Colombo, 23.04.07 (IPS) – Sri Lanka tunnetaan teestään, joka oli aiemmin myös saarivaltion tärkein tulonlähde. Nyt teeplantaaseilla podetaan työvoimapulaa, kun nuoriso suuntaa kaupunkien houkutuksiin.
Sri Lankan teeviljelmiä hallinneet brittiläiset siirtomaaisännät toivat työväkeä Intian nykyisen Tamil Nadun osavaltion alueelta yli sata vuotta sitten.
Intia ja Sri Lanka allekirjoittivat 1964 sopimuksen, jolla 600 000 teeplantaasien tamilityöntekijää palautettiin Intiaan. Sri Lankan kansalaisuuden sai liki 400 000. He asettuivat saaren oman tamiliväestön alueille maan pohjois- ja itäosiin.
Maassa on käyty vuodesta 1983 sisällissotaa, jossa tamilit vaativat omaa valtiota.
Sri Lankan 20 miljoonasta asukkaasta on nykyisin tamileja noin 18 prosenttia, valtaväestön eli singaleesien osuus on noin 75 prosenttia.
Monissa teeviljelmille jääneissä tamiliperheissä ammatin periytyminen on katkennut.
"Olen työskennellyt täällä 13 viime vuotta ilman, että elämäni olisi kohentunut lainkaan. En lähetä lapsiani teetilalle töihin, vaikka he haluaisivat. Heidän on saatava parempi elämä", S. Rajeswarie sanoo.
Teetilojen johtotehtäviinkään ei enää saada parasta ainesta. Vielä muutama vuosikymmen siten pääkaupungin kouluista valmistuneiden kerma pestautui kernaasti plantaaseille nauttimaan siirtomaatyylisen elämän eduista briteiltä jääneine kartanoineen ja palveluskuntineen.
Nyt teetilojen nuoret johtajat ovat helisemässä vahvan ammattiyhdistysliikkeen ja usein toistuvien lakkojen kanssa.
Kahden teetarhan yhtiöitä johtava Dhayan Madawala selittää, että nuorta johtajapolvea on vaikea saada, koska perheelliset haluavat lapsilleen hyvät koulunkäyntimahdollisuudet.
Plantaaseilla asuu miljoona ihmistä, joista vain noin 400 000 on teetyöläisiä. Alan työnantajaliiton pääsihteeri Malin Goonatillake kertoo, että perhettä kohti alan työntekijöitä on enää 1,9, kun luku aiemmin oli 2,6.
Hänen mukaansa moni perheenjäsen käy muualla töissä, mutta asuu tilalla ja nauttii sen suomista eduista, kuten ilmaisesta asunnosta sekä lapsille järjestetystä päivä- ja terveydenhoidosta.
Goonatillaken mukaan työvoimapulaa potevat tilat ovat alkaneet käyttää koneita teelehtien poiminnassa.
Koneistamisessa on kuitenkin riskinsä, sillä Sri Lanka tunnetaan käsinpoimitusta teestään – ja poimija on tunnusomaisesti nainen.
"Jos poiminnassa käytetään koneita, menetämme markkinat", teeviljelmistä vastaavan ministeriön edustaja J. Abeywickrama varoittaa.
Työvoimaongelman ratkaisuksi on väläytetty myös mahdollisuutta, että teeyhtiöt vuokraisivat viljelmät työntekijöilleen, ostaisivat näiltä teelehdet ja keskittyisivät itse jalostusvaiheeseen.
Sri Lankan kukkuloilla kasvavaa teetä pidetään yhä yhtenä maailman parhaista. Uudeksi kilpailijaksi on noussut muun muassa Kenia, mutta toistaiseksi Sri Lankan tee on pitänyt pintansa kilpailussa Liptonin ja intialaisen Tatan kaltaisia maailmanmerkkejä vastaan.
Tulevaisuus on kuitenkin epävarma, sillä uusia viljelmiä ei synny. Esimerkiksi Sri Lankan suurin monialayhtiö John Keells Group luopui vastikään teentuotannosta ja siirtyi kiinteistö- sekä vapaa-ajan bisnekseen.
Goonatillaken mielestä nuorten hinku pääkaupunkiin vie usein ojasta allikkoon. Moni päätyy hanttihommiin ja "taatusti kehnompaan elämään kuin teeviljelmillä".
Naispuolisia teenpoimijoita ovat viime vuosikymmeninä vetäneet vaatetehtaat sekä kotiapulaisen paikat ulkomailla, etenkin Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasiassa.
Samalla tee on menettänyt kärkiasemansa Sri Lankan valuuttatulojen tuojana. Vuonna 2006 tee tuotti noin 0,6 miljardia euroa, kun tekstiilien viennistä saatiin 2 miljardia ja ulkomailla työskentelevien rahalähetyksinä 1,6 miljardia euroa.
(Inter Press Service)
