Washington, 02.04.97 (IPS) – Yhdysvaltojen teollisuuden etujärjestö NAM vaatii maansa päättäjiä luopumaan talouspakotteiden yksipuolisesta käytöstä.
Järjestön tuoreen raportin mukaan Yhdysvallat painosti pakotteillaan viime vuonna 35 maata soveltaen 61 lakia ja muuta viranomaispäätöstä. NAM arvostelee sitä, että kauppasaarrot, vientivalvonta ja kehitysavun kieltäminen vaikuttavat yhä enemmän Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa.
"Yksipuoliset pakotteet eivät merkitse niiden kohdemaissa juuri enempää kuin tavallisten viestien lähettämisessä tarvittavat postimerkit, mutta kotimaassa niiden hintana on tuhansien työpaikkojen menetys", sanoo NAM:n puheenjohtaja Jerry Jasinowski.
Raportissa luetellaan vuosina 1993-1996 käyttöönotetut, ulkopolitiikan päämääriä edistävät yksipuoliset pakotteet. Luettelon julkaiseminen avaa huippuliikemiesten kampanjan, jossa varoitetaan antamasta pakotepolitiikalla kilpailuetua muiden maiden yrityksille.
"Yksipuoliset pakotteet leimaavat Yhdysvaltojen liike-elämän epäluotettavaksi kauppakumppaniksi", sanoo huipputekniikkaa edustavan Varian Associates -yrityksen johtaja Tracy O'Rourke.
Yritysmaailman halu kampanjoida pakotteita vastaan johtuu monesta viimeaikaisesta päätöksestä.
Vuosi sitten hyväksytty Helmsin-Burtonin-laki tiukensi ja laajensi Kuuban kauppasaartoa, jota Yhdysvallat on toteuttanut jo 35 vuotta. Uuden lain mukaan ulkomainen yritys voidaan vetää Yhdysvalloissa oikeuteen, jos yritys hankkii osuuden Kuuban hallituksen pakkoluovuttamasta omaisuudesta. Laki antaa omaisuuden entisille omistajille oikeuden vaatia vahingonkorvausta menetyksestään.
Euroopan, Kanadan ja eräiden muiden maiden hallituksia Helmsin-Burtonin-laki ärsyttää. Niiden mukaan se rikkoo maailmankaupan sääntöjä, koska lakia sovelletaan myös Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolella. Lain seurauksena yhdysvaltalaisiin yrityksiin voidaan kohdistaa kansainvälisiä kostotoimia, vaikka Yhdysvaltojen liike-elämän kiinnostus Kuuban kauppaa kohtaan ei olekaan merkittävä.
Vuosina 1995-96 presidentti Bill Clinton ja Yhdysvaltojen kongressi kielsivät samalla tavalla kahdenvälisen kaupan Libyan ja Iranin kanssa. Yhdysvallat uhkaa rangaista ulkomaisia yrityksiä, jotka hyödyntävät Libyan ja Iranin energiavaroja. Päätökset suututtivat paitsi Washingtonin eurooppalaisia liittolaisia myös yhdysvaltalaisia yhtiöitä, jotka kuuluivat vielä kaksi vuotta sitten Iranin huomattavimpiin kauppakumppaneihin.
Myös usean osavaltion ja paikkakunnan päättäjät ovat hyväksyneet kansainvälistä kauppaa koskevia rajoituksia. Ensisijaisesti niillä supistetaan hankintoja Burmasta, Nigeriasta ja Indonesiasta, joka on sanktioiden uusi kohde.
Päätökset kieltävät paikallis- ja osavaltioiden viranomaisia ostamasta tavaroita ja palveluja yrityksiltä, jotka asioivat painostuksen kohteena olevissa maissa. Etelä-Afrikan apartheidia vastustanut liike sovelsi keinoa tehokkaasti 1980-luvulla Yhdysvalloissa. NAM:n listaamiin säädöksiin ei sisälly paikallis- ja osavaltioiden elinten asettamia rajoituksia.
Raportin mainitsemista 61 pakotteesta 22 tähtää ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämiseen. Kohteina ovat muiden muassa Bosnia, Burma, Kiina, Kroatia, Kuuba, Nicaragua, Nigeria ja Jugoslavia.
Terrorismin tukemisesta syytettyjä maita vastaan on säädetty 14 rajoitetta. Ne kaventavat kanssakäymistä Pohjois-Korean, Irakin, Iranin, Sudanin, Syyrian, Libyan ja eräiden muiden maiden kanssa.
Yhdeksän päätöksen tarkoituksena on ehkäistä ennen muuta Kiinaa, Irania, Libyaa, Pakistania ja Kuubaa levittämästä ydinteknologiaa.
Eräät sanktiot tähtäävät poliittisen vakauden vahvistamiseen entisen Neuvostoliiton alueella, Palestiinassa, Afganistanissa, Jugoslaviassa ja useissa Afrikan maissa.
Yhdysvallat soveltaa lisäksi pakotteita työväestön oikeuksien parantamiseksi Pakistanissa, Kiinassa, Mauritaniassa ja eräissä arabimaissa kuten Saudi-Arabiassa. Ympäristönsuojelu on perusteena eräille Kiinaa ja Taiwania koskeville sanktioille. Merikilpikonnien suojeluhalukin on johtanut kaupan rajoituksiin.
Raportin mukaan Yhdysvaltojen pakotteiden kohteena olevissa maissa asuu yhteensä 2,3 miljardia ihmistä eli 42 prosenttia koko maapallon väestöstä. Maaryhmä ostaa ulkomailta vuosittain 4 000 miljardin markan arvosta tavaroita ja palveluja.
NAM:n näkökulmasta sanktioiden keskeinen haitta on yhdysvaltalaisten yritysten ulottuvilla olevien vientimarkkinoiden supistuminen, joka vähentää työpaikkojen määrää Yhdysvalloissa.
Raportin mukaan yksipuoliset talouspakotteet harvoin toimivat odotetulla tavalla. Ne päinvastoin usein tarjoavat painostuksen kohteena oleville hallituksille hyvän tekosyyn, jolla peittää oman politiikan epäonnistumisia.
NAM:ssa uskotaan, että yhdysvaltalaisten yritysten aktiivinen läsnäolo tukee demokratisoitumista ja uudistuksia paremmin kuin vetäytyminen.
Sanktioiden kannattajat ovat toista mieltä kuin NAM. He uskovat yksipuolisten talouspakotteiden vaikutukseen.
He muistuttavat, kuinka Iran ei ole löytänyt Yhdysvaltojen uusien lakien vuoksi öljy- ja kaasukentilleen ulkomaisia yhteistyökumppaneita yhtä helposti kuin ennen. Tuoreena todisteena he mainitsevat myös uutisen, jonka mukaan suurin ulkomainen sijoittaja, Meksikon Grupo Domos, aikoo vetäytyä Kuubasta Helmsin- Burtonin-lain seurauksena.
Senaattori Jesse Helmsin lehdistöedustaja Marc Theissen sanoo uuden lain aiheuttaneen voimakkaan pääomapaon Kuubasta.
"Monenkeskisistä sanktioista ei ole toivoa, ellei yksikään hallitus ole valmis avaamaan peliä yksipuolisella päätöksellään", arvelee Human Rights Watchin Washingtonin toimiston johtaja Holly Burkhalter. Hän uskoo kohdennettujen sanktioiden tehoon. Erityisesti on rajoitettava vientiä maihin, joissa ulkomaiset tuotteet rikastuttavat ja vahvistavat sortohallituksia, Burkhalter toteaa.
NAM:n mukaan Yhdysvaltojen ei pidä ryhtyä yksipuoliseen sanktiointiin, jos kohdemaa pystyy hankkimaan haluamansa tavarat ja palvelut muista maista.
"Kaikkien talouspakotteiden pitää olla monenkeskisiä. Yksipuolisia sanktioita voidaan soveltaa vain äärimmäisissä ja epätavallisissa tilanteissa", raportissa korostetaan. (Inter Press Service)
