Washington, 29.05.06 (IPS) – "Lopullisena tavoitteena on poistaa tyrannia maailmasta", Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti toisen kautensa virkaanastujaispuheessa alkuvuodesta 2005. Nyt varsinkin muslimimaiden tyrannit kelpaavat taas ystäviksi.
Valkoisessa talossa ovat vastikään vierailleet Azerbaidzhanin presidentti Ilham Alijev ja Egyptin Hosni Mubarakin poika, "perintöprinssinä" pidetty Gamal.
Yhdysvaltain varapresidentti Dick Cheney suitsutti ylistystä Kazakstania johtavalle Nursultan Nazarbajeville käydessään Almatyssa, ja viimeksi normalisoitiin suhteet Libyan Muammar Gaddafiin.
"Meillä on tällä alueella paljon muuta bisnestä kuin demokratia. Ja se tarkoittaa ystävällisiä suhteita kaikenkarvaisiin itsevaltiaisiin", Thomas Carothers analysoi. Hän johtaa demokratia- ja laillisuusprojektia Carnegien rauhantutkimussäätiössä Washingtonissa.
Yhdysvaltain johto näyttää nyt hylänneen vapaus-missionsa ja siirtyneen reaalipolitiikkaan, joka tuo mieleen kylmän sodan ajat.
Taustalla vaikuttavat öljymarkkinoiden jatkuva kiristyminen, islamilaisten puolueiden vaalimenestys monissa maissa sekä geostrategiset manööverit Irania, Venäjää ja Kiinaa vastaan.
Yhdysvaltain kaavailut hallituksen vaihtamisesta keskittyvät nyt lähinnä Iraniin ja palestiinalaisalueelle. Ironista kyllä, juuri niiden johtajat tulivat valtaan Lähi-idän demokraattisimpiin kuuluvissa vaaleissa ja nauttivat laajaa kansansuosiota.
Washingtonin uuskonservatiivit, jotka kannattivat hyökkäystä Irakiin osana koko Lähi-idän uudistamista, ovat käyneet varovaisiksi sen jälkeen, kun äärijärjestönä pidetty Hamas sai murskavoiton palestiinalaisalueilla.
Uuskonservatiivit sanovat nyt, että USA:n hallitus hätiköi vaatiessaan vapaita vaaleja ja demokraattinen muutos olisi pitänyt toteuttaa asteittain.
"Vaikka vaalit ovat osa demokraattista prosessia, ne eivät korvaa sitä", varoitti myös entinen Israelin hallituksen ministeri Natan Sharansky, jonka kirjasta Bush sai innoitusta tyrannian vastaiselle puheelleen.
Ulkoministeriksi tulonsa aattona 2005 myös Condoleezza Rice hehkutti, miten Bush on lopettanut 60-vuotisen perinteen, jossa vapausvaatimuksista tingittiin kansainvälisen vakauden hyväksi.
"Niin kauan kuin Lähi-itä ympäristöineen pysyy tyrannian, epätoivon ja vihan alueena, se tuottaa kiihkoilijoita ja liikkeitä, jotka uhkaavat amerikkalaisten ja meidän ystäviemme turvallisuutta", Rice julisti.
Yhdysvaltain tyrannian vastainen linja sai rohkaisua useista alkuvuoden 2005 tapahtumista: maltillisena pidetty Mahmoud Abbas voitti palestiinalaisten presidentinvaalit, Irakin vaalit sujuivat rauhallisesti ja Syyrian joukot poistuivat Libanonista niin sanotun setrivallankumouksen saatossa.
USA painosti tavallista kovemmin Egyptiä vapauttamaan vangitun oppositiojohtajan Ayman Nourin ja uudistamaan perustuslakia. Uudistuksiin kovisteltiin myös Saudi-Arabiaa ja Arabiemiirikuntia.
Lisäksi Yhdysvallat luopui "terrorismin vastaisen sodan" kannalta tärkeästä sotilastukikohdastaan Uzbekistanissa, koska maassa surmattiin satoja aseettomia mielenosoittajia toukokuussa 2005.
Sittemmin Irakin tilanne alkoi kuitenkin muuttua yhä pahemmaksi, Hizbollah menestyi Libanonin vaaleissa ja Muslimiveljeskunta Egyptissä. Jännitys Iranin kanssa kasvoi, kun jyrkän linjan edustaja Mahmoud Ahmadinejad voitti presidentinvaalit.
Käännekohdaksi muodostuivat palestiinalaisten tammikuiset vaalit, joita Washington vänkäsi piittaamatta Abbasin ja Israelin varoituksista, että Hamas voisi voittaa.
"Ei ole näyttöä siitä, että me pystyisimme tai kukaan pystyisi kauko-ohjaamaan vallankumouksia, jotka olemme itse panneet alulle", Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Henry Hyde kiteytti.
Viime kuukausina on selvästi palattu reaalipolitiikkaan, vaikka retoriikka on paljolti ennallaan.
Carnegien toinen demokratia-asiantuntija Marina Ottaway uskoo, että Yhdysvallat jatkaa demokratian edistämistä Lähi-idässä kumppanuusohjelmansa kautta, mutta "hallituksia ei painosteta korkealta tasolta uudistuksiin, eikä mitään maata taatusti hoputeta vaaleihin."
New America -säätion ulkopolitiikan tutkija Anatole Lieven vahvistaa, että demokratiahankkeessa kävi kuten realistit pelkäsivätkin: Israel ja Amerikan-mieliset hallitukset joutuivat entistä ahtaammalle.
Kun muslimien valtaosan inhoama Yhdysvallat lähtee ajamaan demokratiaa taloudellisesti taantuviin maihin, demokratia johtaa luonnollisesti Amerikan-vastaiseen radikalismiin, hän sanoo.
Nyt Yhdysvaltain huomiota vaatii kiihtyvä kilpailu energiavaroista ja öljyputkista Venäjän ja Kiinan kanssa.
USA:n demokratiaintoilun heikkenemistä varsinkin Persianlahdella sekä Iranin keskiaasialaisessa naapurustossa, kuten Azerbaidzhanissa, selittää myös uhkaava selkkaus Iranin kanssa.
"Hallitus koettaa houkutella näitä maita liittolaisikseen Irania vastaan. Silloin ei ole oikea aika arvostelulle", Ottaway selittää.
Miltei tarkalleen vuosi Uzbekistanin Andijanin joukkomurhan jälkeen Yhdysvaltain puolustusministeriö haluaa arvioida uudelleen suhteet maahan. Tähtäimessä lienee paluu Khanabadin lentotukikohtaan, jonka merkitystä lisää Venäjän vahvistuva jalansija alueella.
(Inter Press Service)
