St. Augustine, Florida,, 12.02.96 (IPS) – Voisiko nykyinen yksinapainen maailmamme olla muuttumassa kaksinapaiseksi järjestelmäksi, jonka vastapoolit olisivat YK ja sen ulkopuolelle jäänyt Yhdysvallat?
Yhdysvaltain senaatin republikaanisten keulahahmojen Bob Dolen ja Jesse Helmsin viimeaikainen venkoilu YK:hon ja sen rahoitukseen liittyvissä asioissa ei ole pelkästään järjettömän politikoinnin uusi osoitus. Dole ja Helms kalastelevat republikaanien ääriryhmien suosiota nostattamalla pelkoa siitä, että YK on "maailmanhallitus", joka kyttää tilaisuutta päästä verottamaan amerikkalaisia.
Se on tietenkin silkkaa pötyä. Yhdysvaltain republikaanijohtajat käänsivät asian päälaelleen, kun YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali otti esille YK:n vakavan rahoituskriisin ja vaihtoehdot sen ratkaisemiseksi. Jos budjettivajetta ei saada katettua, järjestö voi joutua irtisanomaan kymmenesosan henkilökunnastaan.
YK:n joulukuussa hyväksymän kahden vuoden budjetin loppusumma on 2,6 miljardia dollaria (11,7 miljardia markkaa). Yhdysvallat on järjestön suurin yksittäinen rahoittaja, sen maksuosuus muodostaa 25 prosenttia maailmanjärjestön budjetista. Käytännössä se on kuitenkin maksanut vain 12 prosenttia YK:n menoista.
YK:n muita suuria rahoittajia ovat Japani, joka kustantaa 15,4 prosenttia järjestön menoista, Saksa (9 prosenttia), Ranska (6,4), Britannia (5,3) ja Italia (5,1 prosenttia).
Jos Yhdysvallat maksaisi YK:lle rästissä olevat 1,2 miljardin dollarin eli noin 5,4 miljardin markan maksunsa, rahoituskriisi olisi miltei ohi. Sopii vain arvailla, kuinka pitkään Yhdysvallat voi jatkaa kummallista kaksoisrooliaan: yhtäällä haukkua YK:ta ja häiritä sen työtä ja toisaalla jättää omat maksuvelvoitteensa hoitamatta.
Eri tahoilla on esitetty uudistuksia YK:n maksujärjestelmään. Pääsihteerin tuorein ehdotus rajoittaisi yksittäisten maiden osuuden 15-20 prosenttiin, mikä helpottaisi Yhdysvaltain maksutaakkaa. Se kasvattaisi vastaavasti muiden rikkaiden maiden, kuten Japanin, Saksan ja eräiden nopeasti vaurastuvien Aasian maiden osuuksia.
Euroopan unioni on puolestaan edellyttänyt, että Yhdysvallat ja muut rästiläiset maksavat velkansa määräajassa. Maksun laiminlyönnistä seuraisi viivästyskorkoja. Lisäksi rästiläiset menettäisivät äänioikeutensa maailmanjärjestössä ja joutuisivat eräänlaiseen YK-saartoon: järjestö ei ostaisi kyseisen maan tuotteita eikä palkkaisi sen kansalaisia.
Yhdysvalloille rangaistus olisi tuntuva, sillä vuonna 1994 YK kulutti miltei viidenneksen budjetistaan eli 737 miljoonaa dollaria (3,3 miljardia markkaa) hankintohin amerikkalaisilta firmoilta.
Monet tunnetut poliitikot eri puolilta maailmaa ovat viime aikoina alkaneet pohdiskella uutta ajatusta: saattaisi olla siunauksellista, jos Yhdysvallat vetäytyisi YK:sta.
Uusi hahmotelma sisältää monia mahdollisuuksia:
Yksi vaihtoehto on se, että Yhdysvallat voisi sen jälkeen ryhtyä täysin palkein maailmanpoliisiksi. Washingtonin sotilaallinen strategia ja sen paisutettu rahoitus on perustunut ajatukseen, että Yhdysvaltain täytyy kyetä hoitamaan kahta Persianlahden sodan kokoista konfliktia yhtä aikaa ilman liittolaisia. Yhdysvaltain kansalaiset tosin vastustavat edelleen tätä maailmanpoliisin roolia.
Kun Yhdysvalloilla ei olisi enää veto-oikeutta, YK:n turvallisuusneuvostoa voitaisiin laajentaa ottamalla pysyviksi jäseniksi esimerkiksi Intia, Brasilia, Saksa, Japani, Etelä- Afrikka ja Indonesia. Lisäksi veto-oikeus voitaisiin kumota.
YK:n päämaja voisi muuttaa Geneveen tai johonkin ystävällismieliseen Aasian kaupunkiin, mikä heijastaisi Aasian uutta vaikutusvaltaa maailmantaloudessa. YK:n New Yorkissa sijaitsevat tilat voitaisiin myydä tai vuokrata pois. Yhdysvaltain lähdön jättämä aukko YK:n rahoituksessa olisi helppo täyttää turvallisuusneuvoston uusien pysyvien jäsenten kasvavalla panoksella.
Kun Yhdysvallat ei olisi yrittämässä tukkia suita ja häiritsemässä keskustelua, YK voisi vihdoin aloittaa laajan keskustelun siitä, miten kehitystä ja muita ennalta ehkäiseviä rauhanturvatoimia tulevaisuudessa rahoitetaan.
Ajatuksenvaihto planeettamme yhteisen perinnön – valtamerien, ilmakehän, Antarktiksen, sähkömagneettisen spektrin, avaruuden, tiedon valtateiden ja kansainvälisen finanssiliikenteen – hoidosta saisi jatkua vapaan keskustelun avoimessa ja akateemisessa ilmapiirissä.
Voitaisiin pohtia järkevästi sitä, miten yhteisten voimavarojen käyttöä verotettaisiin ja niiden väärinkäyttöä sakotettaisiin. Varat ohjattaisiin sosiaaliseen kehitykseen ja muihin YK:n toimintoihin.
Tätäköhän senaattorit Dole ja Helms ajavat takaa, kun he yrittävät irroittaa Yhdysvallat YK:sta? Vanha sananlaksu sanoo: "Mieti tarkkaan, mitä pyydät, sillä voit saada sen." (Inter Press Service) Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
