Talibanin valtaannousu vei Mehrmaalta aviomiehen, työn ja mahdollisuuden elää vapaasti.
Afganistan 15.06.2026 (IPS – Learning Together) Maaliskuussa 2022 oli kylmä ja luminen yö, kun Mehrmaan naapurit toivat hänen aviomiehensä elottoman ruumiin kotiin. Mies oli kadonnut yli seitsemän kuukautta aiemmin. Mehrmaa oli juuri ja juuri sinnitellyt uusien rajoitusten alla, ja nyt hänestä tuntui siltä kuin koko maailman paino olisi hänen hartioillaan.
”Kotitiemme päässä makasi seitsemän arkkua, joissa oli perheille toimitetut ruumiit. Seitsemän kuukautta sitten heidät oli viety elävänä ja nyt heidät oli palautettu kuolleina”, Mehrmaa kertoo.
Mehrmaa kuvailee, kuinka heinäkuussa 2021 Taliban valtasi maakunnat ja sen joukot tunkeutuivat hänen kotikaupunkiinsa moottoripyörillä. Talibanit pystyttivät keskustaan lippunsa voiton merkiksi. Valtion helikopterit pommittivat kaupunkia, ja asunnottomat ihmiset jäivät ilman mitään suojaa. Mehrmaan maakunta oli ensimmäinen, joka jäi Talibanin sorron alle. Monet pakenivat paniikissa.
”Valtio kaappasi monia nuoria miehiä puolustamaan kaupunkia, mukaan lukien aviomieheni.”
Taliban vei vapauden
Vallankaappauksen jälkeen naiset uhattiin vangita, jos he kävelevät kaduilla yksin.
”Naisia ruoskittiin julkisesti pienten ja turhien syiden takia. Leskeksi jääneet naiset ja alaikäiset tytöt pakotettiin avioliittoihin, ilman että heillä oli asiaan mitään sanomista.”
Naiset kohtasivat päivittäin vaikeuksia riippumatta siitä, oliko heillä miespuolista sukulaista suojelemassa heitä tai ei.
”Nyt kun Taliban hallitsee Afganistania, mitä voimme enää tehdä? Elämme vain lapsiemme vuoksi. Naiset haluavat tehdä töitä, jotta voivat ansaita rahaa perheilleen.”
Taliban-hallinnon alla naisilta kiellettiin kaikki työnteko. Mehrmaa halusi jatkaa työtä lastensa vuoksi. Se ajoi hänet tien päälle.
”Nyt elän lasteni kanssa kulkurin elämää. Meillä ei ole pysyvää kotia emmekä pysy yhdessä paikassa pitkään.”
Työstä tuli selviytymisen keino
Mehrmaa on koulutettu opettaja, ja hänellä on myös kätilön opintoja. Hän hoitaa naisten hedelmällisyysongelmia rohdoilla sekä antaa hierontaa polvi-, selkä- ja nivelkipuihin. Edesmenneen miehensä opettamana Mehrmaa oppi ajamaan autoa. Hän piti ensimmäistä naisille suunnattua autokoulua maakunnassaan ja opetti satoja naisia ajamaan.
Sitten Taliban kielsi naisten autoilun. Hyveiden edistämisen ja paheiden estämisen ministeriön eli moraalipoliisin ohjaamina Talibanin paikallisviranomaiset ojensivat Mehrmaata ja antoivat hänelle varoituksen.
”He väittävät, että ajaminen on vain miehiä varten. Mutta naiset ovat todistaneet osaavansa ajaa. Jopa he, joiden perheessä ei ole miestä, ovat oppineet ajamaan.”
Aviomiehen kuoleman jälkeen Mehrmaan oli jatkettava työskentelyä, jotta hän voisi ruokkia lapsensa. Selviytyäkseen Mehrmaa palasi kaupunkiin ja aloitti työt opettajana.
Alanvaihdosta huolimatta Mehrmaata kiellettiin työskentelemästä. Yläkoulutasolta eteenpäin kaikilta tytöiltä kiellettiin koulu ja oppilaitokset suljettiin. Mehrmaa siirtyi työskentelemään kotiapulaisena, ja lisäksi hän tarjosi henkilökohtaista opetusta liikunnassa kouluista ulos suljetuille tytöille ja naisille.
Mehrmaa on myös taitava fysioterapeutti. Hän perusti ensimmäisen vain naisille tarkoitetun urheilu- ja hierontakeskuksen, jotta hän pystyi auttamaan naisia painonhallinnassa ja yleisen terveyden parantamisessa. Mehrmaan terveydellinen neuvonta on valanut uskoa naisiin, jotka ovat menettäneet toivonsa parantumisesta.
Työssään Mehrmaa tapasi 18-vuotiaan tytön, joka oli kaksi vuotta aiemmin tippunut kaivoon, ja hänen jalkansa, kätensä ja kylkiluunsa olivat vaurioituneet tapaturmassa. Mehrmaa hoiti tytön lihaksia hieromalla niitä oliivi- ja mustakuminaöljyllä. Alle kahdessa kuukaudessa tyttö pystyi liikkumaan.
Kieltäytyi pakkoavioliitosta
Halvaantuneen tytön isä oli hehkuttanut Mehrmaan taitoja paikallisessa moskeijassa. Parantajan maine kiiri miesten korviin, ja he ryntäsivät kosimaan Mehrmaata.
Taliban-hallinto pitää yksin työskentelevää, naimatonta naista häpeällisenä. Kun moraalipoliisi sai tietää, että Mehrmaa oli torjunut kaikki kosinnat, he kielsivät häneltä työnteon.
Mehrmaa kieltäytyi elämästä muista riippuvaisena.
”Lasteni vuoksi haluan tienata oman, rehdin elantoni enkä elää kenenkään nöyryytyksen alaisena”, hän kertoo.
Joskus epäoikeudenmukaisuus on köyhyyttäkin suurempi tuska.
”Aion jatkaa taistelua pakkoavioliittoa vastaan lasteni vuoksi ja edesmenneen aviomieheni muistoksi, viimeiseen hengenvetooni asti”, Mehrmaa sanoo.
Valoa jokaisessa sormessa
Jälleen kerran Mehrmaa muutti lastensa kanssa asuinpaikkaa, tällä kertaa maan koillisosaan. Mukanaan hän kantaa toivoa oikeudenmukaisuudesta ja paremmasta tulevaisuudesta.
Uuden kylän naiset kannustivat Mehrmaata jäämään ja auttamaan klinikoilla terveydenhuollon parissa. Naiset kertoivat Mehrmaalle, kuinka moni raskaana oleva nainen kuolee ennen kuin hän pääsee sairaalaan.
Paikkakunnan naiset puhuvat Mehrmaasta ihaillen ja kuvailevat häntä uskomattoman ystävälliseksi ja kykeneväksi.
”On kuin hänen jokaisessa sormessaan olisi valo”, he sanovat.
Tällä afganistanilaisella sananparrella viitataan henkilöön, joka on erittäin taitava ja tuo ympärilleen paljon hyvää.
Jatkuvista menetyksistä, uhkauksista ja kosinnoista huolimatta Mehrmaa jatkaa eteenpäin. Hän taistelee lastensa, apua tarvitsevien naisten ja paremman tulevaisuuden puolesta. Mehrmaan visioi Afganistanistanista, jossa naiset voivat työskennellä vapaasti, opiskella ja huolehtia perheestään.
(Inter Press Service/Learning Together)
