Bagdad, 24.02.03 (IPS) – Pukuun ja solmioon sonnustautunut insinööri hymyilee iloisesti seuratessaan kurssien nousua Bagdadin pörssissä. Hän sanoo tienaavansa meklarina paljon paremmin kuin oman alansa töissä.
"Osakkeiden tuotto on nyt viiden prosentin luokkaa", vahvistaa toinen arvopaperikauppias Hekmat al-Tamini, joka on työskennellyt Bagdadin pörssissä siitä asti, kun se avattiin 1992. Hänen mukaansa kauppa käy nyt vilkkaasti.
Kurssit ovat nousseet sitä mukaa kuin sodan uhka on kasvanut. Osakepelurit laskelmoivat nyt sodalla ja varsinkin sitä seuraavalla talouden nousulla.
Valtaosa pörssiin listatuista yrityksistä on kuitenkin osittain yksityistettyjä valtion yhtiöitä, joiden todellisesta arvosta ei ole varmuutta parhainakaan aikoina.
Bagdadin yliopiston taloustieteilijä Hummam al-Shamaa pitää sodalla ja sen seurauksilla spekulointia hullun touhuna. "Kukaan ei voi ennustaa sodan kulkua, jos sellainen tulee", hän muistuttaa ja sanoo epäilevänsä myös nopeaa talouskasvua sen jälkeen.
Irakilaiset liikemiehet eivät toivo sotaa sen itsensä vuoksi, mutta jotkut näkevät sen ainoana keinona päästä irti YK:n asettamasta taloussaarrosta. Se on kuristanut maata 1991 käydystä Persianlahden sodasta lähtien.
Tilanne koheni jonkin verran parin viime vuoden aikana, sillä moni naapurimaa sulki ainakin osittain silmänsä pakotteilta. Länsimaiset yritykset toivat tavaraa noihin maihin, joissa se pakattiin uudelleen ja ujutettiin Irakiin.
Saarron höltyminen loppui marraskuussa YK:n päätöslauselmaan 1441, ja viime kuukaudet ovat olleet Irakin taloudelle todella ankaria.
Eräs liikemies arvelee, että pakotteita ei pureta ilman sotaa. "Sota ei kestä kuin muutaman kuukauden, ja sitten pääsemme jälleenrakentamaan."
Taloustutkija al-Shamaa varoittelee, että "katastrofi uhkaa koko ihmiskuntaa", jos pakotteet jatkuvat. Hänen mukaansa ne tekevät Irakista tikittävän aikapommin, jonka sosiaaliset ongelmat voivat yllyttää väkivaltaisuuksia ympäri maailmaa.
Ahdinko näkyy tavallisten perheiden elämässä. Essar Ibrahim, 25-vuotias keskiluokkaisen perheen tytär, työskentelee vienti- ja tuontiyhtiössä, mutta valittaa menettäneensä tärkeän osan elämästään.
Hän halusi lähteä ulkomaille opiskelemaan englantia ja valmistua opettajaksi. "Pakotteet ovat määränneet koko elämääni", hän sanoo.
Perheen isällä Harith Ibrahimilla on pienipalkkainen työ kauppaministeriössä. Hänen mukaansa valtio maksoi kelvollisia palkkoja vuoteen 1991.
Ibrahimit asuvat betonikerrostalossa lähellä ministeriöitä. Kortteleita pidetään yhä ylemmän keskiluokan asuinalueena, mutta talot ovat pahasti ränsistyneitä, ja pakotteiden vaikutus näkyy kaikkialla.
Harith, 55, istuu pyjamassaan puolityhjän olohuoneen sohvalla. "Olemme joutuneet myymään auton, korut sekä osan huonekaluista ja taideteoksista. Kaikki rahat on käytetty, eikä meillä ole mitään, millä selvitä uhkaavan sodan yli", hän murehtii.
Harith kävi viimeksi ulkomailla 1975. Irakin talous alkoi sortua jo 1980-luvun alussa. "Iranin-vastainen sota nieli kaiken vuodesta 1980. Se kesti kahdeksan pitkää vuotta ja aiheutti mittaamattomasti verenvuodatusta ja tuhoa."
Ibrahimien asiat ovat kuitenkin suhteellisesti ottaen hyvin. Toisilla Bagdadin alueilla viemärijärjestelmä on pettänyt ja likavedet tulvivat kaduille. Kouluissa ei ole ikkunoita, oppikirjoja tai edes tuoleja.
Humanitaarista kriisiä helpottamaan aloitettiin YK:n sallima ruokaa öljyä vastaan -ohjelma, joka pääsi kunnolla käyntiin maaliskuussa 1997. Sen hyödyt eivät kuitenkaan tavoittaneet tavallista kansaa, ja kaksi hankkeen johtajaa erosi vastalauseeksi.
Hallituksen järjestämä elintarvikkeiden jakelu näyttää viime aikoina toimineen hyvin, mutta siitä on samalla tullut johdolle väline valvoa kansalaisia. Lisäksi hallitus voi ohjelman varjolla käyttää rahaa muuhunkin.
Yrittäjä Faris al-Hadi kertoo, että viime syksyyn jatkunut pakotteiden vähittäinen mureneminen oli alkanut piristää liike-elämää. Moni yritys viritteli toimintaansa uudelleen käyntiin, niin myös al-Hadin pähkinäpaahtimo.
"Myös hallitukselta liikeni tukea yrittäjille, mikä oli osin ruokaa öljyä vastaan -ohjelman ansiota", hän jatkaa.
Bagdadin yliopiston politiikan tutkija Ghanem Saleh muistuttaa, että valtion verotulot kasvoivat myös pakotteiden heikkenemisen vuoksi. "Jos tätä sodan uhkaa ei olisi tullut, pakotteiden mureneminen olisi jatkunut."
Kansalaisten kulutushalut ovat sodan uhan alla kadonneet. Al-Hadilla on tuontilupa korealaiselle kodin elektroniikalle, mutta ostajia ei tunnu löytyvän. "Ihmiset tyytyvät perustarvikkeisiin ja pitävät rahansa dollareina."
(Inter Press Service)
