Matkailuala, paikallisyhteisö ja jakkitarhaajat etsivät tietä monilajiseen yhteiseloon Sikkimin vuoristopoluilla – jännitteistä huolimatta.
Sikkim, Intia 6.7.2026 (IPS) Jayanta Mukhia asettaa kaksi kuppia puupöydälle ja vetää tuolin lähelle paria, joka saapui aiemmin iltapäivällä keppeineen ja rinkkoinen. He ovat aikeissa vaeltaa Goechala-reitin Khangchendzongan kansallispuistossa Intiassa.
Höyryävän teen äärellä Jayanta kysyy, tietävätkö vaeltajat, mitä heidän roskilleen käy.
Länsi-Sikkimissä kulkeva reitti nousee Yuksomin kaupungin kupeessa olevilta vuoristolaitumilta kohti jäätikköjä. Kiviin takertuneet muovipussit sinnittelevät siellä talven yli. Kaikki kävijät – armeijan leirit, turistit ja retkeilyryhmät – jättävät jotain jälkeensä. Jäte ruokkii koiria, kun ne kiertelevät sanoja polkuja, joilla lumileopardit liikkuvat öisin.
Jayantan puoliso, Chungda Sherpa, perusti kotimajoituspalvelun Yuksomiin vuonna 2012 toimiessaan reittioppaana, joka tunsi Goechala-reitin kuin omat taskunsa. Majapaikka houkuttelee vierailijoita kaupungeista, joissa Jayanta ja Chungda eivät ole koskaan käyneet.
Nykyään Chungda hoitaa varauksia, markkinointia ja verkkonäkyvyyttä. Jayanta vastaa kaikesta muusta: keittiöstä, vierailijoista, keskusteluista puupöydän äärellä sekä hiljaisesta vaatimuksesta, että jokainen, joka yöpyy heidän kattonsa alla, jättää kansallispuiston puhtaammaksi kuin sinne tullessaan.
Majoitustoiminta tuottaa perheelle vuodessa 7 300–9 200 euroa. “Ilman kansallispuistoa tuloa ei olisi olemassa”, Chungda sanoo.
Sama tilanne on yli 60 hotellilla, kotimajoituksella ja matkatoimistolla, jotka toimivat Yuksomissa. Tulovirran jatkuvuus riippuu pitkän päälle kansallispuiston ekologisesta kunnosta, huomauttaa Tshering Uden Khangchendzongan suojeluneuvostosta.
Kyse ei ole vain roskaamattomuudesta vaan sopuisasta yhteiselosta luonnonvaraisten eläinten kanssa. Matkailu- ja majoitusyrittäjien elinkeino perustuu samoihin vuoristokäytäviin, joilla Sikkimin lumileopardit elävät.
Lumileopardien määrä vähenee
Paikallisesti saagey-nimellä tunnettu lumileopardi herättää kunnioitusta Yuksomissa. Moni pitää eläintä Sikkimin buddhalaisen perinteen mukaisesti vuoristoekosysteemien pyhänä vartijana. Lumileopardin suojelu onkin olennainen osa yhteisöjen uskomuksia ja paimentolaiselämää.
Myös Unesco on tunnustanut paikallisen kulttuurin ja ekosysteemin tiiviin yhteyden alueella. Khangchendzongan kansallispuistosta tuli Intian ensimmäinen luonnon- ja kulttuuriperintökohde vuonna 2016.
Itsekseen viihtyvä lumileopardi on Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan vaarantunut laji. Liiton arvioiden mukaan aikuisyksilöitä on maailmassa vain 2 700–3 400, ja populaation koko pienenee. Nykyään lumileopardeja elää 12 valtion alueella Himalajan ja Keski-Aasian vuoristoissa.
Himalajan lumileopardikantaa kartoitettiin ensi kertaa vuosina 2019–2023. Tutkimuksessa tehtiin havaintoja 718:sta lumileopardista kuudessa osavaltiossa. Sikkimissä havaittiin vain 21 yksilöä. Vaatimatonta määrää selittävät vuoristoisen elintilan jakaminen paimentolaisten, retkeilijöiden sekä dzoiden kuljettajien kanssa. Dzo on jakin ja naudan risteytyksenä syntynyt juhta.
Villiintyneet koirat ovat toinen syy lumileopardien vähyyteen. Ne ajavat lumileopardeja pois saaliiltaan ja pyydystävät sinivuohia sekä pikkujyrsijöitä, joista lumileopardit ovat riippuvaisia.
Villikoirat ovat Pohjois-Sikkimin alueen valtapetoja, joiden hallitseva asema koettelee koko vuoristoalueen ekologista kestävyyttä. Kansallispuiston reitiltä löytyvät jätteet ruokkivat koiria ja kaventavat siten lumileopardien elintilaa.
Vaikka lumileopardeista liikkuu huhuja, harva paikallinen on nähnyt eläintä omin silmin. Tshering Uden näki alueella liikkuvan lumileopardin ensi kertaa valvontakameran videolta.
Jätehuolto vastauksena villikoiraongelmaan
Viime vuosina Sikkim on hyötynyt luonnonsuojeluhankkeista, jotka ulottuvat myös ympäröiville alueille. YK:n kehitysohjelman, Maailman ympäristörahaston ja Intian hallituksen 63 miljoonan euron hankerahaa on ohjattu paikallisyhteisön ja luonnonvaraisten eläinten yhteiselon tukemiseen.
Yuksomin liepeillä Secure Himalaya -jättihanke on näkynyt liiketunnistinkameroina, vapaaehtoisena partiointina sekä roskaamisen nollatoleranssia tavoittelevana jätehuoltona.
”Hanke asensi biokaasun tuotantolaitoksia armeijan leirien ruokajätteen käsittelyä varten, mikä auttoi villikoirien aiheuttamiin ongelmiin”, kertoo Securen raportoinnista vastannut Ruchi Pant. “Armeija on sittemmin laajentanut laitosten käyttöä omalla kustannuksellaan.”
Jo päättynyt hanke tähtäsi myös luonnon monimuotoisuuden suojeluun, kestävien tulolähteiden turvaamiseen sekä ekologista alueiden hallintaa tukevien tietojärjestelmien rakentamiseen.
Hankkeen väli- ja loppuarvioinnit pitävät Securen aikaansaannoksia erinomaisina. Khangchendongan kansallispuiston toiminta on tehostunut monella saralla. Roskaaminen on saatu aisoihin, ja yli 196 biodiversiteettikomiteaa valvoo biologisen monimuotoisuuden lain noudattamista ympäri Sikkimiä.
Lumileopardien näkökulmasta merkittävintä on lajin selviytymistä turvaava yhteisöpohjainen valvontajärjestelmä vuoristopoluilla. Nuoria on koulutettu vapaaehtoisiksi ”Himalajan suojelijoiksi” asentamaan liiketunnistinkameroita, partioimaan Khangchendzongan kansallispuistossa sekä raportoimaan havainnoista.
Retkeilyoppaita, kantajia ja matkailualan toimijoita on koulutettu valvomaan polkuja, käsittelemään jätettä sekä raportoimaan villieläinhavainnoista.
Sinivuohia, joita kansallispuistossa oli nähty harvoin ennen hanketta, tavataan nykyään säännöllisesti rinteillä. Se tarkoittaa lumileopardeille luotettavampaa saaliskantaa sekä vähemmän tarvetta etsiytyä laitumille vahingoittamaan karjaa.
Asenteiden jälkipyykki
Udai Gurung Sikkimin metsähallinnosta kertoo, että hanke muutti heidän toimintansa perustaa. ”Suurin muutos oli käsitteellinen. Metsähallinto siirtyi suojeluun keskittyvästä mallista erilajisten rinnakkaiseloa korostavaan lähestymistapaan.”
Vuonna 2022 hanke luovutettiin virallisesti Yuksamin paikallishallinnon vastuulle. Vapaaehtoiset vuoristopartiot toimivat nyt Sikkimin metsähallinnon alla ja biodiversiteettikomiteat alan neuvoston alaisuudessa. Yuksamin kunta on ottanut kontolleen jätteiden nollatoleranssiohjelman.
Vaikka lumileopardien elinolot ovat kohentuneet, työsarkaa riittää.
Viime aikoina jakkitarhaajat ovat menettäneet viisi jakkia lumileopardien kynsiin. Aikuinen jakki maksaa 735–840 euroa. Valtion korvaus on vain murto-osa siitä.
Tapauksia sattuu usein metsähallinnon mailla, ja tarhaajille kerrotaan, ettei heitä voida auttaa.
”Jakkitarhaajilla on hyvin kielteinen suhtautuminen lumileopardeihin ja usein voimakas tarve kostaa”, kertoo Pema Yangden Lepcha, tutkija ja hankeasiantuntija Ashoka Trust for Research in Ecology and the Environmentin Himalajan-aloitteesta. Hän on viettänyt kuukausia pohjoissikkimiläisten jakkitarhaajien parissa.
Jännitteen purkaminen on tärkeää lumileopardien selviytymiselle sekä rauhanomaiselle lajien rinnakkaiselolle, joka on vuoristoekosysteemin elinvoimaisuuden kivijalka.
Paikallisten viranomaisten kiireisin tehtävä onkin hyvittää taloudelliset menetykset ja ottaa käyttöön korvausjärjestelmä vastaavien tapausten varalle.
Eläväinen vuoristo
Nedup Bhutia on kulkenut Goechala-reittiä kaksikymmentä vuotta yksitoista dzota mukanaan. Jokaisen vaelluskauden aikana hän ansaitsee 920–1380 euroa kuljettamalla retkeilijöitä kansallispuistoon.
Lumileopardia Bhutia ei ole koskaan nähnyt, mutta hän on vakuuttunut, että maasto elää yhä.
Kolme vuotta sitten reitin laidalla sijaitsevasta Jhamtongin kylästä löydettiin kaksivuotias härkä, jonka lumileopardi oli surmannut yön aikana.
Yuksomissa, kotimajoituksen puupöydän ääressä Jayanta Mukhia täyttää kaksi teekuppia. Vieraat lähtevät huomenna ja he vievät roskansa mukanaan. Mukhia on pitänyt siitä huolen.
(Inter Press Service)
