Johannesburg, 15.06.15 (IPS) – Ihmisoikeuksia puolustavien vainoaminen Kiinassa tai Egyptissä on tuttua uutisista. Samoin tietovuotajina tunnettujen Julian Assangen ja Edward Snowdenin takaa-ajo – vaikka he paljastivat ihmisoikeusloukkauksia demokraattisissa maissa.
Kansalaisjärjestöjä yhdistävä Civicus kirjasi
vuonna 2014 vakavia kansalaisoikeuksien
loukkauksia 96 maasta. Amnesty International
luonnehti vuotta tuhoisaksi ihmisoikeuksille,
Freedom Housen mukaan tukahduttaminen jatkuu
yhdeksättä vuotta.
Ilmaisunvapautta sekä oikeutta yhdistyä ja
kokoontua on rajoitettu viime vuosina
voimakkaasti. Tukahduttaminen yltyy sekä
demokratioissa että diktatuureissa, ja siihen
turvautuvat myös yritykset ja ääriliikkeet.
Lainsäädännöllä rajoitetaan sananvapautta ja
mielenosoitusoikeutta, leimataan järjestöjä
"ulkomaisiksi agenteiksi" ja estetään niiden
rahoitusta tai kielletään seksuaalivähemmistöjä
puolustava toiminta.
Tuomiot poliittisia
Tukahduttamisen taustalta löytyy neljä
avaintekijää, joista ensimmäinen on globaali
demokratiavaje. Korruptiota ja muita
rikkomuksia paljastavat kansalaiset leimataan
"turvallisuusuhaksi" ja heille luetaan
poliittisesti motivoitu tuomio. Tilanne jatkuu
synkkänä esimerkiksi Iranissa, Kiinassa,
Kuubassa, Pohjois-Koreassa tai Vietnamissa.
Samaan aikaan tietovuotajien vaino
Britanniassa, Itävallassa, Ranskassa ja
Yhdysvalloissa vahvistaa ilmapiiriä, joka
hyväksyy toisinajattelevien vahtimisen.
Toinen tekijä on pakkomielle torjua terrorismia
– paitsi valtion harjoittamaa – kansallisen
turvallisuuden nimissä. Kansalaisoikeuksien
suitsiminen sai alkunsa syyskuun 2001 terrori-
iskuista Yhdysvaltoihin.
Tilanne paheni vuoden 2011 arabikevään jälkeen,
kun kansa oli kaatanut diktaattorin Tunisiassa
ja Egyptissä. Kansalaisvapauksia on sittemmin
rajoitettu Bahrainissa, Egyptissä, Jordaniassa,
Omanissa, Saudi-Arabiassa ja Yhdistyneissä
arabiemiraateissa.
Laajat vaikutukset
Vaikutus ulottui syvemmälle Afrikkaan, missä
kuria ovat kiristäneet ainakin Angola, Burundi,
Etiopia, Gambia, Ruanda, Sudan, Swazimaa ja
Zimbabwe.
Kansalaistoiminta on entisestään vaikeutunut
Keski-Aasian ja Itä-Euroopan maissa, kuten
Azerbaidžanissa, Kirgisiassa, Unkarissa, Valko-
Venäjällä, Venäjällä, Turkissa,
Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa.
Uusia "turvallisuusjärjestelyjä" on toteutettu
myös Kaakkois-Aasian Kambodžassa ja Malesiassa
sekä sotilaiden valtaan joutuneessa Thaimaassa.
Kolmas taustatekijä on eriarvoisuuden kasvu ja
varallisuuden keskittyminen pienelle
vähemmistölle. Oxfam-järjestön mukaan rikkain
prosentti maailman väestöstä omistaa ensi
vuonna enemmän kuin loput 99 prosenttia
yhteensä. Taloudellisen ja poliittisen eliitin
likeinen suhde ajaa esimerkiksi korruptiota ja
ilmastonmuutosta vastustavat järjestöt entistä
ahtaammalle.
Nousevat ääriliikkeet
Usko markkinoiden mahtiin ja uusliberalistiseen
talousmalliin kuristaa ammattiyhdistysliikettä
ja maanomistusoikeudestaan kamppailevia.
Brasiliassa murhattiin viime vuonna vähintään
29 ympäristöaktivistia. Kanadan hallitus pitää
silmällä alkuperäisasukkaiden toimintaa
ekologisesti arkojen alueiden suojelemiseksi.
Intia on jäädyttänyt tilejä Greenpeacelta, joka
yrittää pelastaa kaivosten uhkaamia metsiä.
Neljäs ja nouseva uhkatekijä
kansalaistoiminnalle ovat uskonnolliset
ääriliikkeet. Kansainvälisen yhteisön
kyvyttömyys estää Israelin ja Syyrian
valtioiden vakavia ihmisoikeusloukkauksia luo
kasvupohjaa ääriaineksille, joiden ajattelu ei
suosi moniarvoista kansalaisyhteiskuntaa.
Kansalaistoiminnan ahdinko heijastaa
kansainvälisiä paineita ja polarisaatiota.
Ihmiskuntaa koettelevat yhteen kietoutuneet
taloudelliset, ekologiset ja humanitaariset
kriisit. Ratkaisut niihin on viime kädessä
löydettävä juuri kansalaisyhteiskunnasta.
(Inter Press Service)
*Mandeep S. Tiwana on ihmisoikeusjuristi ja
Civicus-järjestön politiikka- ja
tutkimusosaston johtaja.
