Lokur, Intia, 06.09.04 (IPS) – Illallisen nauttimista intialaisessa Narsingannan perheessä voi luonnehtia vieraanvaraiseksi mutta vauhdikkaaksi kokemukseksi. Tähän maailman suurimpaan perhekuntaan kuuluu 178 jäsentä.
Narsingannan perheen 130-henkinen yhteistalous sijaitsee Lokurin kylässä 420 kilometriä pohjoiseen Karnatakan osavaltion pääkaupungista Bangaloresta. Loput 48 perheenjäsentä pyörittävät omaa suurtalouttaan lähikaupungissa.
Lokurin päätalossa kussakin vuorossa ruokailee 25-30 henkeä. He nauttivat pikaisen ateriansa risti-istunnassa esi-isiltä periytyvän suuren kotinsa lattialla.
Tiuhaan vaihtuvia ruokailuvuoroja riittää likimain koko päiväksi, sillä kaikki perheenjäsenet syövät yhdessä lounaan ja illallisen. Perheen naiset uurastavat keittiössä kahden tunnin vuoroissa.
Naiset kyykkivät rivissä savuisen keittiön tulisijojen ääressä valmistaen päivittäin noin 1 600 ohutta roti-leipää sekä ämpärikaupalla vihanneksia ja linssejä.
Aherrus alkaa keittiössä aamukuudelta ja päättyy illalla kahdeksan aikoihin. Ruoanlaiton lomassa naiset huolehtivat suurperheen pyykkivuorista ja tekevät aterian vaatimia esitöitä, kuten kuorivat vihanneksia ja alustavat hirssijauhosta valmistettavaa leipätaikinaa.
"Osaamme vain laittaa ruokaa ja tehdä kotiaskareita", perheen vanhin naisjäsen Saraswati, 80, kertoo. Hän on nyt mukana lähinnä nuorempien neuvonantajana, mutta muistaa hyvin, miten ankara urakka suurperheen ruokkiminen on.
Ensin syövät perheen miehet. Ruoan tarjoilevat heille nuoret tytöt, jotka opetetaan keittämään 10-12-vuoden iässä.
Kymmenet pikkulapset ryömiskelevät vanhempien perheenjäsenten sylistä hakemaan syötävää lattioille asetelluilta suurilta metallitarjottimilta.
Katosta riippuu lukuisia kehtoja, joissa uinailevia vauvoja äidit ja muut naiset käyvät keinuttamassa, kun askareiltaan ehtivät.
"Osallistuminen kahteen päivittäiseen yhteisruokailuun päätalossa on pakollista kaikille perheenjäsenille", suvun patriarkka, 71-vuotias Bhimanna sanoo.
"Perhe, joka syö yhdessä, pysyy yhdessä", vaikuttavat viikset kasvattanut entinen painija vakuuttaa.
Viisi sukupolvea Narsingannoja asuu Lokurin päätalossa ja kuudessa talossa sen ympärillä. He hankkivat elantonsa 73 hehtaarin yhteismaasta ja maidontuotannosta.
Hindulaisen suvun ensimmäiset jäsenet saapuivat Lokuriin 350 vuotta sitten kauempaa pohjoisesta.
Läheisessä Dharwarin kaupungissa on toinen Narsingannojen koti, jossa majailee pääasiassa kouluikäisiä lapsia ja muutamia aikuisia.
"Tuotamme itse sen, mitä tarvitsemme, ja jaamme kaiken keskenämme. Yksilöllisille tarpeille ei ole sijaa", selittää Thiranandra, 37, jonka vastuulla on maidontuotanto.
Narsingannojen kotitalouden vuosibudjetti on 1,2 miljoonaa rupiaa (noin 220 000 euroa). Lisäksi vaatteisiin, lääkkeisiin ja ulkopuolisen työvoiman palkkoihin kuluu 300 000 rupiaa (5 500 euroa). Summat ovat intialaisittain korkeita.
Perhe kuluttaa vuodessa noin 600 000 kiloa hirssijauhoa ja 15 000 kiloa vehnää. Maitoa menee päivässä 55 litraa ja polttopuuta parisataa kiloa.
Erilaisia kankaita ostetaan noin 20 paalia joka syksy, jotta kaikki saavat uudet vaatteet hindujen dusherra-juhlaan. Perheenjäsenten mukaan yksilölliset toiveet on paras unohtaa pukeutumisessakin, sillä siitä aiheutuisi vain turhaa toraa.
Häitä vietetään komeasti 8-10 vuoden välein, jolloin vihitään aina useita pareja kerralla. Parit jäävät asumaan perheeseen.
"Silloin kun meillä on häät, osavaltion bussiyhtiö laittaa ylimääräisiä autoja ajoon", eräs perheenjäsen kertoo.
Arkielämässä perheen ainoan viihdykkeen tarjoaa televisio, jonka brittiläinen tv-yhtiö BBC lahjoitti neljä vuotta sitten tehtyään Narsingannoista dokumentin.
Vastaanotin sijaitsee kunniapaikalla päätalon suuressa yläkerran hallissa, ja se avataan säästeliäästi vain suosittujen saippuasarjojen aikaan.
"Tuntuu kuin katselisi televisiota rautatieaseman ihmisvilinän keskellä. Se on kaoottista mutta kodikasta", muuan Narsinganna kuvailee.
"Onni on yhteenkuuluvuutta. Yhtenäisyys, toveruus, veljeys ja sopeutuminen antavat meille turvallisuudentunnetta", patriarkka Bhimanna sanoo.
Hänen mukaansa se selittää, miksi Narsingannat pysyvät yhdessä, vaikka suurperheet muualla Intiassa hajoavat voimistuvan yksilöllisyyden ja kulutustalouden myötä.
Bhimanna myöntää kuitenkin nauraen, ettei hänkään muista kaikkien perheenjäsenten nimiä.
Toisten mielestä naisväki pitää perheen koossa. Edelleen halutuimpia morsiamia ovat noin 15-vuotiaat tytöt, joiden koulusivistys on jäänyt 5-6 vuoteen.
Naisten "pitäminen aisoissa" varmistaa harmonian perheessä, kun taas "tarpeettomien vapauksien" antaminen heille merkitsisi tuhoa, vanhempi miespuolinen perheenjäsen selittää hiljaiselle äänellä.
(Inter Press Service)
