Tangerang, Indonesia, 03.07.00 (IPS) – Muhammad Ajud on pienikokoinen 16-vuotiaaksi, mutta hänen uurteiset kasvonsa näyttävät kuuluvan paljon vanhemmalle miehelle. Ulkonäkö on seurausta vuosikausien raadannasta kenkätehtaassa.
Kolme viime vuotta Ajud on valmistanut Reebokille urheilukenkiä Länsi-Jaavan Tangerangissa sijaitsevassa suuressa PT Widya Sarana Nusapriman tehtaassa.
Ajud on perheen kolmesta lapsesta nuorin, ja hän pääsi 13- vuotiaana kenkätehtaalle vanhemman veljensä mukana. Työ koneiden parissa altistaa hänet ja muut lapsityöläiset monille vaaroille.
Ajud ahkeroi 8,5 tuntia päivässä maanantaista perjantaihin. Viikon työstä maksetaan 75 000 rupiaa (noin 58 markkaa), josta poika antaa puolet vanhemmilleen.
Perheen äiti on kotona, ja isä yrittää ansaita leipänsä moottoripyörätaksina, mutta hänen palkkansa ei riitä perheen elättämiseen.
"Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin työnteko, joten koulunkäynti oli pakko jättää", sanoo Ajud, joka kävi vain alkeiskoulun.
Hän menee silloin tällöin töihin väljissä housuissa voidakseen kätkeä niihin pihistämänsä kenkäparin. "Työnantajamme on saita. Siksi näpistämme joskus kengät ja myymme ne halvalla", Ajud tunnustaa.
Työntekijät tarkastetaan joka kerta heidän poistuessaan tehtaalta, mutta tarkastajat tutkivat vain yläruumiin, poika kertoo.
Ajud on yksi Indonesian arviolta 6,5 miljoonasta lapsityöläisestä. Ennen vuoden 1997 talouskriisiä lapsityöläi sten määrä oli noin 2,8 miljoonaa, arvioi työssäkäyville lapsille koulutusta järjestävä kansalaisjärjestö Kompak.
"Talouskriisi pakottaa yhä useamman indonesialaisen lapsen hakeutumaan töihin", myöntää Adi Martono, joka johtaa työministeriössä työelämän normeja valvovaa osastoa.
"Lasten työnteon taustalla ovat ennen kaikkea köyhyys ja sosiaalinen kulttuuri. Vanhemmat kannustavat heitä työhön", kertoo puolestaan ammattiliiton kansainvälisten asioiden johtaja Rekson Silaban.
Monet työtätekevien lasten vanhemmat kuitenkin vakuuttavat, että he eivät ajaisi lapsiaan raatamaan, jos heille itselleen olisi tarjolla leipäpuu.
Kompak-järjestö on perustanut Tangerangin, Bogorin ja Bekasin teollisuusalueille neljä avoimien ovien taloa, jonne lapsityöläiset voivat tulla opiskelemaan ja viettämään vapaa- aikaansa.
Lapsityöläisille on järjestetty vaihtoehtoista opetusta parin tunnin ajaksi arki-iltaisin. Heille opetetaan työelämän lainsäädäntöä, työetiikkaa ja YK:n lasten oikeuksien sopimuks en tekstiä. Lisäksi ohjelmassa on hallituksen pakollisiksi määrää miä aineita, kuten äidinkieltä ja valtion virallista pancasila- aatetta.
"Lapsityöläisten täytyy päästä perille heitä koskevist a laeista ja oikeuksista. Sitä paitsi he pitkästyisivät, jos opetuksemme noudattaisi normaalin koulun kaavoja", Kompakin toiminnanjohtaja Rostyline Munthe selittää.
Useimmat lapsityöläiset eivät pääse tunneille säännö llisesti, koska he joutuvat monesti ylitöihin ansaitakseen lisää rahaa.
"Vanhemmat pitävät rahan takia lasten työntekoa tärkeämpä nä kuin opiskelua avoimessa talossa", Munthe sanoo. Hänen mukaansa lapset ovatkin usein tunneille tullessaan rättiväsyneitä.
Ne lapset, jotka eivät pääse tunneille arkisin, tungeksivat avoimiin taloihin sunnuntaisin", englantia opettava Wasington Siregar kertoo.
Sunnuntaioppilaisiin kuuluu 17-vuotias Bagriah, jonka työpäivät sampootehtaalla kestävät puoli kahdeksasta aamulla pu oli seitsemään illalla. Lauantaisin hän uurastaa puoleen päivään ja saa viikkopalkakseen 100 000 rupiaa (noin 78 markkaa).
Bagriah on vanhin perheen kolmesta lapsesta, ja hän käy töissä auttaakseen työttömiä vanhempiaan. Ennen sampootehtaalle tuloaan hän teki miltei yhtä pitkää päivää keksitehtaalla j a sai palkkaa 36 000 rupiaa (28 markkaa) viikossa.
"Yritykset pestaavat lapsia kernaammin kuin aikuisia, koska se pitää työvoimakustannukset alhaalla, eivätkä lapset nouse vaatimaan oikeuksiaan tai mene lakkoon, kuten aikuiset. Mitä enemmän lapsia tehtaat palkkaavat, sitä halvemmaksi tuotanto tulee", sanoo Dita Indah Sari. Hän johtaa Indonesian työläisten taistelurintama -nimistä kansalaisjärjestöä.
Indonesian työministeriön sääntöjen mukaan alle 18-vuotiaa t eivät saisi tehdä työtä yli neljää tuntia päivässä. Lis äksi heillä tulisi olla vanhempien lupa työntekoon, ja heille pitäisi maksaa saman verran kuin aikuisille.
"Lapsilta on kielletty työnteko vaarallisissa tehtävissä, kuten kuljetusalalla ja rautatieasemilla, eikä heille sallita yötyötä", Martono selittää. Lapsia pestaavilta yrityksiltä edellytetään, että ne tarjoavat heille myös koulutusta.
Indonesia on hyväksynyt kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksen lapsityön vaarallisimpien muotojen kieltämisestä samoin kuin sopimuksen lapsityöläisten alaikärajoista.
Kaikista säännöistä ja sopimuksista huolimatta monet indonesialaiset lapset puurtavat yhä vaarallisissa oloissa, esimerkiksi kalastuksen ja kemian teollisuuden parissa. Useimmat työnantajat laiminlyövät lisäksi koulutusvelvoitteensa.
"Suurin ongelmamme on lakien heikko valvonta. Hallituksemme on hyvin perillä lapsityön ongelmista, mutta se ei ole ottanut selkeää kantaa asiaan", Martono harmittelee. (Inter Press Service) .
