Sao Paulo, 17.02.03 (IPS) – Brasilian on vallannut uudenlainen toivon, solidaarisuuden ja kansallisen eteenpäinmenon henki. Maan talouden keskus Sao Paulo kihisee halua luoda uusi kehitysmalli, joka eroaa ratkaisevasti "Washingtonin konsensuksesta" eli kansainvälisten luottolaitosten tarjoamasta kaavasta.
Brasilian talous on maailman kahdeksanneksi suurin, joten maa on tärkeä kansainvälinen toimija, jonka merkitys voi kasvaa samaan tapaan kuin aiemmin Kiinan.
Brasiliaan kätkeytyy ainutlaatuisia kulttuurisia ja ekologisia voimavaroja. Finanssimarkkinoiden analysointiin keskittyvä Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) valitettavasti ymmärtää niistä yhtä vähän kuin Kiinan kulttuuriperinnöstä 20 vuotta sitten.
Washingtonin konsensuksen taloustieteilijät katsovat vain rahassa mitattavia asioita, kuten valtion kykyä hoitaa ulkomaista velkaansa ja bruttokansantuotteen kasvua. Kummallakin voi olla sosiaalisesti ja ekologisesti hyvin tuhoisia vaikutuksia, mutta se jää huomiotta.
Uudenlaista kansallista kirjanpitoa – kestävän kehityksen ja elämänlaadun sekä eettisen yritystoiminnan mittaamista – pohditaan lokakuussa Brasiliassa järjestettävässä laajassa kansainvälisessä konferenssissa. Paikalle odotetaan tilastotieteilijöitä ja lukuisien muiden tieteenalojen edustajia eri puolilta maailmaa.
Tavoitteena on määritellä Brasilian sosiaalinen ja ekologinen pääoma. Lisäksi maa aikoo tehdä samoin kuin Yhdysvallat vuodesta 1996 alkaen: lisätä varallisuuteensa julkisin varoin rakennetut kohteet. Se tasoittaa valtion velan osuutta Brasilian budjetissa samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa, jonka budjettiylijäämä kasvoi kolmanneksen vuosina 1996-2000.
Brasilialla on toki ongelmiakin: väestö on koulutettava tietoyhteiskunnan vaatimalle tasolle, työpaikkoja ja elinkeinoja on luotava lisää, valtava kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kurottava umpeen ja talous järjestettävä uuteen uskoon.
Vuoden alusta Brasiliaa johtanut presidentti Inácio Lula da Silvan hallitus etsii ongelmiin ratkaisuja uudenlaisesta ajattelusta ja luovuudesta. Eri tahot opetusministeriöstä johtaviin tutkimuslaitoksiin ja yrityksiin ovat omaksumassa uusia kestävän kehityksen malleja.
Brasilia aikoo panostaa inhimillisiin ja älyllisiin voimavaroihinsa unohtamatta kuitenkaan perinteisen teollisuuden kasvattamista ja talouden uusien kestävien alojen edelleenkehittämistä. Niihin kuuluvat puhtaat ja uusiutuvat energianlähteet (vesivoimalla tuotetaan jo suurin osa sähköstä), tehokas kuljetus ja infrastruktuuri, saastuttamaton teknologia, kaupunkisuunnittelu ja uudet keksinnöt vanhoilla teollisuudenaloilla.
Eurooppalaisten siirtolaisten vuosisatojen ajan suosimat Brasilian eteläiset osavaltiot Rio Grande do Sul, Parana ja Santa Catarina ovat herättäneet henkiin kukoistavan perheyrityskulttuurin. Pienet ja keskisuuret yritykset tarjoavat runsaasti työpaikkoja ja luovat osaltaan sitä miellyttävää ilmapiiriä, joka on tehnyt Porto Alegresta, Curitibasta ja Florianopolisista kaupunkisuunnittelijoiden mekkoja.
Ernst Friedrich Schumacherin 1970-luvulla Pieni on kaunista -kirjassaan esittämä visio terveestä ja kotikutoisesta taloudesta, joka kunnioittaa ihmistä ja luontoa, kukoistaa Brasiliassa. IMF:n tilastonikkareille se on kuitenkin näkymätön.
Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin 1980-luvulle ajoittuneista valtakausista lähtien yhteiskunnille ja luonnonvaroille on aiheutettu valtavasti vahinkoa pakonomaisella yksityistämisellä ja markkinoiden globalisoinnilla ylikansallisten yhtiöiden toiveiden mukaan.
Vaikka tämä kapea globalisaatiomalli on rohkaissut nopeita teknologisia muutoksia internetistä biotekniikkaan, samat keksinnöt voivat olla myös repiviä. Niiden viisas ohjaaminen vaatii samanaikaisia sosiaalisia uudistuksia ja demokraattista valvontaa. Yhdysvaltalaiset osakekapitalistit tuhlasivat ja menettivät näillä markkinoilla biljoonia 1990-luvulla samaan aikaan, kun kestävän talouden valtavat mahdollisuudet jäivät hyödyntämättä.
Brasilian uusi malli merkitsee siirtymistä fossiilisia polttoaineita käyttävästä teollisuudesta informaatiopainotteiseen jälkiteolliseen talouteen. Se perustuu voimavarojen aiempaa tehokkaampaan käyttöön, palveluihin ja uusiutuviin energianlähteisiin.
Keskustelu kehityksen uudesta suunnasta alkoi ensimmäisessä Maailman sosiaalifoorumissa Brasilian Porto Alegressa 2000. Nyt siitä puhuvat Brasiliassa kaikki: liike-elämä, hallitus, kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet.
Sattumoisin Brasilia – Rio de Janeiro – oli myös 1992 YK:n ympäristöasoiden huippukokouksen tapahtumapaikkana. Siellä 170 valtiota allekirjoitti Agenda 21 -sopimuksen, jonka tarkoituksena on korjata kansantalouden tilastot vastaamaan todellisuutta. Mukaan otetaan rahan ohella ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja inhimillinen pääoma.
Brasiliasta voi tulla kestävän vaurauden ja inhimillisen kehityksen airut. Korvissani soivat vieläkin Porto Alegren tämänvuotisen sosiaalifoorumin keskustelut, joissa 100 000 ihmistä pohti keinoja tuon muutoksen vauhdittamiseksi.
(Inter Press Service)
* Hazel Henderson on kehitystutkija, jolta on viimeksi julkaistu teos Beyond Globalisation.
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
