Ho Chi Minh City, 11.08.03 (IPS) – Truong Thi Thu on kenkätehtaan parhaita työntekijöitä ja ansaitsee 930 000 dongia, reilut 50 euroa, kuussa. Ansio on kohtuullinen hänen kaltaiselleen Keski-Vietnamista lähteneelle siirtotyöläiselle.
Thu pitää itseään onnekkaana, mutta palkan eteen pitää nähdä vaivaa.
Useimpien Linh Trungin vientituotantoalueen työläisten tapaan hänkin menee töihin aikaisin aamulla, mutta lähtee kotiin vasta yhdeltätoista illalla. "Olen rättiväsynyt ja haluan vain mennä nukkumaan kun pääsen keskiyöllä kotiin", 29-vuotias Thu sanoo.
Elintaso on noussut, mutta silti hän on onneton. Poikaystäväkin on vielä löytymättä, koska työ vie kaiken ajan. "Tapaan harvoin muita nuoria ihmisiä, koska olen aamusta iltaan tehtaalla." Harvat kiinnostusta osoittaneet miehet eivät ole ymmärtäneet hänen pitkiä työpäiviään.
Vietnamin talouskasvu on saanut monet työvaltaiset alat, erityisesti vaate- ja kenkäteollisuuden, lisäämään tuotantoaan. Lisäansiota saadakseen monet tekevät pari tuntia ylitöitä kahdeksan tunnin työvuoron lisäksi.
Valtaosa työntekijöistä tulee muista maakunnista. Pitkät työpäivät eivät haittaa heitä, sillä rahan tarve on kova.
Suurin osa siirtotyöläisistä on nuoria ja naimattomia. 63 prosenttia heistä on naisia ja 75 prosenttia on iältään 18-30 vuotta. Kuukausipalkka vaihtelee 300 000-600 000 dongin (17-34 euron) välillä, ylityöt mukaan lukien.
Tehdastyöläisten elämä on yksinäistä ja tylsää, sillä usein he myös asuvat tehdaskiinteistöjä ympäröivissä slummeissa. Uusilla teollisuusalueilla on vain vähän paikkoja, joissa huvitella tai tavata muita.
Nguyen Thi Ha on työskennellyt teollisuusalueella viisi vuotta, eikä ole koko aikana käynyt elokuvissa tai teatterissa.
Ha kuluttaa aikansa lukemalla lainaamiaan rakkausromaaneja. Lauantaisin hän saa katsella vuokraemännän televisiota. Lehtien lukeminen, television katselu ja radion kuuntelu ovatkin teollisuusalueiden suosituimpia harrastuksia.
Miehille kirjat ja televisio eivät usein riitä. Monet istuskelevat baareissa kuuntelemassa paikallisia poplaulajia tai katselemassa pornofilmejä, joita omistajat näyttävät houkutellakseen toimettomia nuoria asiakkaiksi.
Osa harrastaa juomista ja uhkapelejä.
Tehdasalueiden ympäristöt ovat vaarallisia paikkoja öisin. Thun kaltaiset nuoret naiset lähtevät töistä ryhmissä, sillä he pelkäävät ryöstöjä ja päällekarkauksia.
Nguyen Thi Thi Giang löysi kumppanin työkaverista, mutta suhde kariutui irtisanomisten myötä. Rahavaikeuksista selvitäkseen Giang ryhtyi rikkaan liikemiehen rakastajattareksi. Mies antaa hänelle kolme miljoonaa dongia (170 euroa) kuussa ja viettää hänen kanssaan aikaa sen minkä pystyy.
"Katselen televisiota kaiket päivät ja odotan häntä", sanoo Giang kyllästyneenä. "Kun saan töitä, sanon hänelle hyvästit."
Muiden siirtotyöläisten tapaan Giang haaveilee vakityöstä valtion tai ulkomaisten sijoittajien yrityksissä. Niissä työntekijät saavat parempaa palkkaa, enemmän etuja ja mahdollisuuden vapaa-ajan harrastuksiin.
Haaveista on kuitenkin vaikea tehdä totta. "Siirtotyöläiset eivät koskaan pääse näihin yrityksiin töihin, sillä ne vaativat aina hakijoilta Ho Chi Minh Cityn kotipaikkatodistuksen", Giang suree.
(Inter Press Service)
