Soul, 8.01.01. (IPS) – Cho Sung-Shik, 38, vietti joulun ja uudenvuoden sairaalassa murtuneen lantioluun ja katkenneen vasemman käden vuoksi. Hän putosi joulun alla kymmenmetriseltä rakennustelineeltä työmaalla, jonne hänet oli pestattu tilapäisavuksi.
Cholla on itse asiassa vakituinen työpaikka Daewoo Motorin autotehtaan tuotantolinjalla 30 kilometrin päässä Soulista. Hän on kuitenkin ollut lomautettuna sen jälkeen, kun yritys supisti rajusti tuotantoaan viime vuoden puolivälissä.
Aiemmin Etelä-Korean suurimpiin autonvalmistajiin kuulunut Daewoo tuotti 500 000 ajoneuvoa vuodessa. Määräys tuotannon supistamisesta tuli velkojapankeilta, joiden valvontaan firma ajautui marraskuussa.
"Ruumiinvammoja enemmän minua kivistää se, että en ole kuullut mitään rakennusurakoitsijasta, joka oli luvannut kustantaa hoitoni. En myöskään tiedä, voinko palata työhön Daewoolle", Cho huokaa.
Chon työtoveri autotehtaalta, 34-vuotias Park Moon Hee, on hänkin edelleen ahtaalla, vaikka Etelä-Korean katsotaan jo selvinneen 1997 iskeneestä talouskriisistä.
Park on ryhtynyt vaimonsa kanssa myymään pikaruokaa asuntoautostaan. He ovat työssä iltakuudesta aamuneljään ansaitakseen 40 000 wonia (noin 200 markkaa) päivässä. Se ei edes riitä perheen seitsemän- ja yhdeksänvuotiaiden lasten kouluttamiseen.
"Mietin edelleen herätessäni, miksi minun pitää lähteä tien päälle eikä autotehtaalle. Vielä vuosi sitten kuvittelin, että Daewoo Motor oli elinikäinen työpaikkani", Park kertoo.
Miesten unelma pääsystä takaisin autotehtaalle haalistuu päivä päivältä. Velkojapankit ovat lähettäneet yhtiön johdolle vaatimuksen, jonka mukaan sen on irtisanottava tänä vuonna 6 847 työntekijää.
Talousvaikeuksilla perustellut uudelleenjärjestelyt tehtaalla suututtavat ammattiyhdistyksen aktiiveja. He kysyvät, miksi työntekijöiden pitää suostua joukkoirtisanomisiin, jotta tehdas säästäisi 1,2 miljardia markkaa. Etelä-Korean hallitus voi samaan aikaan käyttää 450 miljardia markkaa veronmaksajien rahoja "uudelleenjärjestelyihin", joista ei näytä koituneen taloudelle juuri mitään hyötyä.
"Miksi me työntekijät joudumme kriisin uhreiksi, vaikka meillä ei ollut sen kanssa mitään tekemistä? Me olemme vain työskennelleet ankarasti tuottaaksemme huippulaatuisia ajoneuvoja", tehtaan ay-johtaja Kim Il-Sup penää.
Daewoon tapaus on esimerkki siitä, miten vuoden 1997 kriisin jälkeinen nousu onkin merkinnyt monille entistä kovempia aikoja.
Etelä-Korean kansantuote elpyi nopeasti vuoden 1997 romahduksesta, mutta tänä vuonna sen kasvun ennustetaan hidastuvan 5,8 prosenttiin. Talven aikana työnsä menettää arviolta 200 000 ihmistä.
Asiantuntijat ennustavat väestön jakaantuvan entistä jyrkemmin kahtia. Yksi kansaa jakava tekijä on heidän mukaansa horjuva luottamus hallitukseen, joka sanoo yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.
Moni korealainen menetti loppuvuodesta paikallispankkien osakkeisiin sijoittamansa rahat. Hallitus alensi näet vastoin lupauksiaan kuuden pankin pääomia korvaukseksi niihin sijoitetuista valtion varoista.
Taloutta pönkittävät talkoot innostavat nyt kansalaisia paljon vähemmän kuin vielä kolme vuotta sitten, jolloin pantiin toimeen mittava kullan keräys.
1998 tammi-maaliskuussa 3,5 miljoonaa eteläkorealaista kotitaloutta – liki neljännes kaikista – keräsi kokoon 225 tonnia kultaa. Sen arvo oli noin 13,7 miljardia markkaa, ja valtaosa myytiin ulkomaille vientitulojen hankkimiseksi.
"Epäilen, että monikaan ei lähtisi tänään mukaan vastaavaan kampanjaan. Väestön jakautuminen on huolestuttavampaa kuin itse talousvaikeudet", Songangin yliopiston taloustieteen professori Paek Kwang-Doo arvioi.
Lukuisat avainryhmät nousivat viime vuonna vastustamaan hallituksen päätöksiä ja talousuudistuksia.
Lääkärit hikeentyivät päätöksestä, joka kielsi heiltä lääkkeiden myynnin. Viljelijät vaativat hallitusta leikkaamaan lainoja, joita se oli yllyttänyt heidät ottamaan. Työpaikkojen menetyksiä pelkäävät pankkitoimihenkilöt järjestivät lakon vastustaakseen kahden suuren pankin fuusiota.
Kovat ajat ja epävarma tulevaisuus ajavat eteläkorealaisia myös siirtolaisiksi, vaikka maa aiemmin oli saavana osapuolena muuttovirroissa.
Shim, 41, on tietokoneohjelmoija, jonka yritys meni nurin. Hän päätti muuttaa Kanadaan vietettyään monia unettomia öitä.. "Ei ole valinnanvaraa, kun en pysty kustantamaan edes lasteni koulunkäyntiä", hän sanoo.
Ulkoministeriön tietojen mukaan maasta lähti viime vuonna noin 15 000 ihmistä ja edellisvuonna 12 655. Valtaosa oli keskiluokkaisia ja iältään 30-50-vuotiaita.
Useimmat lähtivät, koska työnsaanti oli epävarmaa monien suuryritysten ajauduttua vararikkoon tai vaikeuksiin ja esimerkiksi internet-pohjaisten firmojen romahdettua. Varsinkin lapsiperheiden lähtöä vauhditti lisäksi koulutuskustannusten kohoaminen, kertoo eräs siirtolaisasioita hoitava virkailija.
"Olen pettynyt korruption lisääntymiseen hallituksen ja liike-elämän yhteyksissä ja poliittisiin lehmänkauppoihin, joten muutan mieluummin pois kotimaastani", eräs 35-vuotias soulilainen kauppias kertoo. Hän harkitsee muuttoa Uuteen-Seelantiin. (Inter Press Service) .
