Lontoo, 13.01.99 (IPS) – Irakin ja Yhdysvaltojen välisen konfliktin viime aikoina saamat piirteet panevat kyselemään eri tapahtumien historiallisia taustoja, kuten sitä, miten paljon puhutut lentokieltoalueet oikein saivat alkunsa.
Irak alkoi tammikuussa avoimesti uhmata
kieltoja lähettämällä hävittäjiään
sulkuvyöhykkeille. Yhdysvallat ja Britannia
luonnehtivat toimia provokaatioksi ja
uhkailuksi. Ne vastasivat tulittamalla Irakin
hävittäjiä ja ampumalla ohjuksen sen
ilmatorjuntakeskukseen.
Iskut eivät
aiheuttaneet suurta vahinkoa vielä tammikuun
ensimmäisellä viikolla, mutta jännitys kiristyi
selvästi. Sitä eivät vähentäneet paljastukset,
joiden mukaan Yhdysvallat on käyttänyt YK:n
asetarkastajia eli Unscom-joukkoja vakoojinaan
Irakissa.
Vakoilupaljastukset ovat
omiaan syventämään entisestään YK:n
turvallisuusneuvoston jäsenten Irakia koskevia
erimielisyyksiä.
Yhdysvallat väittää
Britannian tuella, että lentokieltoalueiden
julistaminen Irakin pohjois- ja eteläosaan on
tarkoitettu suojelemaan näiden alueiden väestöä
Saddam Husseinin hallituksen sortopolitiikalta.
Yhdysvaltain mukaan sen toimet on
oikeutettu YK:n turvallisuusneuvoston
päätöslauselmalla 688, joka hyväksyttiin
huhtikuussa 1991.
Päätöslauselma ei
kuitenkaan varsinaisesti mainitse mitään
lentokieltoalueita tai oikeutta perustaa
sellaisia.
Irak puolestaan julistaa,
että tunkeutuessaan sen ilmatilaan ilman lupaa
yhdysvaltalaiset ja brittiläiset hävittäjät
loukkaavat Irakin suvereenisuutta ja altistavat
itsensä sotilaalliselle hyökkäykselle. Irak
muistuttaa myös, että se ei koskaan hyväksynyt
päätöslauselmaa 688, jota se pitää
muotoiluiltaan epämääräisenä.
Tässä
vaiheessa on aiheellista palauttaa mieleen
eräitä seikkoja päätöslauselmasta 688.
Kun turvallisuusneuvosto äänesti
päätöslauselmasta 688, viisi sen 15 jäsenestä –
joukossa pysyvä jäsen Kiina – äänesti vastaan
tai pidättyi äänestyksestä. Vastahangassa oli
enemmän maita kuin kertaakaan aiemmin sen
jälkeen, kun YK alkoi ottaa kantaa Irakin
toimiin sen miehitettyä Kuwaitin elokuussa
1990.
Turvaneuvoston vaihtuvista
jäsenistä Intia pidättyi äänestyksestä, Jemen,
Kuuba ja Zimbabwe olivat vastaan.
Päätöslauselmasta äänestettiin pian sen
jälkeen, kun Irak oli ryhtynyt maaliskuun 1991
lopulla hyökkäykseen palauttaakseen
hallintaansa kolme kapinoivaa kurdimaakuntaa
maan pohjoisosissa.
Kurdit kutsuivat
aluetta Kurdistanin autonimiseksi alueeksi,
mutta Irakin hyökkäys ajoi miltei puolet sen
2,3 miljoonasta asukkaasta pakoon Iranin tai
Turkin puolelle.
Päätöslauselma 688
vaati Irakia päästämään kansainväliset
avustusjärjestöt tarvitsevien luo. Lisäksi se
kehotti YK:n pääsihteeriä voimistamaan
humanitaarista toimintaa Irakissa erityisesti
kurdien parissa, jotka kärsivät maan
viranomaisten sorrosta.
Irakin johto ja
kurdisissit sopivat pian tulitauosta.
Yhdysvaltain ja Britannian joukot perustivat
kurdeille suoja- alueita Pohjois-Irakiin ja
turvasivat YK:n avun perillemenoa.
Toukokuussa 1991 kaksi kurdijohtajaa pääsi
alustavaan sopuun Saddamin kanssa, mutta hanke
raukesi elokuussa, kun sille ei löytynyt
kurdien kannatusta.
Pian sen jälkeen
viimeiset amerikkalaisjoukot vetäytyivät
Kurdistanista. Lokakuussa, kun Irakin joukot
olivat myös poistuneet alueelta, Yhdysvallat
kielsi Britannian ja Ranskan tuella Irakia
lentämästä alueella. Näin syntyi pohjoinen
lentokieltoalue.
Kesällä 1992 Irakin
joukot ryhtyivät jahtaamaan pääasiassa
shiiamuslimeihin kuuluvia kapinallisia, jotka
olivat paenneet maan eteläosien
läpitunkemattomille soille.
Irakin
armeija ja poliisi käyttivät helikoptereita
jahdissaan, ja Yhdysvallat ja Britannia
päättivät jälleen toimia päätöslauselmaan 688
vedoten.
Britannian pääministeri John
Major julisti, että Irak alistetaan
ympärivuorokautiseen ilmavalvontaan. Ilmoitus
tuli vähän ennen kuin Yhdysvaltain
republikaaninen puolue päätti nimittää
presidentti George Bushin uudelleen
ehdokkaakseen.
Irak pidättyi äänekkäistä
vastalauseista. Varapääministeri Tariq Aziz
kertoi myöhemmin syyksi sen, että vastustamalla
länsimaiden uusia toimia liian innokkaasti Irak
olisi tehnyt Bushista sankarin.
Siten
lentokieltoalue syntyi myös Irakin eteläosiin.
Suurimman osan valvontakoneita tarjosi
Yhdysvallat brittien ja Ranskan antaessa
apuaan.
Pohjoisessa Masoud Barzanin ja
Jalal Talabanin johtamat kaksi kurdipuoluetta
perustivat autonimisen Kurdistanin, jossa ne
vuoroin tekivät yhteistyötä ja taistelivat
keskenään aina syyskuuhun 1996.
Kyseisen
vuoden elokuun lopulla Barzani pyysi Saddamia
avukseen valtaamaan takaisin Kurdistanin
pääkaupungin Erbilin, jonka hän oli menettänyt
aiemmin Talabanille. Saddam suostui.
Washington ja Lontoo tuohtuivat
tapahtuneesta ja päättivät laajentaa eteläistä
lentokieltovyöhykettä. Ranska sydämistyi
kurdien keskinäisistä kahinoista niin, että se
lopetti osallistumisensa pohjoisen vyöhykkeen
ilmavalvontaan ja kieltäytyi ylittämästä 32.
leveyspiiriä etelästä.
Kun Yhdysvallat
ja Britannia ryhtyivät pommittamaan Irakia
joulukuussa 1998, Ranska osoitti
tyytymättömyytensä lopettamalla kokonaan
valvontalennot Etelä-Irakissa.
Lopputulos on siis se, että YK:n
turvaneuvoston viidestä pysyvästä jäsenestä
Kiina ja Venäjä kyseenalaistavat
lentokieltovyöhykkeiden oikeutuksen
päätöslauselman 688 nojalla, ja Ranska on
lopettanut osallistumisensa niiden valvontaan.
Samaan aikaan Britannian tukema
Yhdysvallat ei näytä vähääkään halukkaalta
luopumaan hankkeesta, josta se on pitänyt
tiukasti kiinni jo seitsemän vuotta. (Inter
Press Service)
