Nairobi/Kigali, 07.01.98 (IPS) – Uusi vuosi antaa sekä toiveita että pelonaiheita 250 miljoonalle ihmiselle, jotka elävät Punaisenmeren rannoilta Angolaan ulottuvalla alueella keskisessä Afrikassa.
Levottomuudet ovat viime vuosina lyöneet leimansa alueeseen, joka ulottuu vinottain Afrikan poikki Sudanista, Eritreasta, Etiopiasta ja Somaliasta sisämaahan Ugandaan, Ruandaan ja Burundiin sekä edelleen Tansaniaan, Keniaan, Kongon demokraattiseen tasavaltaan (entinen Zaire) ja Angolaan.
Voisi luulla, että väkivallan uhka on suurin Ruandassa, jossa leimahdukset ovat jatkuneet hutukapinallisten ja tutsien johtaman armeijan välillä. Maan presidentin neuvonantaja Seth Kamanzi suhtautuu kuitenkin maansa tulevaisuuteen optimistisesti.
"Alueen vakaus lisääntyy 1998, sillä maiden väliset suhteet ovat parantuneet", Kamanzi sanoo.
Hänen toiveikkuutensa on yllättävää, kun muistetaan, että Ruandan hutut murhasivat vasta joulukuun 10. päivänä yli 1 600 Kongon demokraattisesta tasavallasta (KDT) tullutta tutsipakolaista.
KDT tuskin välttyy vaikeuksilta tänäkään vuonna. Ruandan ja Burundin rajojen läheisyydessä toimii yhä etnisiä joukkioita ja vanhan Zairen armeijan rippeitä. Ne vastustavat pääasiassa tutseista koostunutta joukkoa, joka auttoi kapinajohtaja Laurent Kabilan valtaan viime toukokuussa.
Zairen diktaattorin Mobutu Sese Sekon kaatuminen oli monille helpotus, mutta uudenkin johdon demokraattisuus herättää epäilyksiä. Se on pyrkinyt tukahduttamaan sekä opposition että tiedotusvälineiden esittämää arvostelua.
Etelä-Afrikassa pidätettiin joulukuun puolivälissä kolme Mobutun johtavaa kenraalia, joita epäillään aikeista syrjäyttää Kabila vallasta.
Verilöylyt jatkuvat myös Burundissa, kuten uutiset ovat viime päivinä kertoneet. Siellä tutsien johtama armeija taistelee hutusissejä vastaan, ja ulkopuolisen tuen väitetään pitävän konfliktin käynnissä.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch sanoo, että sotilasapua joko Burundin hallitukselle tai sisseille ovat antaneet ainakin Angola, Kenia, Ruanda, Tansania, Uganda ja KDT.
Burundin konflikti roihahti 1993, kun tutsisotilaat tappoivat maan ensimmäisen vaaleilla valitun hutupresidentin Melchior Ndadayen. Sisällissodassa on kuollut yli 150 000 ihmistä, joista valtaosa on siviilejä.
Burundin, Ruandan ja KDT:n levottomuudet ovat varjostaneet elämää kaikkialla Suurten järvien alueella. Siellä sijaitsevat myös Uganda – jonka johtoa vastustava kapinallisryhmä pitää majaa Kongon tasavallassa – ja Tansania, joka on joutunut majoittamaan tuhansittain Burundin ja Ruandan pakolaisia.
Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright vieraili alueella joulukuussa, mikä tulkittiin merkiksi siitä, että Yhdysvaltain kiinnostus Afrikkaa kohtaan on kasvussa.
Kenian ihmisoikeuskomissiota edustava Mukau wa Mutua suhtautuu epäillen Yhdysvaltain kiinnostukseen. "Yhdysvallat flirttailee nyt Eritrean, Ugandan, Etiopian, Ruandan ja KDT:n uusien despoottien kanssa. Johto ei ole demokraattinen yhdessäkään maassa, mutta Yhdysvallat ei siitä piittaa."
Mutua muistuttaa, että Ugandan johtaja Yoweri Museveni ei ole häntä edeltäneitä diktaattoreita parempi, koska hän ei salli poliittista toimintaa ja demokraattisia vaaleja.
"Demokratia on nykyisin sääntö eikä poikkeus, joten kaikkien Afrikan maiden tulisi sallia monipuoluedemokratia välttääkseen epävakaat olot", Mutua vaatii.
Uuden vuoden ei ennusteta tuovan ratkaisua alueen vanhimpaan konfliktiin, Sudanin sisällissotaan.
Yli miljoona ihmistä on kuollut sen jälkeen, kun Sudanin kansan vapautusarmeija (SPLA) aloitti 1983 sodan maan eteläosien itsenäisyyden puolesta. Alueella asuu noin kolmannes Sudanin 30 miljoonasta asukkaasta, ja he pyrkivät eroon islaminuskoisen Pohjois-Sudanin vallasta. Viimeksi lokakuussa yritettiin rauhanneuvotteluja, mutta ne eivät johtaneet tuloksiin.
Albright kertoi SPLA:n johtajalle John Garangille Ugandan pääkaupungissa Kampalassa, että Yhdysvallat pyrkii eristämään Sudanin johdon, jota se syyttää kansainvälisen terrorismin tukemisesta ja naapurimaiden horjuttamisesta.
Etelä-Afrikka on asiasta toista mieltä. Maan varapresidentti Thabo Mbeki sanoi maassaan vierailleelle Albrightille, että Sudanin johdon eristäminen vain pahentaisi alueen kriisiä. Mbekin mukaan Sudanin sodan molemmat osapuolet ovat pyytäneet Etelä- Afrikkaa välittäjäksi konfliktiin.
Tulevaisuus lupaa valonpilkahduksia ainakin kahdelle alueen maalle. Angolassa sissiliike Unita voi jatkuvan painostuksen alla taipua noudattamaan ehtoja, jotka sille asetettiin kolme vuotta sitten solmitussa rauhansopimuksessa.
Toinen valopilkku on Somalia, jonka kilpailevat sotapäälliköt Hussein Aideed ja Ali Mahdi ovat vihdoin onnistuneet sopimaan maan tulevasta vallanjaosta.
Julmaa kohtalon ivaa on siinä, että Somalia kärsii jälleen ruokapulasta, kun tulvat ovat huuhtoneet tuhansia hehtaareja peltoa maan eteläosissa. (Inter Press Service)
