Lontoo,, 01.01.96 (IPS) – Romanian juutalainen Bernat Hecht sai Britanniasta turvapaikan 1939, kun fasistinen väkivalta voimistui hänen kotimaassaan. Hän asettui Walesiin, muutti sukunimensä Howardiksi ja omistautui työlleen ja perheelleen.
Hänen poikansa Michael on nykyisin Britannian sisäministeri. Perheen historia ei ole estänyt Michael Howardia valmistelemasta Britannian historian tiukinta turvapaikkalakia, jonka on määrä tulla voimaan 1996.
Britannian siirtolaisjärjestöt arvioivat, että jos Howardin valmistelema laki olisi ollut voimassa 1939, ministerin isällä ei olisi ollut toiveita turvapaikasta. Hyvin harvat Romaniaan jääneistä juutalaisista selvisivät hengissä sota-ajan keskitysleireistä.
Siirtolaisten hyvinvoinnista huolta kantavan brittiläisen yhteisneuvoston pääsihteeri Claude Moraes sanoo: "Howard saa todennäköisesti kiittää elämästään sitä, että hänen isänsä sai turvapaikan. Ministerin on vastattava moraalisesti siitä, mitä seuraa, kun pakolaisilta kielletään oikeus turvapaikkaan ja ihmishenkiä vaarannetaan."
Ministeri Howard symbolisoi eurooppalaisten kyvyttömyyttä tehdä eroa sorron uhreille perusoikeutena kuuluvan turvapaikan ja puhtaasti taloudellisen siirtolaisuuden välillä. Jälkimmäisen ongelmallisuutta on lisännyt työttömyys, joka koettelee useimpia Euroopan unionin (EU) jäsenmaita.
Turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi Euroopassa räjähdysmäisesti entisen Jugoslavian alueella puhjenneiden sotien vuoksi. Kymmenen viime vuoden aikana Länsi-Eurooppaan tulleista ihmisistä on karkeasti arvioiden noin kolmannes ollut pakolaisia, kolmannes parempaa elämää etsiviä siirtolaisia ja loput ovat olleet aiemmin saapuneiden pakolaisten tai siirtolaisten perheenjäseniä.
Ministeri Howardin mielestä turvapaikkalakien kiristäminen on helppo tapa hillitä siirtolaisuutta. Lisäksi Howard on havainnut – samoin kuin hänen ranskalainen virkaveljensä Jean-Louis Debre ja muut eurokollegat – että käymällä siirtolaisten kimppuun voi lisätä hallituksen hiipuvaa suosiota.
Odotettavissa on aiempaa tiukempia turvapaikkasääntöjä koko EU:ssa. Yhä harvempia tulokkaita päästetään sisään, yhä useammilta evätään oikeus anoa turvapaikkaa ja yhä enemmän maita hyväksytään "turvallisiksi", jolloin niistä tulevia ei lueta pakolaisiksi.
Howard on jo laatinut oman "turvallisten maiden" listansa. Joukossa on sellaisia poliittisten kriisien koettelemia maita kuin Intia, Pakistan ja Ghana, joiden ihmisoikeustilannetta Amnesty International on moittinut aivan viime aikoina.
Saksa, Britannia ja Ranska arvioivat jo viime vuoden lopulla, että Bosnian hauras rauhansopimus on pätevä syy palauttaa alueelta EU:hun tulleet arviolta 800 000 pakolaista.
EU:ssa huolestuttavasti lisääntynyt tapa vangita turvapaikanhakijat uhkaa entisestään yleistyä 1996. YK:n pakolaisapujärjestö UNHCR on tuominnut menettelyn ihmisoikeuksien vastaiseksi. Järjestö paheksui marraskuussa turvapaikanhakijoiden sulkemista määräämättömiksi ajoiksi leireille tai vankiloihin odottamaan päätöstä kohtalostaan. Moitteita saivat Belgia, Britannia, Itävalta, Puola ja Saksa.
Brittiministeri Howard aikoo palauttaa esimerkiksi Nigeriasta tulleita turvapaikanhakijoita ja sakottaa työnantajia, jotka pestaavat laittomia maahantulijoita. Linja alkaa olla yleiseurooppalainen.
Ranskan sisäministeri haluaa raskaiden sakkojen ohella maksattaa työnantajilla myös laittomien siirtolaisten kotimatkan. Ranskan hallitus on kääntänyt selkänsä Schengenin sopimuksen turvaamalle liikkumisen vapaudelle ja tähtää sen sijaan "nollasiirtolaisuuteen".
Myös Saksa, missä on Euroopan maista eniten sekä laillisia että laittomia siirtolaisia, kiristää sääntöjä. Pelkästään Saksan ja Tshekin rajalla otettiin 1994 kiinni 43 000 luvatonta sisäänpyrkijää, jotka tulivat 74 maasta.
Varsinkin Ranska vetoaa siirtolaisten torjunnassa turvallisuussyihin. Islamilaisten ryhmien iskuissa on Ranskassa kuollut seitsemän ja haavoittunut yli 170 ihmistä heinäkuun jälkeen. Poliittisesti eripuraiset ulkomaalaisryhmät ovat selvitelleet väkivaltaisesti välejään Lontoossa ja muissa Euroopan suurkaupungeissa.
Myös liberaaleina tunnetut maat, kuten Ruotsi ja Hollanti, sulkevat oviaan. Hollanti on sopeuttanut lakinsa EU- säädöksiin. Maahan ei oteta siirtolaisia enää juuri muuten kuin perheenyhdistämistapauksissa. Myös turvapaikanhakijoista osa lähetetään takaisin "turvallisiin maihin", joihin kuuluu listan mukaan esimerkiksi Iran. Ruotsissa laaditaan uutta lakia, joka kiristää tuntuvasti maahanpääsyä.
Hollannin ja Ruotsin esimerkit kertovat siitä, että EU-mailla on selvästi paineita yhdenmukaistaa lakejaan tiukimman mallin mukaan. Ranska kieltäytyy toteuttamasta Schengenin sopimusta vedoten siihen, että "terroristit" voivat hiipiä maahan vähemmän tiukasti rajojaan vahtivien EU-maiden Italian tai Kreikan kautta.
Italiaa painostetaan sulkemaan "Triesten reitti", jota pitkin paremman elämän etsijöitä hakeutuu Albaniasta Italian kautta Sveitsiin, Itävaltaan ja Saksaan.
Italia antaa laittomalle siirtolaiselle neljä kuukautta aikaa todistaa, että hänellä on tai on äskettäin ollut työpaikka. Hän voi saada luvan jäädä maahan, jos sekä työntekijän että työnantajan sosiaaliturvamaksut maksetaan.
Siirtolaisten tukiryhmät eri puolilla Eurooppaa kannattavat Italian mallia. Niiden mukaan muuttoliike on vääjäämätöntä, ja rikkaiden maiden velvollisuus on ottaa vastaan väkeä köyhistä maista.
Järjestöt korostavat, että Eurooppaan tulevat siirtolaiset ovat "parhaista parhaita". Matkan vaivat, juridiikan koukerot ja matkarahojen kokoamisen tuskat pitävät huolen siitä, että vain työteliäimmät ja parhaiten koulutetut lähtevät taipaleelle.
Siirtolaiset muodostavat hyvin huolellisesti valikoituneen ryhmän, vakuuttaa myös kalifornialainen taloustieteilijä Roger Selbert Financial Times -lehden haastattelussa.
"Siirtolaiset ovat niitä, joilla riitti neuvokkuuta ja tarmoa hylätä vanha elämä ja löytää uusi", jatkaa Selbert. Vähemmistökansallisuuksien edustajien omistamat yritykset rikastuttavat hänen mukaansa nykyisin Kalifornian liike-elämää.
EU yrittää laajentaa kauppasuhteitaan itäiseen Eurooppaan ja Välimeren eteläpuolelle saadakseen nousevat markkinat hallintaansa, mutta myös pitääkseen sieltä siirtolaisiksi aikovat työssä kotona.
EU näkee yhä siirtolaisuuden kaikissa muodoissaan uhkana. Se uhkaa kotimaista työvoimaa, turvallisuutta ja jopa kulttuuria.
Euroopan poliittisen johdon "me vastaan ne" -ajattelu määrää siirtolaiskeskustelun sävelen 1996. Samaan aikaan EU:n on määrä syventää omaa integraatiotaan Maastrichtin sopimuksen viitoittamaan suuntaan.
Euroopan määrittelyyn kuuluu sen identiteetin määrittely. Siksi eurooppalaisten on tehtävä rauha uusien kumppaniensa kanssa rotuun, väriin tai uskontoon katsomatta. Tuoreen tutkimuksen mukaan liki 30 prosenttia Lontoon asukkaista kuuluu vuonna 2011 etnisiin vähemmistöihin. Yli puolet heistä on Britanniassa syntyneitä siirtolaisten lapsia.
Tämä veronsa maksava, lainkuuliainen ja yhteiskuntaa rakentava väestö, johon sisäministeri Howardin isäkin kuului, on Euroopalle voimavara eikä uhka. (Inter Press Service)
