Karachi, Pakistan, 07.01.98 (IPS) – Jotkut naiset on yksinkertaisesti siepattu, toiset on huijattu vanhempiensa kodista avioliittolupauksilla, ja osan on ajanut liikkeelle haave paremmasta elämästä. Lopulta kaikki nämä Bangladeshista ja Burmasta asti tulleet naiset ovat päätyneet Pakistanin bordelleihin.
Useimmat naisista ovat taivaltaneet jalan Intian halki. Moni olisi voinut pitää itseään onnekkaana, jos hänet olisi myyty kotiorjaksi, kuten lapsille käy. Naiset orjuutetaan kuitenkin seksibisneksen palvelukseen.
Aasialaista ihmiskauppaa mittaavat luvut ovat pöyristyttäviä: Pakistaniin arvioidaan tulevan joka päivä luvatta 100-150 naista. Harva heistä palaa koskaan kotiseudulleen naapurimaiden rutiköyhiin syrjäkyliin, jotka tarjoavat ihmiskauppiaille oivallisen metsästysmaaston.
Aihetta pohdittiin Karachissa joulun alla pidetyssä alueellisessa seminaarissa, jonka järjesti Pakistanin lakimiehet ihmisoikeuksien ja oikeusavun puolesta. Ihmisoikeusjuristi Zia Ahmed Awan arvioi, että maahan luvatta tulleita bangladeshilaisia naisia on Pakistanissa jo 200 000. Heistä parisen tuhatta viruu vankiloissa ja turvakodeissa eri puolilla maata.
Poliisin 1993 tekemä selvitys paljasti, että Karachin kaupungin laittomista siirtolaisista 80 prosenttia oli Bangladeshista ja 14 prosenttia Burmasta. Raportti antaa ymmärtää, että rajoja valvovien viranomaisten täytyy olla perillä laittomasta ihmisliikenteestä.
"Viranomaiset eivät kuitenkaan ole yrittäneet asettaa syytteeseen ihmisten salakuljettajia lopettaakseen naisten ja lasten riiston, johon osallistuvat poliisit, ihmiskauppiaat ja muut henkilöt", Awan sanoo.
Ihmiskaupassa liikkuu iso raha. Tämän jutun kirjoittaja tekeytyi 1988 mahdolliseksi ostajaksi ja sai selville, että naisista pyydettiin 1 500 – 2 500 dollaria (8 100 – 13 500 markkaa) riippuen iästä, ulkonäöstä ja luonteesta. Neitsyys luonnollisesti nosti hintaa.
Hinta on pysynyt ennallaan, samoin kaupan määrä viranomaisten leväperäisyyden ansiosta. Poliisien kerrotaan vaativan voitelurahoina 15-20 prosenttia jokaisen naisen ja lapsen kauppahinnasta.
Silloin tällöin Karachin poliisi tekee näytösluonteisia ratsioista slummien bordelleihin. Jos pidätyksiä tehdään, niiden kohteeksi joutuvat aina naiset tai lapset, eivät ihmiskaupan varsinaiset pyörittäjät.
"Seksikaupan uhreista tulee myös poliisin ja oikeusjärjestelmän uhreja", Awan huomauttaa. Pakistanissa naiset tuomitaan kiisteltyjen lakien mukaan, jotka periytyvät sotilasdiktaattori Zia ul Haqin ajalta 1980-luvun alusta.
Nämä islamilaisiksi väitetyt lait säätävät, että aviorikos ja avioliiton ulkopuolinen seksi ovat rikoksia valtiota vastaan.
Toisinaan naisia tuomitaan myös passilain rikkomisesta, mutta silloinkin heitä odottaa pitkä aika vankilassa. Joskus ihmisoikeusjuristit saavat naisen vapaaksi takuita vastaan, jolloin hänet sijoitetaan valtion turvakotiin.
"Jotkut naiset joutuvat viipymään vankilassa pitkään tuomionsa umpeutumisen jälkeen, koska heidän palauttamisensa kotiin tuottaa vaikeuksia", kertoo naisjuristi Nausheen Ahmed. Hänen mukaansa laittomasta siirtolaisuudesta saa neljä vuotta vankeutta, mutta moni nainen istuu vielä toisen mokoman kotiinpääsyä odottamassa.
"Ongelmaa pahentaa se, että Bangladeshin hallitus ei halua sekaantua asiaan. Se ei tunnusta näitä henkilöpapereita vailla olevia ihmisia kansalaisikseen", hän selittää.
"Kyseessä on pohjimmiltaan taloudellinen ongelma", kommentoi Sindhin maakunnan korkeimman oikeuden päätuomari Wajiuddin Ahmed ihmiskauppaa. Hän kytkee sen naisten asemaan miesten hallitsemassa Etelä-Aasiassa, jossa naisia pidetään esineinä tai miesten omaisuutena.
Wajiuddin valittaa poliisin roolia ihmiskaupassa. "Montako välittäjää he ovat saaneet kiinni ja toimittaneet rangaistavaksi? Tämä kauppa ei lopu, ennen kuin poliisi ja rajaviranomaiset tekevät velvollisuutensa ja lakkaavat esiintymästä kuin roistot univormuissa." (Inter Press Service)
