Lissabon, 19.09.05 (IPS) – Muuttovirta entisistä siirtomaista Portugaliin on synnyttänyt puolen vuosisadan aikana erikoisen väestöryhmän: ikuiset ulkomaalaiset.
Kyse on enimmäkseen "toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajista", vaikka määritelmä on sikäli järjetön, että nämä ihmiset ovat syntyneet Portugalissa.
Heidän vanhempansa tai isovanhempansa muuttivat Portugaliin sen siirtomaista Aasiassa ja Afrikassa. Portugalin lain mukaan kansalaisuus siirtyy verenperintönä, joten syntymämaalla ei ole väliä.
Moni ikänsä Portugalissa asunut on siksi Angolan, Kap Verden, Guinea-Bissaun, Mosambikin, Sao Tome ja Principen tai Itä-Timorin kansalainen.
Vuoteen 1961 Portugalille kuuluneilta Goan, Diun ja Daminin alueilta muuttaneiden jälkeläiset taas ovat Intian kansalaisia, vaikka eivät olisi siellä koskaan käyneetkään.
Kun laittomat siirtolaiset lasketaan mukaan, maahanmuuttajien kokonaismäärä 10,5 miljoonan asukkaan Portugalissa on epävirallisten arvioiden mukaan 610 000.
Muuttovirta Brasiliasta alkoi vilkastua 1980-luvun lopulla, ja 120 000 Brasilian kansalaista ovat nyt suurin maahanmuuttajaryhmä. Myös heidän lapsensa pysyvät ulkomaalaisina.
"Me olemme ulkomaalaisia sekä siellä että täällä", puuskahtaa Amarillo Mendonça, 25, jonka vanhemmat tulivat aikanaan Kap Verdestä. Hän valmistui juuri Lissabonin yliopistosta valtio-oppi pääaineenaan.
"Ystäväni nimittävät minua valkoiseksi mustaksi, mikä viittaa sopeutumiseen valkoiseen yhteiskuntaan. Mutta ollessani perheeni ja naapurien parissa, puhun edelleen kreolimurretta, kuuntelen Kap Verden musiikkia ja syön sikäläistä ruokaa", Mendonça kertoo.
Hän kokee kuitenkin Kap Verden vasta toissijaiseksi kodikseen ja sanoo tunteneensa itsenä "hyvin ulkomaalaiseksi" ensi visiitillään Afrikan kupeessa sijaitsevaan saarivaltioon.
"Lopulta ihmistä muokkaa eniten se, missä hän kasvaa ja käy koulunsa", hän pohtii.
Mendonçan mukaan portugalilaiset pitävät yhä juuriltaan afrikkalaisia maahanmuuttajia "erilaisina" syntymämaasta ja sivistystasosta riippumatta.
Historian opiskelija Joacine Moreira, 23, on syntynyt Guinea-Bissaussa, mutta asunut Portugalissa 16 vuotta. Hän on päättänyt palata valmistuttuaan afrikkalaiseen kotimaahansa.
"Tällä hetkellä olen varma vain siitä, että tunnen itseni päivä päivältä afrikkalaisemmaksi ja haluan yhä kiihkeämmin palata synnyinmaahani", hän sanoo lisäten sarkastisesti, että juuri niin muuan kadulla huudellut rasisti kehotti häntä tekemään.
Moreira myöntää, ettei paluu välttämättä ole aivan helppo juttu.
"Olen ollut onnekas eläessäni portugalilaisten keskellä ja viettäessäni lomat täysin afrikkalaisessa ympäristössä. En koskaan samastunut täysin kumpaankaan kulttuuriin, mutta minulla on hyviä kokemuksia molemmista", hän sanoo.
"Pelkään, ettei minua pidetä kotimaassani guinealaisena. Aksenttini on portugalilainen, ja siellä jotkut kehottavat minua 'puhumaan kunnolla'. Guinean yhteiskunta on äärimmäisen perinteinen, ja arvostelua saa herkästi", hän jatkaa.
Moreiran mukaan Portugalissa asuminen, yliopistosivistys ja naiseus vaikeuttavat kaikki sopeutumista Guinea-Bissauhun. Silti hän pitää itseään onnekkaampana kuin 2. ja 3. polven maahanmuuttajia, "jotka eivät koskaan tiedä, mihin kuuluvat".
"Yhtäältä he eivät samastu vanhempiensa kotimaahan ja afrikkalaiseen kulttuuriin. Toisaalta he saavat jatkuvasti tuta, että eivät ole portugalilaisia, vaikka asuvat täällä."
Angolassa syntynyt Portugalin kansalainen, valkoihoinen elokuvaohjaaja José Fonseca e Costa selittää, miksi paljon puhutusta monikulttuurisuudesta ei ole tullut totta Portugalissa:
"Ongelmaa yritetään ratkaista yksinomaan valkoisten eurooppalaisten ajatuksin, eikä afrikkalaisten anneta osallistua keskusteluun. Valkoiset haluavat aina ajatella heidän puolestaan, niin Lissabonissa kuin Euroopan muissakin vanhoissa siirtomaavalloissa."
(Inter Press Service)
