Buenos Aires, 01.07.02 (IPS) – Argentiinan talouskriisi on jättänyt piensäästäjät, kuten eläkeläiset ja työttömät, pahimpaan ahdinkoon. He pitivät roponsa luottavaisesti pankissa samaan aikaan, kun rikkaat siirsivät omiaan turvaan. Nyt moni tuntee itsensä karvaasti petetyksi.
Ennen pankkitilien jäädyttämistä viime joulukuun alussa Argentiinasta pakeni valtavasti pääomaa. Samaan aikaan kassakaappien ja -lippaiden kauppa kävi vilkkaana.
Vuoden 2001 alussa tileillä oli 83 miljardia euroa, mutta siitä on jäljellä enää 10 miljardia. Summa on ripoteltu noin yhdeksälle miljoonalle tilille yli sadassa eri rahalaitoksessa.
Rahat kuuluvat pääasiassa piensäästäjille, kuten eläkeläisille, pienyrittäjille, kauppiaille, tavallisille palkansaajille ja äskettäin työnsä menettäneille, jotka elivät erorahansa koroilla.
Noin 200 000 tilinomistajaa on jättänyt raastupaan vaatimuksen rahojensa välittömästä vapauttamisesta. He katsovat oikeuttaan yksityisomaisuuteen loukatun. Toistaiseksi vain yksi viidestä on saanut edes osan rahoistaan takaisin.
"Luotimme valtion omistamaan Banco Nacióniin 20 vuoden ajan uskoen, ettei julkinen laitos pettäisi meitä. Mutta juuri niin se teki", 72-vuotias eläkeläinen Beatriz Arriaga sanoo. Hän oli 31 vuotta ylikansallisen General Electric -yhtiön palveluksessa ja saa eläkettä 89 euroa kuussa.
Arriaga pitää puhuessaan kädestä 74-vuotiasta miestään Jorgea, jonka kuukausieläke on 156 euroa. "Olimme myyneet talon ja auton ja päättäneet elää säästäväisesti, koska eläkkeen ostovoima heikkeni koko ajan. Matkustelun sijasta panimme rahat säästöön pahan päivän varalle", Arriagat kertovat.
Nyt pariskunnan dollarisäästöt on jäädytetty ja muunnettu väkisin pesoiksi. Peson kurssi on romahtanut sen jälkeen, kun se vapautettiin dollarisidoksestaan tammikuussa.
Argentiinaa johtavan presidentti Eduardo Duhalden hallituksen tuorein tarjous säästäjille on dollaritalletusten vaihtaminen vapaaehtoisesti valtion kymmenen vuoden obligaatioihin.
Miettimisaikaa on annettu heinäkuun 16. päivään.
"Olemme valitettavasti liian vanhoja odottamaan vuoteen 2012", Beatriz Arriaga huokaa.
Toisaalta Arriagat eivät ole riittävän vanhoja: oikeus kolmen vuoden obligaatioihin on varattu yli 75-vuotiaille, vakavasti sairaille ja niille, jotka pystyvät todistamaan, että säästöt muodostuvat irtisanomisrahasta.
Jos tilinomistaja suostuu vaihtamaan säästönsä pesoiksi, hallitus tarjoaa viiden vuoden obligaatioita. Järjestelyistä kieltäytyville ei jää muuta neuvoa kuin odottaa, että pankit alkavat vähitellen vapauttaa säästöjä. Sen on määrä alkaa kiintiöittäin ensi vuonna.
Argentiinalaisten luottamus pankkeihin on nollassa, ja mielenosoitukset jatkuvat. Marssijat julistavat entistä äänekkäämmin, että vastuu heidän säästöistään kuuluu pankeille eikä valtiolle. Ulkomaisten pankkien pääkonttoreita vaaditaan vastuuseen Argentiinassa toimivien tytäryhtiöidensä puuhista.
"Minun rahani olivat (espanjalaisessa) Banco Ríossa ja haluan, että tuo pankki keskustelee Argentiinan valtion sijasta kanssani niiden palauttamisesta", mielenosoituksiin osallistuva Vicente Mastropiero, 52, sanoo.
Mastropiero työskenteli 31 vuotta alkujaan valtiollisessa teleyhtiössä, joka yksityistettiin 1990-luvun alussa. Saatuaan potkut viime lokakuussa hän päätti odottaa, että maa pääsee jaloilleen neljä vuotta jatkuneesta lamasta, ennen kuin toteuttaa unelmansa ja perustaa irtisanomisrahoillaan rautakaupan. Unelma muuttui painajaiseksi kahdessa kuukaudessa, ja nyt kaikki hänen säästönsä ovat jumissa Banco Ríossa.
(Inter Press Service)
