Nairobi, 15.05.00 (IPS) – Afrikan sarvessa ja sen ympäri llä sijaitsevat maat nousevat miltei vuosittain kansainvälisen huomioon kohteeksi, kun ne pyytävät ruoka-apua nälänhädän uhkaamille asukkailleen. Tämä johtuu monista tekijöistä, eikä vähiten annetun avun luonteesta.
Avustusjärjestöille, kuten YK:n alaiselle Maailman ruokaohjelmalle (WFP), on jo rutiinia aloittaa kampanja miljoonien dollarien kokoamiseksi Afrikan sarven ruokkimiseen.
YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO yrittää lisäksi miettiä strategioita, joilla nälänhätien vaikutuksia alueella voitaisiin lievittää.
Tänä vuonna Afrikan sarvea koetteleva nälänhätä uhkaa yl i 15:tä miljoonaa ihmistä, joista 70 prosenttia on naisia ja lapsia. Lisäksi alueella elää noin 2,5 miljoonaa kotinsa jättämään joutunutta pakolaista, jotka ovat avun tarpeessa jo entuudestaan.
WFP:n mukaan suurimmassa vaarassa ovat paimentolaiset eteläisessä ja itäisessä Etiopiassa, Somaliassa ja Pohjois- Keniassa.
Keniassa arvioidaan noin 200 ihmisen kuolleen nälkään viime vuoden lopulta lukien, ja ruokapula uhkaa 2,7:ää miljoonaa. Syynä on viime vuoden kuivuus, joka pilasi sadon 90 prosentilta Pohjois- Kenian viljelijöistä.
Kenian ruokaturvasta vastaava ministeri Sharriff Nassir kiisti aiemmin nälänhädän maassaan, mutta myöntää nyt, että maa on "vakavassa vaarassa" ja pyytää apua kansainväliseltä yhteisöltä.
"Yritämme ostaa niin paljon ruokaa kuin pystymme, mutta viime kädessä kaikki on Jumalan kädessä", Nassir sanoo.
Hälytyskelloja on soitettu myös eteläisen Sudanin tilanteen vuoksi. Välittömässä vaarassa on 40 000 ihmistä. Alueella meneh tyi tuhansia ihmisiä 1997, jolloin koettiin tähän mennessä ankarin nälänhätä. Sitä pahensi sisällissota maan armeijan ja Etelä – Sudanille itsenäisyyttä vaativan SPLM-sissiliikkeen välillä. Sota jatkuu yhä.
Vailla hallitusta oleva ja selkkausten repimä Somalia tarjoaa niin ikään vaikean haasteen avustusjärjestöille. Siellä ruoka uhkaa loppua ainakin 1,2 miljoonalta ihmiseltä.
Pahin tilanne on kuitenkin Etiopiassa, jossa nälänhätään o n joutumassa yli 7 miljoonaa henkeä. Katastrofi voi paisua samanlaisiin mittoihin kuin 1984.
Nälänhätien toistuminen johtuu tulvien ja kuivuuden jaksoittaisuudesta Afrikan sarven alueella. Aseelliset selkkaukset ovat vaikeuttaneet tilannetta entisestään.
WFP:n arvion mukaan alueen ongelmien pääsyy on toistuva kuivuus, jota sateiden arvaamattomuus pahentaa. Viime vuosina toistuneet ikävät yllätykset ovat lisäksi ehdyttäneet asukkaide n pahan päivän varastot ja tuhonneet siten heidän selviytymisstrategiansa.
WFP:n johtaja Catherine Bertini kävi tutustumassa Etiopian ahdinkoon huhtikuussa. Hänen mukaansa nälänhädän edellytykset syntyivät siitä, että kuivuuden kanssa kamppailleet ihmiset joutuivat myymään kaikki kotieläimensä. "Kaikki selviytymismekanismit on käytetty loppuun", hän kiteytti.
Silti voidaan kysyä, miksi nälkä piinaa jatkuvasti Afrikan sarvea, vaikka kuivuuden ja tulvien toistuvuus on tunnettu tosiasia. Avunantajistakaan ei varsinaisesti ole pulaa, sillä Afrikan sarvessa niitä toimii maailman suurin keskittymä.
Nairobin yliopiston kehitystutkimuksen professori Mary Omosa sanoo, ettei avustusjärjestöjen toiminnasta ole alueelle suurta hyötyä, koska kestävät ratkaisut sen ongelmiin jäävät puutt umaan.
"Koska nälänhätä on määritelty jaksoittaiseksi ilmiöks i, se pystyttäisiin ennakoimaan ja estämään", Omosa huomauttaa.
Hänen mukaansa auttajat eivät tähän mennessä ole puuttunee t nälänhädän varsinaisiin juuriin, jotka liittyvät ennen muuta ihmisten köyhyyteen ja ostovoiman puutteeseen.
"Afrikkaan tuodut ratkaisut eivät kajoa nälänhädän näkymättömiin syihin. Pitäisi kysyä, miksi ihmeessä yhtenä vuonna iskevä kuivuus surmaa niin paljon ihmisiä", Omosa pohtii.
Yleisafrikkalaista kirkollista AACC-järjestöä edustava Mitch Odero yhtyy Omosan näkemyksiin. Hänen mukaansa esimerkiksi Etelä- Sudanissa toimii yli 50 avustusjärjestöä, jotka keskittyvät hätäapuun kehitysavun sijasta.
"Aina kun sudanilaiset pyytävät kehitysapua, heille sanotaan, että he voivat saada vain hätäapua", Odero sanoo.
Kenian maatalousministeri Chris Obure myöntää, että maan ruokapolitiikka on epäonnistunut. Kenia vapautti 1994 viljamarkkinat.
"Useimpia peruselintarvikkeita tuotetaan vähemmän kuin kulutetaan", Obure sanoo.
FAO:ssa työskentelevä Peggy Polk on laatinut arvion Afrikan ruokatilanteesta 21. vuosisadalla. Siinä väestön ruokkiminen nähdään yhtenä maanosan suurimmista haasteista.
Kuilu ravinnontarpeen ja saatavilla olevan ruoan määrän välillä pyrkii vain kasvamaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kuilua syventävät kuivuus, sairaudet, tuholaiset ja puute ajanmukaisesta maataloustekniikasta.
Oman lisänsä tuovat aseelliset selkkaukset sekä alueen maita musertava yli 300 miljardin dollarin (liki 2 000 miljardin markan) velkataakka.
"Ruoan tuotannon lisääminen on mahdollista vain parantamalla satoja kestävällä tavalla. Siihen tarvitaan entistä tuottavampaa viljelytekniikkaa, vesihuollon kohentamista sekä sellaisen vuoroviljelyn ja metsätalouden käyttöönottoa, joka suojelee maa- ja vesivaroja", Polk hahmottelee. (Inter Press Service) .
