Peking, 01.03.04 (IPS) – Kiinan pääkaupungin Pekingin huimat suunnitelmat uudistuksista hirvittävät niitä, joiden mielestä menneisyyden on oltava läsnä maailmanluokan metropolissa. Samaan aikaan lukuisat muut kiinalaiskaupungit haluavat myös moderniksi "megacityksi".
Pekingin vastikään julkistettu uudistussuunnitelma tähtää kaupungin nostamiseen New Yorkin, Tokion ja Lontoon kaltaisten maailmanmetropolien luokkaan.
Pekingin pormestarin Wang Qishanin mukaan uudistukset on määrä saada valmiiksi vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen kaupunki voi keskittyä talouskasvun ohella myös inhimilliseen kehitykseen, hän lupaa.
Jo vuoden 2008 olympialaisiin mennessä Pekingissä aiotaan toteuttaa maailman suurisuuntaisimpiin kuuluvia kaupunkikuvan mullistuksia. Asiantuntijat arvioivat hankkeen hinnaksi vähintään 79 miljardia euroa.
Suurten valtakatujen ja kehäteiden, virasto- ja pankkipalatsien, valtavien stadionien, tornien ja ostoskeskusten muodostama "brontosaurusluokan" kaupunki valmistuu Pekingiin henkeäsalpaavaa vauhtia. Samaan aikaan vanhan Pekingin jäännökset kutistuvat ja katoavat vähin äänin maisemasta.
Kehitys huolestuttaa jopa eräitä Pekingin johtavia arkkitehteja. "Koko suunnittelu on suuri sekamelska. On ollut sellaista henkeä, että 'haluamme leikata historian pois'. Toisaalta uudistusten taustalla on suunnatonta ahneutta", kuuluisa arkkitehti ja kaupungin suunnitteluosaston apulaisjohtaja Cui Kai sanoo.
YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on julistanut Pekingin ydinalueet osaksi maailmanperintöä. Järjestön mukaan kaupunkikuvan suojelu on laiminlyöty pahoin ahneiden uudistajien ja kaupungin johdon rakennushankkeissa.
Vanhassa Pekingissä ristiin rastiin kulkeneista 6 000 kujasesta eli hutongista on päätetty säilyttää vain 25. Kaupungin noin tuhannesta temppelistä jää jäljelle muutama tusina. Ne kököttävät uusien kahdeksankaistaisten pikateiden välissä ja jättiläismäisten teräs- ja lasitornien varjossa.
Kaupunkisuojelun puolustajat ovat yrittäneet vakuuttaa, että tuhoamalla kaikki vanhan Kiinan jäljet Peking ei pysty kilpailemaan Lontoon tai Pariisin kanssa, sillä niissä menneisyys liittyy sujuvasti nykyisyyteen.
Kiinan johto ei kuitenkaan halua vilkuilla taaksepäin. Se koostuu teknokraateista, jotka vannovat tieteen ja tekniikan nimeen ja haluavat osoittaa, että tulevaisuus kuuluu Kiinalle.
Pekingin esimerkki on innoittanut joukoittain Kiinan kaupunkeja pyrkimään suuruuteen. Joukkoon mahtuu monia muitakin kuin Pekingin luonnolliset haastajat, Shanghai ja Guangzhou, itäisen ja eteläisen rannikon vilkkaiden talousalueiden keskukset.
Kommunistipuolueen keskuskomitean virkailija Yao Bing kertoo Kiinan päivälehdessä, että 182 kaupunkia – miltei kolmannes kaikista – haluaa kansainväliseksi metropoliksi.
Niihin kuuluvat Hainanin saaren pääkaupunki Haikou, "avoin kansainvälinen kaupunki trooppisessa ympäristössä", ja pohjoisen Shenyang, joka haluaa karistaa kommunistisen teollisuuskaupungin harmaan leiman ja nousta Koillis-Aasian finanssikeskukseksi.
Kun Kiinan silloinen johtaja Deng Xiaoping aloitti talousuudistukset 1980-luvulla, hallitus suosi pieniä kaupunkeja. Suurten ja keskikokoisten kaupunkien pelättiin vetävän liikaa maaltamuuttajia.
1990-luvulla hallitus loi yli 200 puskurikaupunkia – alle puolen miljoonaan asukkaan yksiköitä – joiden piti estää suurkaupunkien hallitsematon kasvu.
Sitten hälyttävät satelliittikuvat paljastivat, että Kiina menetti yli 500 000 hehtaaria viljelymaata vuodessa asuntojen, teiden ja tehtaiden alustaksi. Hallitus lopetti kaupunkien kasvun kannustamisen.
Viime vuosina kaupungistuminen on taas kiihtynyt. Sitä on vauhdittanut ajatus, että suurkaupunkien väestönkasvu lisäisi kulutuskysyntää ja säästäisi samalla maata ja luonnonvaroja.
Viranomaiset odottavat, että vuoteen 2020 mennessä 300-400 miljoonaa maalaista on muuttanut kaupunkeihin.
Tähän asti kaupungistuminen on käynyt verrattain verkkaisesti. Vaikka Kiinassa asuu viidennes koko ihmiskunnasta, maassa on vain kaksi yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkia: Shanghai ja Peking.
Chongqingin väkiluvuksi tosin ilmoitetaan 30 miljoonaa, mutta se on keinotekoinen luomus, jossa yhdistettiin kaupunki ja koko Kolmen rotkon altaan asujaimisto. Itse Chongqingin kaupungissa asuu alle viisi miljoonaa ihmistä.
Tilastojen mukaan kiinalaisista on kaupunkilaisia 36 prosenttia, mutta monet heistä ovat itse asiassa kaupunkien laidoilla eläviä talonpoikia.
"Kaupungistumisen oikeutus on tunnustettava, mutta käy tuhoisaksi maalle ja asukkaille, jos jokainen kaupunki haluaa suurkaupungiksi", Kiinan johtamistaidon akatemian tutkija Zhang Naijian sanoo.
(Inter Press Service)
