Mbabane, 04.07.05 (IPS) – Tiukka eläinsuojelulaki on saanut salametsästyksen kutistumaan kymmenesosaan pienessä Swazimaan kuningaskunnassa eteläisessä Afrikassa. Kymmenen vuoden ikäistä lakia on kiittäminen myös siitä, että sarvikuono ei enää ole vaarassa hävitä maasta.
"Hlanen ja Mkhayan luonnonpuistot sijaitsevat lähellä Mosambikin rajaa. 1990-luvun alussa salametsästäjät ylittivät rajan Mosambikin sisällissodassa käytettyjen AK-47-rynnäkkökivääreiden kanssa", Swazimaan luonnonpuistoyhdistyksen puheenjohtaja Ted Reilly kertoo.
Salametsästäjät tappoivat luonnonpuistojen vartijoita ja hävittivät sarvikuonokannan lähes olemattomiin. Niin sanotut sarvikuonosodat olivat osittain seurausta löyhästä lainsäädännöstä ja aseiden liikatarjonnasta.
Tärkein tekijä oli kuitenkin Swazimaan luonnonpuistojen menestys: kun ne onnistuivat elvyttämään sukupuuton partaalla olevia eläinkantoja, salametsästäjille riitti taas rosvottavaa.
Ted Reillyllä oli täysi syy olla mukana suunnittelemassa vuoden 1994 riistalakia. Laki sallii puistonvartijoiden käyttää voimakeinoja salametsästäjien pysäyttämiseen, mutta asevarusteluun salametsästäjien kanssa ei ole ryhdytty, vaan pääpaino on kovilla rangaistuksilla.
Salametsästysoikeudenkäyntien puolustusasianajajat väittävät, että metsästys on köyhille ainoa elinkeino. Useimmat salametsästäjät ovat kuitenkin erikoistuneita ammattilaisia.
Riistalaki on progressiivinen: mitä harvinaisemman eläimen taposta jää kiinni, sitä kovempi on rangaistus.
Nykyään turistit voivat Swazimaan luonnonpuistoissa kauhistella kuvia silvotusta sarvikuonosta, joka on vuotanut kuiviin sen jälkeen kun salametsästäjät ovat ryövänneet sarven.
Sarvet salakuljetettiin Aasiaan, jossa niistä tehtiin tikareita tai ne jauhettiin potenssilääkkeeksi.
Inter Press Service
