Mexico, 21.10.02 (IPS) – Keski-Amerikan valtiot ja Meksiko ovat päättäneet kohentaa tieverkostoaan niin, että valtaväyliä pitkin pääsee Yhdysvaltoihin asti. Hanketta vastaan on noussut kansalaisjärjestöjä – ja jopa pari sissiliikettä – jotka näkevät sen osana ylikansallisten yhtiöiden ehdoilla etenevää globalisaatiota.
Hallitusten aikomuksena on rakentaa kaksi valtaväylää, joista toinen seurailee Tyynenmeren ja toinen Atlantin ja Karibianmeren rannikkoa. Tiet yhdistäisivät seitsemän Keski-Amerikan valtiota ja yhdeksän Meksikon eteläistä osavaltiota, jotka yhdessä muodostavat Meso-Amerikaksi kutsutun alueen.
Alueella asuu yhteensä 64 miljoonaa ihmistä, ja sinne on kasaantunut Latinalaisen Amerikan pahin köyhyys. Tiehanke kuuluu Puebla-Panama-suunnitelmaan (PPP), jonka Meksikon nykyinen presidentti Vicente Fox esitteli juuri ennen valtaantuloaan vuonna 2000.
Alueen kehityksen vauhdittamiseen tähtäävä suunnitelma kattaa laajan kirjon asioita taloudesta ekoturismiin ja koulutuksesta terveydenhuoltoon. Nyt esitelty tiehanke kuuluu ensimmäisiin askeliin sen toteutuksessa energiantuotannon yhdentämisen ohella.
Kansalaisjärjestöt ovat jo muodostaneet kantansa PPP:hen.
"Haluamme yksituumaisesti estää PPP:n ja kaikki sen hankkeet, koska se on lähtöisin hallituksilta ja räätälöity ylikansallisten yhtiöiden tarpeita vastaavaksi, mikä on ollut selvää alusta asti", kymmeniä meksikolaisia järjestöjä edustavan kansojen itsemääräämisliiton edustaja Martín Velásquez sanoo.
"Valtateiden rakentaminen estetään, koska niistä on vahinkoa asukkaille", hän jatkaa.
Kaavailtu lähes 9 000 kilometrin tieverkosto on kuitenkin valtaosin jo olemassa. Kyse on lähinnä teiden parantamisesta ja yhdistämisestä toisiinsa, sillä 70 prosenttia näistä Meksikon, Guatemalan, Belizen, Hondurasin, Nicaraguan, Salvadorin, Costa Rican ja Panaman alueella kulkevista väylistä on nyt huonossa kunnossa.
Tieverkoston parantamisen tarkoituksena on helpottaa kaupankäyntiä, houkutella sijoituksia sekä helpottaa tuottajien kilpailuasemia ja tuotteiden pääsyä markkinoille.
PPP:hen kuuluu myös suunnitelma erityistalousalueiden ketjun perustamisesta halki Keski-Amerikan. Sen toivotaan tuovan työpaikkoja halvan työvoiman alueelle houkuttelemissa kokoonpanotehtaissa, joita arvostelijat luonnehtivat hikipajoiksi.
Tieverkoston kytkeytyminen Pohjois-Meksikon kautta Yhdysvaltoihin vilkastuttaisi hallitusten mukaan kauppaa suuren pohjoisen naapurin kanssa.
Alueen kansalaisjärjestöjä ei kuitenkaan ole saatu vakuuttumaan PPP:n hyvistä tarkoitusperistä. Intiaani- ja talonpoikaisjärjestöt, ammattiyhdistykset sekä akateemiset ja poliittiset ryhmät kokoontuvat säännöllisesti tunnuksenaan "Ei PPP:lle".
Erityisen huolissaan ovat alueen 14 miljoonan alkuperäisasukkaan järjestöt. Ne pelkäävät, että nälkäpalkkoja maksavat tehtaat, valtatiet ja PPP:hen sisältyvät patohankkeet tuhoavat intiaanien elinympäristön ja elämänmuodon.
PPP:n vastustajiin on liittynyt myös kaksi meksikolaista sissiliikettä, Chiapasin osavaltiossa toimiva Zapatistien kansallinen vapautusarmeija (EZLN) ja usean osavaltion alueella silloin tällöin näyttäytyvä Kansan vallankumousarmeija (EPR).
Tiehankkeella on kuitenkin merkittäviä tukijoita, kuten Amerikan kehityspankki (IDB) ja Maailmanpankki sekä useita YK-järjestöjä. IDB yrittää toimia välittäjänä kiistassa järjestämällä keskustelutilaisuuksia kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, "koska PPP:tä kohtaan ilmenee laajaa tyytymättömyyttä."
(Inter Press Service)
