Lusaka, 04.03.98 (IPS) – Tämän tarinan sankari on Sara, jota ei ole oikeasti olemassa. Hän voisi kuitenkin hyvin olla todellinen, sillä moni sambialaistyttö on samanlaisessa tilanteessa yrittäessään vakuuttaa omaisilleen, että hän haluaa käydä koulua.
Videonauhoilla ja radio-ohjelmissa seikkaileva Sara elää setänsä hoivissa. "Meillä on varaa pitää vain yksi lapsi koulussa, ja se on tietenkin sinun veljesi", setä kertoo Saralle.
YK:n lastenapujärjestö Unicef kampanjoi Saran avulla afrikkalaisten tyttöjen koulunkäynnin puolesta. Sambiassa viestin uskotaan menevän hyvin perille, sillä ongelma tunnetaan niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.
Michael Kelly Sambian yliopistosta kertoo, että alle kaksi kolmasosaa maaseudun tytöistä aloittaa koulunkäynnin. Mitä ylemmille luokille mennään, sitä vähemmän tyttöjä näkyy oppilaiden joukossa. Koulunkäynnin aloittaneista tytöistä vain seitsemän prosenttia suorittaa ylioppilastutkinnon, ja yliopistoon etenee vain kaksi tyttöä tuhannesta.
Koulunkäynnin aloittaneista sambialaisista pojista pääsee ylioppilaaksi 15 prosenttia ja yliopistoon menee kymmenen tuhannesta, Kelly vertaa. Jo yläasteella poikia on yli 60 prosenttia oppilaista.
Ala-asteen opettajaksi opiskelevista sambialaisista miehiä on niukka 51 prosentin enemmistö, mutta yläasteelle aikovista on kaksilahkeisia jo 65 prosenttia. Kaikista yliopistojen opiskelijoista miehet muodostavat tuhdit 80 prosenttia.
"Tyypillisen sambialaisen mielikuvan mukaan tyttölapsi on passiivinen ja alistuva henkilö, joka pysyttelee hiljaa taka- alalla aina valmiina palvelemaan muita", Kelly selittää.
Hänen mukaansa tällainen kuva on yhä vallalla koulujen oppikirjoissa. "Niissä tyttölapsia arvostetaan selvästi vähemmän kuin poikia."
Miesten hallitsemassa sambialaisessa yhteiskunnassa naisen asema ei paljon kohene edes yliopistollisen loppututkinnon ja hyvän työpaikan ansiosta. Naisten katsotaan silloinkin vain hankkivan lisäansioita, sillä mies on perheen pää ja elättäjä.
Sara-filmien ensiesitykset nähnyt sambialainen koeyleisö koki niiden pureutuvan vakavaan ongelmaan. "Hänen tarinaansa sisältyy tärkeä viesti, ja se perustuu tosielämän tilanteisiin", kommentoi Gideon Phiri.
"Esimerkiksi täältä Lusakan Chawan alueelta löytyy lukemattomia setiä, jotka ovat tuhlanneet kuolleen veljensä omaisuuden piittaamatta tämän lapsista. Saran setähän tosin vohki veljensä rahat sillä välin, kun tämä oli töissä muualla", Phiri pohtii.
Videofilmissä Sara saa opettajaltaan kirjan, jonka avulla hän pystyy rakentamaan energiaa säästävän tulisijan. Sen ansiosta Sara saa lopulta setänsä uskomaan, että hänen kannattaa jatkaa koulunkäyntiään.
Tarinan huippukohta on Saran isän kotiinpaluu ja sedän rötösten paljastuminen. Tämä oli jopa vähällä ratsastaa kunnanvaltuustoon Saran hellakeksinnön avulla.
Unicefin tiedottaja Victor Chinyama kertoo, että Sara on multimediahanke, johon kuuluu seitsenosainen videoanimaatiosarja, 13-osainen radio-ohjelma, sarjakuvakirjoja, koulujen lukemistoja, julisteita, novelleja, näytelmiä sekä musiikkia ja nukketeatteria.
Tulossa on lisäksi pelejä, tekstiilejä ja astioita, joten Chinyama ennustaa, että Sarasta saattaa kehittyä kulttihahmo. Hän toivoo, että Sara-innostus vaikuttaa haluttuun suuntaan eli muuttaa asenteita ja parantaa tyttöjen mahdollisuuksia saada oppia Sambiassa. (Inter Press Service)
