Jerusalem,, 22.12.95 (IPS) – Pyhän maan hiekka- aavikot ja kukkulat luovuttavat vähin erin vuosituhantisia salaisuuksiaan sinnikkäille arkeologeille. Tuoreimmat löydöt liittyvät Raamatun keskeisiin uskomuksiin ja kiihdyttävät niin kristittyjen kuin juutalaistenkin mieliä.
Löydöistä merkittävin ratkaisi väittelyn, jota oli käyty länsimaailmassa vuosikymmeniä. Tutkijat löysivät Daavidin sukua koskevan piirtokirjoituksen, joka viittaa 10. vuosisadalla ennen Kristusta eläneeseen Israelin kuninkaaseen Daavidiin.
Niin ikään löydettiin Jerusalemin ylipapiksi mainitun Kaifaan hauta. Kaifas johti Raamatun mukaan oikeudenkäyntiä, jossa Jeesus tuomittiin kuolemaan. Näin on todistettu, että nämä Vanhassa testamentissa mainitut henkilöt ovat todella eläneet.
Kiistely siitä, viittaako Raamattu todellisiin historian tapahtumiin vai onko se pääasiassa ihmisten kirjaamaa Jumalan sanaa, jatkuu kuitenkin edelleen.
Uudet löydöt todistavat tiettyjä osia Raamatusta todeksi, mutta yleensä arkeologia pystyy lähinnä selvittämään sen, miten ihmiset elivät Raamatun kattamilla aikakausilla.
"Emme me tee kaivauksia todistaaksemme Raamatun oikeaksi. Se on työmme sivutuote", heprealaisen yliopiston arkeologi Ami Mazar sanoo. Jerusalem Jeesuksen aikaan
"Arkeologia voi olla hyödyksi selvittäessään tapahtumapaikkojen historiaa", saman laitoksen tutkija Joran Tsafrir lisää. Hän on tehnyt kaivauksia Beet-Seanin alueella Pohjois-Israelissa vuodesta 1986.
"Nykyiset löydökset antavat käsityksen siitä, miltä Jerusalem näytti esimerkiksi ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Niissä näkyy temppeli ja se, miten ihmiset elivät Jeesuksen aikana tai miltä näyttivät kadut, joilla he kulkivat", Tsafrir selittää.
Arkeologia pystyy muiden tieteenalojen, kuten antropologian ja kasvitieteen, avulla hahmottamaan entisaikojen ihmisten todennäköiset asumukset, heidän käyttämänsä työkalut ja ruuan, jota he söivät.
Arkeologit ovat saaneet selville esimerkiksi sen, että Sepforis lähellä Nasaretia oli Jeesuksen aikana suuri kaupunki. Seudulla on ollut myös roomalaisia suurkaupunkeja, joiden teattereista ja vesisäiliöistä on löydetty jäänteitä.
Tutkimukset osoittavat, että Vanhassa testamentissa mainittuina tuomareiden, kuninkaiden ja profeettojen aikakausina elämä oli huomattavasti alkeellisempaa kuin Jeesuksen aikana. Asunnot oli rakennettu savesta, ja niitä piti kunnostaa aina sadekausien jälkeen. Maatalous oli pääelinkeino, ja ihmiset rakensivat taloihin suojat kotieläimille.
Sata vuotta sitten arkeologit asettivat tavoitteekseen todistaa Raamatun kirjoitukset oikeiksi. Nykyisin ajatus tuntuu kiusalliselta useimmista tutkijoista. Silti todisteiden löytäminen Raamatun henkilöistä aiheuttaa kiihtymystä tiedemiehissäkin.
Esimerkiksi kuningas Daavidin todellisuustaustan vahvistavien todisteiden löytymistä on pidetty erittäin merkittävänä. Aiemmin monet epäilijät olivat sitä mieltä, että tämä Israelin loistokauden hallitsijaksi esitetty henkilö oli pelkkä myyttinen taruolento.
Daavidin sukua koskevat piirtokirjoitukset ovat ensimmäinen Raamatun ulkopuolinen maininta kuninkaasta. Tutkija Mazarin mukaan löytö on tärkeä, koska se merkitsee sitä, että Daavidin suku oli vallassa vielä sata vuotta Daavidin jälkeen.
Arkeologit ovat löytäneet Beet-Seanin rauniot Tell el- Husanista. Ne ovat peräisin 1100-luvulta e.Kr. Jotkut uskovat, että israelilaiset sotilaat hautasivat sinne kuningas Saulin kilven tämän kuoltua taistelussa, josta kerrotaan ensimmäisessä Samuelin kirjassa.
Raamattua voidaan käyttää myös arkeologien tietolähteenä, joka auttaa heitä selvittämään löytöjensä alkuperää. Kun tutkijat löysivät suuret portaat Jerusalemin temppelin alueelta, monet vakuuttuivat siitä, että kyseessä ovat Uudessa testamentissa mainitut portaat, joilla Jeesus saarnasi.
Gazan rannikolta on löydetty egyptiläisiä hieroglyfejä, jotka ovat peräisin 1300-luvulta e.Kr. Niiden katsotaan vahvistavan Raamatun kertomuksen siitä, miten Mooses johti israelilaiset pois Egyptistä. Arkeologit arvioivat, että rannikko oli linnoitettu. Tämä selittää sen, miksi israelilaiset valitsivat pitkän kiertotien Siinain erämaan poikki päästäkseen luvattuun Kanaanin maahan.
Jotkut löydöt ovat herättäneet enemmän kysymyksiä kuin antaneet vastauksia. Se pätee esimerkiksi Juudas Iskariotin itsemurhaan, josta kerrotaan Matteuksen evankeliumissa.
Vuosisatojen ajan uskottiin, että itsemurha tapahtui Ekeldamaksi kutsutulla niityllä. Paikka tunnetaan myös Ben- Hinnonin laaksona, jossa pakanat Raamatun mukaan uhrasivat lapsia Moolok-jumalalle.
Tuoreet tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet, että alue ei ollut avoin niitty, vaan hautausmaa, jonka hienosti koristeltuihin hautoihin rikkaat ja pappissäädyn jäsenet hautasivat omaisensa.
Kuuluisa arkeologi Kathleen Kenyon teki jo 1950- luvulla kaivauksia Jerikossa, jonka muurien sortumisesta kerrotaan Joosuan kirjassa. Kenyon ei löytänyt minkäänlaisia merkkejä muurista muinaisen kaupungin ympäriltä.
Raamattu kertoo, että Kanaanin valloituksen aikana israelilaiset tuhosivat 16 kaupunkia. Arkeologit ovat löytäneet niistä vain kolme. "Monia noista kaupungeista ei ollut tuohon aikaan olemassa tai ne tuhottiin aiemmin kuin Raamatussa sanotaan", kertoo Mazar.
Arkeologialla ei ole mielipidettä huomattavasta osasta Raamatun kertomuksia, koska paikkoja ei ole tutkittu tai aika on hävittänyt mahdolliset todisteet niiden olemassaolosta, tutkijat sanovat.
Nykyajan poliittinen rajanveto on myös vaikeuttanut tutkimuksia. Israelin Jordanian kanssa solmima rauha sekä mahdollinen suhteiden normalisoiminen Syyrian ja Libanonin kanssa voivat muuttaa tilannetta. Jo nykyisin jordanialaiset ja israelilaiset arkeologit järjestävät yhteisiä kokouksia ja vaihtavat tietoja.
"Rauha Lähi-idässä auttaisi kaikkia ja eritoten arkeologeja", Tsafrir sanoo. (Inter Press Service)
