin”, Barrera kertoo.
(Inter Press Service)
