Rooma 15.7.24 (IPS) Viime tammikuussa eteläisessä Pakistanissa Quettan kaupungissa monikymmentuhantinen lähinnä miehistä koostuva ihmisjoukko kokoontui kuuntelemaan kolmekymppistä naista, Mahrang Balochia. Miehet kuuntelivat hänen puhettaan keskittyneesti ja kunnioittavaa hiljaisuutta rikkoivat vain Mahrangin kuvia kantavien miesten huudot, kun nämä toistivat naisen nimeä.
Miehet olivat tulleet ottamaan vastaan naista, joka oli palannut kotiin johdettuaan kuukausia kestänyttä naisten mielenosoitusmarssia Balochistanin osavaltiosta Pakistanin pääkaupunkiin Islamabadiin. Vähemmistökansa balocheihin lukeutuneet naiset vaativat oikeutta balocheille ja korvauksia kadonneista balocheista. Naiset halusivat Pakistanin ja maailman kiinnittävän huomiota balochien kansanmurhaan, kuten he kansansa kohtaloa kuvaavat.
”Vaikeneminen ei ole vaihtoehto”
”Kahden vuosikymmenen ajan Pakistanin turvallisuusjoukot ovat toteuttaneet brutaalia sotilasoperaatiota poliittisia aktivisteja, toisinajattelijoita, journalisteja, kirjailijoita ja taiteilijoita vastaan tukahduttaakseen itsenäistä Balochistania vaativan kapinan. Se on johtanut tuhansien ihmisten katoamiseen”, Mahrang Baloch kertoo Quettassa puhelinhaastattelussa.
Siinä on välitön syy naisten marssiin. Historiasta löytyy perussyy: kun brittien hallitsema Intia itsenäistyi ja jaettiin hindujen Intiaksi ja muslimien Pakistaniksi, Balochistan julistautui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1947. Seitsemän kuukauden mittainen itsenäisyys päättyi, kun Pakistan liitti alueen itseensä. Maakuntana Balochistan on Pakistanin suurin ja harvimmin asuttu, luonnonvaroiltaan rikas, mutta köyhyyden ja väkivallan riivaama.
Mahrang Baloch muistaa, kun hänen hallintovirkailijana työskennellyt isänsä pidätettiin vuonna 2009. Tuolloin sittemmin kirurgiksi kouluttautunut Mahrang oli viidentoista. Poliittisesta aktivismistaan tunnetun isän julmasti runneltu ruumis löytyi ojasta kaksi vuotta myöhemmin.
”Ei ole yhtäkään balochiperhettä, joka ei olisi menettänyt jäseniään tässä konfliktissa. Vaikeneminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Me taistelemme balochien kansanmurhaa vastaan ja puolustamme poliittisella areenalla balochien kansallisia oikeuksia. Mutta me jatkamme myös taisteluamme niin sanotun parlamentin ulkopuolella, sillä Pakistanin parlamentilta puuttuu todellinen kansan mandaatti ja se edistää balochien kansanmurhaa”, Mahrang selittää.
Yli 8 000 kadonnutta
Myös Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin kaltaiset kansainväliset järjestöt ovat syyttäneet Pakistanin turvallisuusjoukkoja vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, kuten mielivaltaisista pidätyksistä ja oikeudettomista teloituksista.
Balochien asialle omistautuneen VBMP-järjestön mukaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yli 8 000 balochia on kadonnut. VBMP:n pääsihteeri on Sammi Deen Baloch, 25, joka johti talvista marssia Islamabadiin Mahrang Balochin rinnalla. Naiset eivät ole sukua toisilleen; Baloch on seudulla erittäin yleinen sukunimi.
Sammi Deen osallistui myös aiempiin, vuosina 2010, 2011 ja 2013 järjestettyihin mielenosoitusmarsseihin. Hänen isänsä katosi jäljettömiin vuonna 2009. ”Viisitoista vuotta myöhemmin en vieläkään tiedä, olenko orpo eikä äiti tiedä, onko hän leski”, Sammi Deen sanoo puhelinhaastattelussa Quettassa.
Mainetta ja vaikeuksia
Toukokuussa Sammi Deen sai irlantilaisen ihmisoikeusjärjestö Frontline Defendersin vaaranalaisille ihmisoikeuksien puolustajille myöntämän palkinnon, mutta balochien asian ajaminen tuo kansainvälisen maineen lisäksi vaikeuksia.
”Meitä yritetään vaientaa monenlaisin keinoin, lokakampanjoista perheisiimme kohdistuviin uhkauksiin. Meistä tehdään jatkuvasti aiheettomia ilmoituksia poliisille”, Sammi Deen kertoo.
Mahrang Baloch vieraili kesäkuussa Norjassa PEN Club Internationalin vieraana. Sielläkin häntä häirittiin ja Norjan poliisi joutui puuttumaan tilanteeseen useita kertoja.
Sammi Deen kuitenkin huomauttaa, että balochien asenteissa on tapahtunut merkittävää edistystä viime marssin jälkeen.
”Vielä äskettäin useimmat pysyivät vaiti koston pelossa, mutta nyt ihmiset ovat valtavin joukoin liittyneet protestiin. Nykyään yhä useammat ihmiset korottavat äänensä tuomitakseen vainon”, Sammi Deen uskoo.
Johtajan kaipuu
Balochit ovat perinteisesti eläneet heimoyhteisöissä, heimopäälliköiden alaisuudessa. Balochien karismaattisimmat johtajat maksoivat itsenäisyyshaaveistaan vankeudella, maanpaolla tai kuolemalla. Balochien nykyiset johtohahmot eivät nauti samanlaista arvonantoa kuin edeltäjänsä, mutta yhteisöissä elää johtajan kaipuu. Pakistanin rauhantutkimusinstituutin johtaja Muhammad Amir Ranan mukaan se on yksi naisaktivistien saaman valtavan tuen taustatekijöitä.
”Balochien ongelma on, että kaikki historiallisesti merkittävät johtajat ovat jo kuolleet. Nykyisten johtajien nähdään menneen niin lähelle valtajärjestelmää, etteivät he enää edusta kansaansa”, Rana selittää.
”Mahrang Baloch on nuori nainen, jolla on akateeminen tausta ja joka on onnistunut nostamaan valokeilaan kadonneiden balochien asian. Hän näyttää myös kykenevän kanavoimaan kansansa tunteet poliittiseksi liikkeeksi”, Rana sanoo.
Karisma johtaa muutokseen
Moni on Ranan kanssa samaa mieltä. Niin myös journalisti ja intellektuelli Mir Mohamad Ali Talpur.
”Valtavirran puolueet yrittävät syrjäyttää kansalaisyhteiskunnan, mutta liian vaatimattomien tavoitteidensa vuoksi ne eivät kykene siihen. Mitä heimopäälliköihin tulee, he ovat hallituksen marionetteja ja heidän valtansa kumpuaa puhtaasti hallituksen tuesta”, Talpur toteaa.
Talpur huomauttaa, että viimeisin naisten marssi on jo johtanut muutoksiin.
”Viimeisimmän marssin jälkeen kaikki kaappaukset ovat johtaneet protesteihin, teiden sulkemiseen ja vastaaviin toimiin. Mahrangilla ja Sammilla on karismaa, ja heidän jäljittelemistään pidetään kunniallisena niin kaupunkilaisten ja heimoyhteisöjenkin parissa”, Talpur kertoo.
”Ihmiset ovat ymmärtäneet, että epäoikeudenmukaisuuksista vaikeneminen antaa tilanteen muuttua entistä huonommaksi.”
(Inter Press Service)
