Ghajar, Israelin miehitysalue Golanilla, 06.07.00 (IPS) – Israel miehitti syyrialaisen Ghajarin kylän 1967, mutta nyt puolet kylästä saattaa päätyä Libanonille, jos sen ja Israe lin rajaa siirretään.
"Jos ihminen jaetaan kahtia, hän kuolee", kylän hallintoa edustava Adil Shamaly sanoo.
Kaavailtu uusi rajalinja jättäisi Shamalyn ja tämän isän Libanoniin, kun taas perheen kolme tytärtä eläisivät edelleen Israelin miehittämässä osassa Golanin kukkuloiden aluetta.
Ghajarin kylän mutkikas tilanne heijastaa Lähi-idän ongelmia, joihin on etsitty ratkaisua jo 50 vuotta, tuloksetta.
Ghajarin kahtiajako perustuu YK:n karttoihin, joiden pääasiallisena pohjana ovat siirtomaavaltojen Ranskan ja Britannian 1923 sopimat rajalinjat.
Kun tarkka rajalinja vaikutti vaikealta määrittää, YK veti uuden Sinisen linjan, jonka taakse Israelia vaaditaan vetäytymään. Monet tarkkailijat epäilevät, että linja vedettiin pitkälti Israelin tarpeiden mukaan.
"Linjan mukaan kaksi kolmasosaa kylästä sijaitsee Libanonissa ja yksi Syyriassa. Israelin sotilaiden tai siviilien läsnäoloa Libanonin puolella ei voida sallia", YK:n pääsihteerin Lähi-idän erikoislähettiläs Terje Roed Larsen selittää.
Hänen mukaansa kylän pitäminen yhtenäisenä ei ole YK:n käsissä. "Se riippuu kokonaan Libanonin hallituksesta."
Larsen kävi Golanilla heinäkuun alussa tarkoituksenaan vierailla Israelissa, Libanonissa ja mahdollisesti myös Syyriassa. Hänen matkakumppaninsa kartanpiirtäjä Milkos Pinther tutkii Sinisen linjan todellista sijaintia muutosten varalta. Yksi niistä voi koskea Ghajaria.
Alkujaan täällä Golanin kukkuloiden juurella, muutaman kilometrin päässä Syyrian, Israelin ja Libanonin rajojen yhtymäkohdasta, oli kaksi erillistä kylää: syyrialainen Ghajar ja libanonilainen Wazzani.
Vuosien saatossa kylät kasvoivat. Ne olivat jo sulautuneet yhteen Ghajariksi 1967, kun Israel miehitti Syyrialle kuuluvan Golanin. Larsenin mukaan Syyria oli jo 1964 liittänyt alueisiinsa Libanonille kuuluvan osan kylästä, mitä Libanon ei tunnustanut.
Nykyisin Ghajarissa ei juuri näe libanonilaisia, sillä useimmat pakenivat Golanin miehityksen aikaan.
Libanon pitää kumminkin kiinni Sinisen linjan mukaisesta osuudestaan Ghajariin. "Meillä on tosin varauksia tämän linjan suhteen", libanonilaisen rajantarkistusryhmän jäsen huomauttaa.
Tarkkailijat arvelevat, että Libanonin johto antaa asian toistaiseksi olla, sillä kylää koskevat vaatimukset voisivat johtaa riitaan asukkaiden kanssa. Nämä ovat näet kieltäytyneet ryhtymästä libanonilaisiksi.
Jupakka saattaa ratketa helpommin sen jälkeen, jos ja kun Golan on palautettu Syyrialle, jolla on läheiset suhteet Libanoniin.
Ghajarissa on 1 700 asukasta. Se on syyrialaisen ja israelilaisen vaikutuksen ainutlaatuinen sekoitus. Vielä heinäkuun alkupuoliskolla taloissa liehuivat mustat liput kertomassa 40 päivän suruajasta Syyrian presidentin Hafez al-Assadin kesäkuisen kuoleman johdosta. Kylän nuoriso puhuu arabiaa, jota ryyditetään hepreankielisellä slangilla.
Asukkaat kuuluvat shiialaisen islamin alawiitti-lahkoon, ja heillä on yhteyksiä Syyrian vallanpitäjiin, jotka myös kuuluvat alawiitti-vähemmistöön. Monilla on Syyriassa sukulaisia, jotka pakenivat Golanilta 1967.
Kaikki Ghajarin asukkaat ovat kuitenkin Israelin kansalaisia. Kylä päätti asiasta 1981, sen jälkeen kun Israel oli liittänyt Golanin kukkulat alueeseensa. Sen sijaan kukkuloilla elävä druuseihin lukeutuva väki vastustaa edelleen miehitystä.
Israelin pääministeri Ehud Barak on ilmaissut myötätuntoaan ghajarilaisille. "Uskon, että kaikki osapuolet pyrkivät oikeaan ratkaisuun, joka on se, että Israelin kansalaisuuden ottaneita ihmisiä ei eroteta perheistään."
Libanonin varovainen suhtautuminen kahteen kolmannekseensa Ghajarista selittynee osin sillä, että elleivät asukkaat muuta muualle, Libanon joutuu ottamaan vastaan vihollismaan eli Israelin kansalaisia.
Palkinnot Israelin kansalaisuuden ottamisesta näkyvät selvästi Ghajarissa: siistit kadut, tilavat talot, terveysasema, uusi koulurakennus, suuri siistiksi parturoitu jalkapallonurmi ja valaistu kävelykatu Hasbanyjoen partaalla.
"Al-Ghajar on syyrialainen. Syyria on ainoa valtio, jolla on oikeus puhua meidän asioistamme", paikallinen opettaja Imad Khatib kuitenkin vakuuttaa.
Monet nimettöminä esiintyvät nuoret ovat eri mieltä. "Uusi sukupolvi suosii Israelia. Me emme tiedä Syyriasta mitään", eräs nuorukainen sanoo.
Ghajarilaiset on pantu vaikean valinnan eteen: Yhtäällä on vanha, diktatuurin ja talousongelmien vaivaama kotimaa. Toisaalla on naapuri, jolla on läheiset suhteet länsimaihin ja nykyaikainen elintaso. (Inter Press Service) .
