Caracas,, 22.12.95 (IPS) – Paine taloudelliseen yhdentymiseen on 2000-luvun lähestyessä kova Latinalaisessa Amerikassa, kuten kaikkialla muuallakin maailmassa. Osa Amerikan maista elää kuitenkin vielä 1800-luvulla, mitä tulee niiden keskinäisiin ratkaisemattomiin rajakiistoihin.
Latinalaisen Amerikan vanhojen maariitojen tulenarkuutta kuvaa se, että Peru ja Ecuador kävivät 1995 julistamattoman sodan rajoistaan.
Vastaavia, 1800-luvulta juontuvia kärhämiä on alueella yhä kosolti, vaikka taloudellinen yhdentyminen on jo päässyt alkuun. Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay ovat muodostaneet Eteläiset yhteismarkkinat (Mercosur), ja vuoden 1995 alussa syntyi Karibian maiden yhdistys, johon kuuluu 25 valtiota.
Taloudellisella yhdentymisellä pyritään aikaansaamaan koko mantereen kattava vapaakauppa-alue vuoteen 2005 mennessä.
"Kukaan ei edes aio kyseenalaistaa sitä, että integraatio on oikea tie eteenpäin ja maidemme ainoa vaihtoehto. Tämän ymmärtäessämme voimme ennakoida sitä, että tärkeät rajaongelmat menettävät vähitellen merkitystään ja ne voidaan lopulta ratkaista", Venezuelan entinen ulkoministeri Simon Consalvi sanoo.
Consalvi kuului Keski-Amerikan rauhansuunnitelman takana olleeseen Contadora-ryhmään. Hän uskoo, että rajariidat ratkaistaan, jos poliitikot oivaltavat sen tärkeyden. "Älykkään linjan" vaihtoehto on kuitenkin isänmaallisuuden yletön lietsonta, joka voi pahimmillaan johtaa aseellisiin yhteenottoihin.
Kiistanalaisia rajalinjoja löytyy yhä pohjoisen Meksikon Rio Grandelta aina Patagoniaan Etelä-Amerikan eteläkärjessä.
Kun Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko pari vuotta sitten neuvottelivat Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksesta (Nafta), Meksiko hautasi vanhat kaunansa, jotka koskivat sen viime vuosisadalla menettämiä alueita. Kaliforniassa nähtiin kuitenkin meksikolaisperäisen väestön seinäkirjoituksia, joissa luki: "Me tulimme tänne ensin."
Keskiamerikkalaisen Guatemalan naapurimaalleen Belizelle esittämät aluevaatimukset on ratkaistu poliittisella tasolla. Guatemalan armeija on ilmoituksensa mukaan kuitenkin valmis sotaan, jos Britannia tulisi entisen siirtomaansa Belizen, aiemman Britannian Hondurasin, avuksi.
Salvadorin ja Hondurasin maariita päättyi 1992 Kansainvälisen tuomioistuimen päätökseen, jolla kiistelty alue jaettiin maiden kesken.
Costa Rican ja Nicaraguan välit viilenivät viime kesänä, kun pieni ryhmä costaricalaisia uudisasukkaita julisti lyhytikäiseksi jääneen "Airrecun tasavallan" alueelle, joka on kuulunut Nicaraguaan viime vuosisadalta asti.
Panama, joka irrottautui Kolumbiasta tämän vuosisadan alussa, saa määräysvallan koko alueeseensa vasta vuosisadan lopussa, kun Yhdysvallat poistuu sopimuksen mukaisesti kanavavyöhykkeeltä.
Nicaragua alkoi elokuussa jälleen kerran vaatia itselleen Karibianmeressä sijaitsevia San Andresin ja Providencian saaria. Nicaraguan mielestä Kolumbia anasti saaret sillä välin, kun Yhdysvallat miehitti Nicaraguaa.
Kolumbialla ja Venezuelalla on ollut loputtomia rajariitoja aina maiden erkaantumisesta lähtien. Ne kuuluivat 1819-30 Ecuadorin ja Panaman kanssa Suur-Kolumbiaan, jonka itsenäisyystaistelija Simon Bolivar perusti.
Viidessä vuodessa Kolumbia ja Venezula ovat viisinkertaistaneet keskinäisen kauppansa, mutta rajaongelmat hiertävät yhä hallitusten kanssakäymistä.
Venezuela vaatii lisäksi itselleen kolmea viidesosaa Guyanan alueesta, jonka se sanoo Britannian varastaneen itseltään sata vuotta sitten.
Perun ja Ecuadorin alkuvuodesta 1995 käymän rajasodan juuret juontavat aluemäärityksiin vuodelta 1829. Jännitys kiristyi jälleen joulukuussa 1995, kun Ecuador ilmoitti ostavansa hävittäjäpommittajia Israelista.
Tyynenmeren sota (1879-84), jossa Chile löi Bolivian ja Perun, jätti jälkeensä ikuisuusongelman Bolivian merellepääsystä. Sisämaahan suljettu valtio vaatii jatkuvasti meriyhteyttä, jota se pitää kehityksensä ehtona.
Andien maiden keskinäiset konfliktit eivät kuitenkaan estäneet niitä solmimasta 1969 Andien sopimusta, joka tähtää taloudellisen yhteistyön lisäämiseen.
Etelä-Amerikan eteläkärjessä Chile ja Argentiina vaativat 1800-luvulla molemmat Patagoniaa itselleen. Niillä on yhä useita selvittämättömiä rajalinjoja; pieniä, mutta ei merkityksettömiä. Yksi niistä oli Beaglen kanaali, josta oli syntyä rajasota 1978. Yhteenotto vältettiin paavin avustuksella.
Consalvin mielestä Latinalaisen Amerikan on aika jättää 1800-luku kerta kaikkiaan taakseen. Se voi tapahtua vain etsimällä "oikeudenmukaiset ja tasapuoliset ratkaisut rajariitoihin". Ennen kaikkea tarvitaan "koko Latinalaisen Amerikan kattavaa sitoutumista integraatioon", Consalvi korostaa. (Inter Press Service)
