Pretoria, 07.10.02 (IPS) – Mitä tekemistä afrikkalaisella renessanssilla on näppyvoiteen kanssa? Entä kuinka elefanttien suosikkihedelmä voi haastaa maailman säännöt aineettomasta omaisuudesta?
Etelä-Afrikassa kansanparantajat hoitavat aknea puupohjaisella voiteella ja norsut hankkivat hiprakan syömällä villimarulaa. Mangon sukuinen hedelmä on suositun liköörin ratkaiseva raaka-aine ja myös lääke flunssaan sekä punatautiin.
Sekä voide että hedelmä – ihonhoitoteknologia ja luonnon raaka-aine – ovat osa eteläafrikkalaista perimätietoa.
"Meidän täytyy käyttää hyväksi tätä väärinymmärrettyä, hyödyntämätöntä ja kehittämätöntä rikkauttamme", Afrikan renessanssiprojektin Etelä-Afrikan jaoksen johtaja Noma Xabiso sanoo.
Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbeki on popularisoinut vision Afrikan uudestitulemisesta eli renessanssista sen omia, perimätiedon ja luonnon monimuotoisuuden kaltaisia resursseja kehittämällä.
Aktivistien mielestä maa ei kuitenkaan tee riittävästi perimätiedon suojelemiseksi ja edistämiseksi.
"Sen arvo tulee esiin puheissa, mutta ei teoissa", eteläafrikkalainen tutkija Rachel Wynberg Britannian Strathclydenin yliopistosta moittii.
Hallitus suhtautuu ajatukseen suopeasti, mutta linjausten käytännön toteutus lakien ja valvontajärjestelmien muodossa on hidasta.
Perimätietoa suojaavan lain piti tulla parlamentin käsittelyyn joulukuussa, mutta se on lykätty ensi vuoteen, tiede- ja teknologiaministeriön perimätieto-osaston johtaja Mogege Mosimege kertoo.
Parlamentti palautti edellisen version valmistelijoille kaksi vuotta sitten, koska siitä puuttuivat selkeät ohjausjärjestelmät.
Alkuperäiskansoilla ei ole juuri ollut laillisia keinoja perustella omistusoikeuksia tietoon. Suuryhtiöt vaativat ja myös saavat haltuunsa immateraalioikeudet luonnonaineisiin ja niihin perustuviin keksintöihin entistä useammin, koska perimätieto on ollut juridisesti kartoittamatonta aluetta.
Vuosisatoja tietoa käyttäneet ihmiset eivät ole saaneet korvausta eikä heiltä ole kysytty hyväksyntää, sillä vasta nyt kehitysmaissa on aloitettu taistelu samoista immateriaalioikeuksista (Intellectual Property Rights, IPR).
IPR-järjestelmä perustuu eurooppalaiseen teollisuus- ja tiedeperinteeseen. Siinä tieto on yksilön tai yrityksen omistama hyödyke, jonka voi suojata patentilla kaupankäynnissä.
Sen sijaan perimätiedon omistaa yhteisö, jossa se kehittyy ja kulkee eteenpäin. Tiedon kulttuurista ja yhteisöllistä luonnetta on vaikea sovittaa IPR:iin.
"Nykyinen järjestelmä suosii teollistuneita maita epäämällä kehitysmailta niiden suurimmat omat rikkaudet – luonnon monimuotoisuuden ja syntyperäisen tietämyksen", Tom Suchanandan Etelä-Afrikan humanististen tieteiden tutkimuskeskuksesta sanoo.
"Länsimaisilla immateriaalioikeuksilla on saatu vilpillinen etu syntyperäiseen tietoon. Kansallisen lainsäädännön täytyy murtaa tuo etu", hän lisää.
Etelä-Afrikan ja muiden kehittyvien maiden ongelmana on, että Maailman kauppajärjestön WTO:n piirissä solmittua immateriaalioikeuksien minimisuojaa koskevaa Trips-sopimusta ei voi soveltaa perimätietoon. Kehitysmaiden painostuksesta WTO lupautui viime vuoden marraskuun kokouksessaan tarkastelemaan patenttijärjestelmää uudestaan.
Kansanparantajien käyttämien kasvien hyötyä arvioidaan Etelä-Afrikassa sekä laillisesti että laittomasti.
"Tutkijat ympäri maailmaa jäljittävät käyttämiämme kasveja, mutta eivät anna meille mitään", kansanparantaja T.J. Matiba sanoo. Hän on Etelä-Afrikan kansanparantajien liiton perustaja ja puheenjohtaja.
Etelä-Afrikan oma historia on mutkistanut ongelmia. Apartheid-hallinto pakotti mustat pois mailtaan ja perusti laajoja luonnonsuojelualueita ilman korvauksia paikallisille asukkaille. Se kielsi kansanparantamisen ja leimasi perimätiedon takapajuiseksi. Rotuerottelu murensi systemaattisesti afrikkalaisten rikasta ja monipuolista perimätietojärjestelmää ja alensi sen arvoa.
(Inter Press Service)
