Tukholma, 12.06.00 (IPS) – Useimmilla kehitysmailla on hienosti muotoiltu perustuslaki, joka määrittelee kaikkien asukkaiden perusoikeudet ja -vapaudet.
Laki jää kuitenkin pelkäksi paperiksi, sillä käytännös sä suurin osa asukkaista on vailla siihen kirjattuja oikeuksia. Heillä ei ole valtaa eikä vaurautta; heitä ei kuunnella eikä heidän mielipiteitään kysytä.
Se, että varattomilla ei ole mahdollisuutta osallistua edes itseään koskevaan päätöksentekoon, on puuttuva rengas demokrati an ja köyhyyden välillä, arvioivat kesäkuussa Tukholman demokratiafoorumissa koolla olleet asiantuntijat.
Maailmanpankin, YK:n kehitysrahaston UNDP:n ja Idean (International Institute for Democracy and Electoral Assistance) järjestämän tilaisuuden otsikkona oli Demokratia ja köyhyys: Puuttuva rengas?
Eri maissa köyhyyden helpottamiseksi rakennellut ohjelmat lähtevät siitä, että vähäosaisille ohjataan lisää yhteist ä hyvää. Itsestään selvästi oletetaan, että avun toimittavat perille ulkopuoliset. Köyhien osaksi jää toimia sen vastaanottajina.
Ei siis ihme, että apu tavoittaa harvoin todelliset tarvitsijat.
Aasiassa, Afrikassa ja entisen Neuvostoliiton alueella kansalaisuus onkin kutistunut tietyn maantieteellisen alueen asukkaana olemiseen. Kansalaisvapauksia tai ihmisen oikeutta turvallisuuteen, tasa-arvoon ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen ei vahvisteta mitenkään, arvioitiin Tukholmassa esitellyissä raporteissa.
Demokraattisessa valtiossa köyhillä pitäisi ainakin teoriassa olla samanlaiset mahdollisuudet kuin muillakin osallistua politiikkaan ja vaikuttaa päätöksentekoon.
Todellisuudessa köyhät toimivat kuitenkin "äänipankkeina" rikkaille poliitikoille. Vaalien aikana varattomat myyvät äänensä pientä korvausta vastaan.
"Ilman köyhien järjestäytymistä ja poliittista valtaa avustusohjelmat eivät tavoita heitä, tai ainakaan ne eivät kykene muuttamaan tilannetta pysyvästi. Apu kohdentuu oikein vasta kun köyhien oma vaikutusvalta kasvaa, eikä päinvastoin", sanotaan UNDP:n tämänvuotisessa köyhyysraportissa.
Vaikka useimmat kehitysmaat ovat siirtyneet viime vuosina demokratiaan, siitä on ollut yhteiskunnan kovaosaisille tuskin mitään hyötyä. He ovat syrjäytyneet kehityksen valtavirrasta. Siksi hallitusten tulisi parantaa köyhien mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnallisiin asioihin, pakistanilainen kehityskonsultti Simi Kamal sanoo.
"Se tarkoittaa yhtäältä köyhien maiden osallistumisen ja vaikutusvallan kasvattamista kansainvälisessä järjestelmässä, eritoten YK:ssa. Toisaalta köyhien vaikutusmahdollisuuksia on kohennettava kunkin maan sisällä", Kamal selittää.
Kamal myöntää, että valtion rooli on kaikkialla kutistunut samalla, kun kansalaisyhteiskunta ja markkinat valtaavat lisää alaa. Hänen mielestään kaikkien kolmen tulisi antaa vähävaraisi lle enemmän "tilaa" ja auttaa heitä kiskomaan itse itsensä ylös kurjuudesta.
"Demokratia on köyhien ihmisten paras ystävä, mutta yhä useammin poliitikot varastavat demokratian", professori Muhammad Yunus sanoo. Hän johtaa Bangladeshissa varattomien luotonantajana kunnostautunutta Grameen-pankkia.
"Poliitikot ovat onnenonkijoita. He eivät kaihda käyttää lihasvoimaa, tulivoimaa tai terroria. He ovat roistoja, jotka pyrkivät valtaan rikastuakseen", Yunus suomii.
Maailmassa on nykyisin yli miljardi köyhää ihmistä, jotka ovat jääneet "vaille ääntä ja vaihtoehtoja", muistuttaa Kanadan kehitysapuviraston (CIDA) apulaisjohtaja Charles Basset.
Sambialaista naisten osuuskuntaa edustava Matondo Mhone vahvistaa: "Meidän hallituksemme ovat lakanneet olemasta kansan hallituksia. Hallitukset ovat olemassa poliitikkoja varten."
Liki 1,5 miljardia ihmistä elää nykyisin alle dollarilla (6,3 markalla) päivässä. Lähes miljardi ihmistä ei osaa lukea, ja lä hes kolmannes kehitysmaiden väestöstä ei ennusteiden mukaan elä edes 40-vuotiaaksi.
Maailmanpankki julkisti maaliskuussa Deepa Narayanin teoksen Voices of The Poor: Can Anyone Hear Us? (Köyhien ääniä: Kuuleeko meitä kukaan?) Sen mukaan köyhät myöntävät, että valtio tar joaa perusrakenteita sekä terveys- ja koulutuspalveluja. Silti he kokevat, etteivät valtion toimet muuta mitään heidän elämässä än.
"Köyhät sanovat, että heidän vuorovaikutuksensa valtion edustajien kanssa kaatuu näiden töykeyteen ja nöyryyttävään asenteeseen, kiusantekoon ja jarrutukseen", Tukholman foorumiin osallistunut Narayan kertoo.
Latinalaisen Amerikan edustaja kuvaa kehitystä omassa maanosassaan: "Demokratisoituminen on paljolti onnistunut tähän asti, mutta hallitusten kyvyttömyys täyttää ihmisten perustarpeit a muodostaa uhan demokraattisten laitosten laillisuudelle."
Melkein kaikki hallitukset ja kansainväliset järjestöt katsovat, että 21. vuosisadan kehityksen avainasioita ovat demokratian vahvistaminen ja köyhyyden vähentäminen. Ongelma on siinä, että näiden kahden asian yhdistämiseksi ruohonjuuritasolla ei tehdä juuri mitään, muistuttaa Tukholman foorumin isäntänä toiminut Idea.
Ongelma kuitenkin paisuu koko ajan. Maailmanpankin mukaan alle dollarilla päivässä eläviä ihmisiä oli 1,2 miljardia 198 7, mutta nyt jo 1,5 miljardia. Jos köyhien määrä jatkaa kasvuaan 25 miljoonan hengen vuosivauhtia, heitä on 1,9 miljardia vuonna 2015. (Inter Press Service) .
