Jayapura, Indonesia,, 12.02.96 (IPS) – Uuden- Guinean saaren vuoristossa elää erikoinen puussa asuva kenguru. Ylväitä paratiisilintuja taas löytyy viidakosta saaren alavilta kosteikkomailta. Saaren muita erikoisuuksia ovat vaikkapa lintuja syövä hämähäkki ja kala, joka pyydystää hyönteisiä sylkemällä.
Indonesian metsäteollisuuden puupula saattaa merkitä sitä, että näiden ainutlaatuisten luontokappaleiden päivät ovat luetut, varoittavat ympäristönsuojelijat. Indonesian hallitus yllyttää nyt metsäyhtiöitä kaatamaan puuta Uuden-Guinean saarelta.
Saaren metsävarat ovat Amazonian sademetsien jälkeen suurimmat maailmassa. Indonesia on hallinnut 34 vuotta saaren länsiosaa, jota se kutsuu nimellä Irian Jaya. Saaren itäosassa sijaitsee itsenäinen Papua-Uuden-Guinean valtio. Irian Jayan asukkaat puhuvat maastaan mieluummin Länsi-Papuana.
Indonesian metsäministeri Djamaludin Suryohadikusumo ilmoitti helmikuun alussa, että hän aikoo kehottaa hakkuulupien haltijoita kiihdyttämään toimiaan Irian Jayan metsissä. Alueella on metsää 41 miljoonaa hehtaaria eli 30 prosenttia koko Indonesian puuvaroista.
Ministerin mukaan Irian Jayan hakkuulupien haltijat ovat olleet viime ajat toimettomina tai niiden lisenssit ovat katkolla. Indonesian vaneritehtaita uhkaakin nyt raaka- ainepula, ja maa joutuu harkitsemaan puun tuontia ulkomailta, ministeri sanoi.
Ympäristönsuojelijoiden mukaan hakkuiden kiihdyttäminen vaarantaa monia saaren arviolta 100 000 hyönteislajista, 16 000 kasvilajista, 3 000 kalalajista ja 643 lintulajista (joihin sisältyy 36 tunnetuista 42:sta erilaisesta paratiisilinnusta). Luetteloon kuuluu vielä 800 erilaista hämähäkkiä ja sekä lukemattomia sammakkoeläimiä, matelijoita ja nisäkkäitä.
Uhattuna on lisäksi 1,3 miljoonan metsästä elantonsa saavan länsipapualaisen leipä. Metsien varassa eläviä alkuperäiskansoja on neljä viidesosaa alueen asukkaista, jotka edustavat 250:tä eri kieltä ja kulttuuria.
"Puuston hävittäminen ajaa tuhansittain metsäihmisiä surkeaan tilanteeseen", sanoo Martin Patay Maaseutuyhteisöjen kehittämissäätiöstä (YPMD).
Viranomaisten tilastot kertovat, että Irianiin on myönnetty toimilupa 68 metsäyhtiölle. Ne tuottivat kaudella 1992-93 yhteensä 1,3 miljoonaa kuutiometriä puuta, joka on kolme kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Indonesian koko raakapuun tuotanto arvioitiin 26,5 miljoonaksi kuutiometriksi 1992.
Hallituksen teettämä mainosesite kertoo, että Irianin tuhannesta puulajista sadalla on kaupallista arvoa. Sen mukaan pienin sallittu hakkuumäärä vuodessa on 3,9 miljoonaa kuutiometriä.
Hallitus kauppaa Länsi-Papuan rottinkia ja kovia sekä pehmeitä puulajeja. Lisäksi tarjolla on toimilupia sahojen ja sellutehtaiden perustamiseen Irianiin. Sahaustoimintaan ei tällä hetkellä myönnetä lisenssejä millekään muulle Indonesiaan kuuluvalle saarelle.
Hakkuun vaikutukset tuntuvat jo nyt länsipapualaisten elämässä. Eräiden alueiden asukkaat valittavat, että puukengurun tai villisian löytämiseen menee nyksyisin monta päivää, kun saaliin aiemmin tavoitti puolessa päivässä.
Toiset Irianin heimot ovat havainneet, että heidän perusravintonaan käyttämänsä mukulakasvi on alkanut kutistua. Syyksi he epäilevät maaperän eroosiota, joka johtuu metsien avohakkuista.
"Korvatakseen menetyksen, ihmisten täytyy ostaa riisiä. Viisihenkisen perheen kuukauden annos riisiä maksaa kuitenkin lähes keskitason kuukausipalkan verran", Patay kertoo.
Hakkuut heikentävät myös alkuperäisasukkaiden terveyttä, sillä metsien mukana häviää suuri määrä heidän käyttämiään rohdoskasveja.
"Tänään yhtiöt vievät meidän metsämme, huomenna myös maat viedään", Patay siteeraa erästä mee-kansan vanhusta. Monet muut alkuperäiskansat jakavat saman pelon, ja siksi ne koettavat taistella hakkuuyhtiöitä vastaan.
Indonesian hallitus ja armeija ovat kuitenkin ryhtyneet toimiin tukahduttaakseen länsipapualaisten protestit. Ihmisiä on pidätetty, ja joissakin tapauksissa armeija on käynyt mielenosoittajien kimppuun.
Hakkuita vastaan protestoidaan muillakin Indonesian saarilla, mutta ne etenevät vääjäämättä: vuodessa katoaa 1,3 prosenttia Indonesian metsistä.
Hakkuufirmoilta peritään pieni osa tuloista hallituksen uudelleenmetsitysrahastoon, mutta silti metsää on menetetty jo 20 miljoonaa hehtaaria. Maan on vallannut karkea alang-alang-heinä, joka estää puuntaimien istutuksen. Neljä prosenttia hakatuista alueista oli saatu istutettua uudelleen vuoteen 1990 mennessä. (Inter Press Service)
