Ehotiles Islands Park, Norsunluurannikko, 02.09.02 (IPS) – "Vaikka lepakko maistuu erinomaiselle riisin ja munakoisokastikkeen kanssa, me olemme lopettaneet niiden metsästyksen. Lepakot on rauhoitettu", kalastaja ja maanviljelijä Ahoua Nogbou sanoo katsellen, miten tuhannet lepakot nousevat taivaalle auringon laskiessa.
Nogbou asuu Norsunluurannikolla kylässä, joka sijaitsee aivan Ehotiles Islands Park -nimisen luonnonsuojelualueen kupeessa. Hän ja muut kyläläiset saattoivat lopettaa lepakoiden pyynnin, kun Maailman luonnon säätiö (WWF) avusti heitä kanatarhan perustamisessa. Hankkeella pyritään suojelemaan luontoa ja saattamaan ihmisten elämä kestävän kehityksen tielle.
Vielä pari vuotta sitteen kyläläiset eivät piitanneet rauhoitussäännöistä. Heillä oli tapana hiippailla luonnonpuistoon metsästämään lepakoita, antilooppeja ja manaatteja. Lisäksi ihmiset kaatoivat puita ja viljelivät maata suojelualueella.
"Nyt ansaitsemme rahaa myymällä kananpoikia, joten lepakoita ei enää tarvita", sanoo Nogbou, joka on osakkaana 130 kanan tarhassa.
Ehotiles-saarten luonnonpuisto perustettiin 1974 kuudelle saarelle, jotka sijaitsevat Norsunluurannikon Aby-laguunissa. Vuosituhannen vaihteeseen asti puisto toimi kuitenkin lähikylien asukkaiden elannon antajana.
Kyläläisten mukaan salametsästäjät saattoivat ansaita 50 euroa sadasta lepakosta ja antiloopeilla tienasi vieläkin paremmin. Summat ovat suuria maassa, jonka asukkaiden keskitulot ovat 700 euroa vuodessa.
Salametsästys ja laiton maanviljely luonnonsuojelualueilla ovat yleinen ongelma kehitysmaissa.
"Afrikan ohella samaan ilmiöön törmää Brasiliassa ja muissa Etelä-Amerikan maissa yhtä lailla kuin Australiassa ja Aasiassakin", WWF:n Länsi-Afrikan toimiston ympäristöasiantuntija Jean Not kertoo.
WWF aloitti yhteistyön Ehotiles-saarten lähikylien asukkaiden kanssa keväällä 2000. Tavoitteena oli pitää ihmiset poissa puistosta edistämällä muita elinkeinoja.
"Vietimme runsaasti aikaa jutellen asukkaiden kanssa ja kuunnellen heitä. Ratkaisumallit tulivat kyläläisiltä, ja me opastimme heitä vuoden päivät uusien elinkeinojen virittelyssä", WWF:n hankkeen vetäjä Jules Sezan kertoo.
Tulokset vaikuttavat lupaavilta, ja alkuun on päästy pienellä pääomalla. Kaikkiaan 11 kylälle tarjottiin starttirahaa noin 12 000 euroa kullekin. Rahat tulivat Norsunluurannikon valtiolta ja Britannian kehitysavusta. Kylien piti itse sijoittaa 400 euroa joko rahana tai työtunteina.
Useimmat kylät päättivät käyttää rahat osuuskuntaviljelmien perustamiseen tai karjasuojien rakentamiseen.
Parintuhannen asukkaan Akounougbe perusti rahoilla yhteissikalan. "Meillä ei ole ole koskaan ollut mitään näin nykyaikaista", uudessa lätissä sikoja hoitava Gilbert Affoumin ylpeilee. Ruohokattoisessa kuuden karsinan lätissä röhkii 26 sikaa.
Muissa Norsunluurannikon luonnonpuistoissa taistelu elintilasta jatkuu. Abokouamekron luonnonpuisto jouduttiin sulkemaan aiemmin tänä vuonna, kun lähiseudun asukkaat tuhosivat siellä rakennuksia, surmasivat eläimiä ja ajoivat vartijat pakoon.
Ihmisten suuttumuksen nostatti se, että heiltä oli kielletty pääsy puistoon, mutta valtio oli pettänyt lupaukset kouluista ja muista kehityshankkeista, joita piti tulla korvaukseksi suojelualueen perustamisesta.
Viime joulukuussa tilanne kärjistyi Marahouen kansallispuistossa. Viranomaiset kiersivät alueen kylissä tolkuttamassa, että maanviljely on suojelualueella kielletty. Eräässä kylässä syntyi yhteenotto, jossa kuoli kaksi asukasta ja neljä virkamiestä loukkaantui.
"Tämä on taistelua köyhyyttä vastaan. Meillä on kosolti viljelymaata, mutta ihmiset menevät sademetsiin, koska kaakao kasvaa siellä nopeimmin", Norsunluurannikon vesi- ja metsäministeriön pääjohtaja Koffi Boussou selittää.
Norsunluurannikko on maailman johtava kaakaon viejä. Kaakao kasvaa hyvin sademetsän ravinnerikkaassa pintamaassa, mutta koska multakerros on ohut, maa köyhtyy nopeasti.
"Olemme jakaneet ilmaisia puunsiemeniä, joita on istutettu monille sallituille alueille. Haluamme myös perustaa metsästysvyöhykkeitä ja luoda lupajärjestelmän. Mutta meiltä puuttuu rahaa hankkeiden toteuttamiseen", Boussou valittaa.
WWF:n Sezan lohduttaa tiedolla, että suunnitelmissa on viedä Ehotilesin esimerkin mukaisia hankkeita muidenkin luonnonpuistojen ympäristöön.
Myös Ehotilesin alueella toiveet ovat korkealla. Sikoja hoitava Affoumin kertoo, että hänen kylänsä aikoo sijoittaa voitot kanan- ja kalankasvatukseen. Myös banaanin ja riisin viljelyä suunnitellaan.
"Silloin alamme todella ansaita rahaa ja pystymme ehkä rakentamaan koulun ja terveysaseman", hän haaveille.
Vaikka Affoumin on silmin nähden ylpeä sikalastaan, hän muistuttaa, että rakennus ei ole tärkein asia. "Tärkeintä on koulutus."
(Inter Press Service)
