New York,, 07.08.95 (IPS) – Pekingissä syyskuussa pidettävä YK:n naiskokous on viimeinen lajissaan tällä vuosisadalla. Siksi se sopisi hyvin päättämään naisten aseman arviointiin keskittyneen ajan ja aloittamaan uuden kauden, jona naisten ja miesten välinen eriarvoisuus poistetaan. Kaikki kehittämissuunnitelmat maapallollamme tulisi vastaisuudessa perustaa ajatukselle naisten ja miesten tasaveroisesta kumppanuudesta.
YK:n neljäs maailmankonferenssi naisten aseman parantamiseksi (FWCW) pidetään Kiinan pääkaupungissa 4.-15. syyskuuta. Sitä on valmisteltu lukemattomissa tapaamisissa yksittäisten maiden ja alueiden puitteissa sekä kansainvälisellä tasolla.
Hallitusten kuin myös alueellisten ja maailmanlaajuisten yhteenliittymien tuki on naiskokoukselle välttämätöntä, sillä monet muutkin maailmanlaajuiset ongelmat jäävät ratkaisematta, jos naisten ongelmat sivuutetaan.
Naiset ovat aivan liian pitkään olleet kehityksen äänettömiä puurtajia. Jos he jonakin päivänä lähettäisivät laskun työpanoksestaan, maailma menisi konkurssiin.
Naisten keskeinen rooli näkyy selvästi Afrikassa, jossa 500 miljoonan ihmisen ruokkiminen on heidän vastuullaan. Naiset tuottavat yli 70 prosenttia Afrikan elintarvikkeista, joten heille on annettava mahdollisuus myös omistaa maata, pääomaa ja tekniikkaa. Vain siten he voivat lisätä ruuan tuotantoa ja kohentaa omaa elämäänsä.
Afrikan naiset ovat osoittaneet uskomatonta kestävyyttä ja selviytymistaitoja vaikeissa olosuhteissa sodan ja luonnonkatastrofien aikana. Heillä on myös ollut keskeinen rooli maanosansa vapauttamisessa siirtomaavallan ja rotusorron ikeestä.
Kymmenen viime vuoden aikana Afrikan naiset ovat sekä pitäneet maidensa talouden pystyssä että sopeutuneet hallitusten toteuttamiin hevoskuureihin.
Naisten aseman parantamiseen on suunnattava enemmän voimavaroja, jotta he eivät olisi niin alttiita köyhtymiselle, nälälle ja työttömyydelle, jotka uhkaavat heitä niin pohjoisen kuin eteläisenkin pallonpuoliskon maissa.
YK on 50-vuotisen olemassaolonsa aikana tehnyt paljon parantaakseen naisten yhteiskunnallista, taloudellista ja juridista asemaa. Paljon enemmän on kuitenkin vielä tehtävä kaikissa maissa, jotta naisille paperilla annetut lupaukset toteutuvat arkielämässä.
YK:n rauhanturvaoperaatioiden budjetti on kasvanut muutaman vuoden takaisesta 550 miljoonasta dollarista kolmeen miljardiin dollariin 1994. Aivan liian paljon rahaa menee jatkuvasti muihin tarkoituksiin kuin kehityksen edistämiseen.
Sota on kallista; rauha taas edellyttää vain rakkautta ja humaanisuutta, erilaisuuden sietämistä ja toisten oikeuksien kunniottamista.
Afrikka käytti viime vuonna kahdeksan miljardia dollaria aseostoihin. Samalla rahalla olisi voitu kohentaa huikeasti köyhien afrikkalaisten naisten, miesten ja lasten elinoloja, jos se olisi käytetty puhtaan veden, terveyspalvelujen, koulujen ja asuntojen hankintaan.
Sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen edellyttää varojen suuntaamista naisten aseman parantamiseen. Tavoite on otettava huomioon myös päätettäessä valtion politiikan painopisteistä. Myönteisen muutoksen aikaansaaminen vaatii rikkailta teollisuusmailta aiempaa suurempaa roolia.
Ei pidä luulla, että köyhyyttä, nälkää ja puutetta on vain kehitysmaissa. Maailman vauraimmissa maissa on suuret joutkot ihmisiä, jotka elävät kurjuudessa. Joukossa on yksinhuotajaäitejä, työttömiä ja vammaisia.
Kehitysmaiden naiset eivät ole ainoita, joilla on ongelmia. Itse asiassa naisten maailmassa on hyvin harvoja kehittyneitä maita!
Naiset eivät voi enää tyytyä kuuntelemaan kauniita puheita asemansa parantamisesta. Sukupuolisen syrjinnän lopettaminen edellyttää sen tunnustamista, että jokainen naisen elämän vaihe lapsuudesta vanhuuteen on tärkeä. Kuhunkin jaksoon liittyy omat tarpeensa ja se on yhteydessä muihin vaiheisiin.
Erityistä tukea pitäisi antaa tyttölapsille, joita syrjitään monilla alueilla. Myös monet nuoret naiset elävät maailmassa, jossa väkivalta, sota, huumeet, sukupuolitaudit ja ympäristötuhot altistavat heidät sekä vanhoille että uudenlaisille riiston muodoille.
Naiskysymystä tulisi tarkastella yhteiskunnallisena ilmiöinä eikä "naisten asioina", jotka kuuluvat vain naisille. Ensimmäinen askel on naisten saaminen mukaan päätöksentekoon. Loistavan esimerkin antaa Ruotsi, jossa hallituspaikat on jaettu puoliksi naisten ja miesten kesken.
Pekingin kokous tarjoaa oivan tilaisuuden tutkia sitä, miksi naiset puuttuvat planeettamme johdosta.
YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali sanoi hiljattain, että kehitys käsittää kaikki inhimillisen elämän alueet ja jokaisella maalla – rikkaalla tai köyhällä ja kaikissa maanosissa – on edessään kehitykseen liittyviä haasteita.
"Kehitykselle ei ole valmista kaavaa. Se ei ole vain tietyn maapallon osan ongelma, ja se on enemmän kuin puhtaasti taloudellinen kysymys", hän selitti.
Nykymaailman tärkein haaste on luoda uusi järjestys, jossa naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Pekingin kokouksessa on tehtävä kaikki voitava maailman terästämiseksi toimintaan tuon päämäärän saavuttamiseksi. (Inter Press Service) * Gertrude Mongella on YK:n Pekingin naiskokouksen pääsihteeri. Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
