Geneve, 12.08.02 (IPS) – YK:n tuore raportti kajoaa ajankohtaiseen aiheeseen puhtaan juomaveden saatavuudesta. Vesi tunnustetaan taloudelliseksi markkinahyödykkeeksi, mutta varoitetaan sen alistamisesta vapaiden markkinoiden pelisäännöille.
Raportti kehottaa hallituksia varmistamaan kaikin mahdollisin keinoin, että elintärkeä oikeus veteen toteutuu myös yhteiskunnan vähäosaisimpien kohdalla.
Raportin johtopäätökset ovat selvä kannanotto maailmanlaajuiseen keskusteluun, jossa pohditaan yhteiskunnan palvelujen, kuten vesihuollon, yksityistämistä.
Eräissä Afrikan maissa suuret ranskalaiset vesiyhtiöt ovat ottaneet vesihuollon hoitaakseen maksamalla valtiolle mitättömiä summia. Raportin mukaan yhtiöt ahnehtivat voittoja vaatimalla juomavedestä tähtitieteellisiä hintoja.
Raportin on teettänyt YK:n ihmisoikeuksien edistämisen ja suojelun alakomitea. Se toimii maailmanjärjestön ihmisoikeuskomitean neuvonantajana ja koostuu eri valtioiden nimeämistä riippumattomista asiantuntijoista. Yksi heistä on raportin laatinut El Hadji Guissé.
Guissé tarkastelee vesi- ja viemärihuoltoa yhtenä ihmisten perusoikeuksista ja aloittaa muistuttamalla, miten elintärkeätä vesi on ihmiselämälle. Jos ihmisruumis menettää kymmenesosan sisältämästään vedestä, seuraukset ovat vakavia. Vesihukan kaksinkertaistuminen johtaa kuolemaan.
Terveen aikuisen elimistöstä on vettä 58-67 prosenttia ja vastasyntyneellä 66-74 prosenttia.
"Yli miljardi ihmistä kärsii maailmassa vesipulasta, joten lajillamme on todella syytä huoleen", Guissé huomauttaa.
Raportin mukaan puhdas juomavesi puuttuu itse asiassa 1,5 miljardilta ihmiseltä, ja 4 miljardia on vailla asianmukaisia viemäri- ja wc-palveluja. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että 80 prosenttia sairauksista leviää saastuneen veden välityksellä.
Normit täyttävästä juomavedestä nauttii vain pieni osa maapallon asukkaista, ja valtaosa heistä elää vauraissa teollisuusmaissa. Eräissä kehitysmaissa maaseudun asukkaista saa kelvollista vettä vain viidesosa.
"Pula juomavedestä on vakavin kaikista ihmislajia kohdanneista uhkista", Guissé kirjoittaa.
Vesipulan tärkeimpiä aiheuttajia ovat raportin mukaan jokialueiden tuhoutuminen, metsien katoaminen, ylettömään kemikaalien käyttöön nojaava maatalous ja vesivaroja saastuttavat myrkylliset jätteet.
Saharan eteläpuolisen Afrikan erityinen huolenaihe on Guissén mukaan nopeasti etenevä aavikoituminen, joka uhkaa kasvien ja eläinten hengissä pysymistä ja sitä kautta myös suurten ihmisjoukkojen elämää.
Pelastusta ei ole näköpiirissä, sillä alueen asukkaat elävät alikehityksen oloissa, raportoija muistuttaa. Ainoat saatavilla olevat vesivarat sijaitsevat niin syvällä maan uumenissa, että niiden hyödyntämiseen olisi varaa vain rikkailla mailla.
Arvioidessaan ihmisen toiminnan vaikutusta vesipulaan Guissé nostaa maatalouden suurimmaksi veden kuluttajaksi. Yhden viljakilon tuottaminen vaatii vähintään tuhat litraa vettä.
Köyhiä maita piinaava nälkä on suorassa yhteydessä veteen. Ennusteiden mukaan maapallon väkiluku nousee nykyisestä 6 miljardista 8,5 miljardiin vuonteen 2025 mennessä. Se voimistaa entisestään paineita keinokastelun lisäämiseen, jotta viljasta saataisiin suurempia satoja.
Guissén mukaan teollisuus kuluttaa lähes viidenneksen maapallon vesivaroista. Jotta saadaan tonni terästä, joudutaan käyttämään 200 kuutiota vettä. Tonni paperia valmistuu 50-300 vesikuution avulla, ja henkilöauton valmistuksessa vettä tärvääntyy lähes 30 000 kuutiota.
Raportissa tarkastellaan juomavettä myös oikeudellisesta näkökulmasta. Siinä nojaudutaan Euroopan neuvoston määritelmään, jonka mukaan "vesi on ennen kaikkea sosiaalinen hyödyke, resurssi, joka muodostaa osan ihmiskunnan yhteistä perintöä."
Tällä perusteella Guissé katsoo, että vesi kuuluu julkisten viranomaisten sääntelyn ja valvonnan piiriin.
Euroopan neuvosto on samalla kannalla sanoessaan, että kenenkään vedensaanti ei saa olla riippuvaista voittoa tavoittelevista markkinavoimista.
"Vesi on myös arvokas taloudellinen hyödyke, johon ei kuitenkaan pidä suhtautua kuin mihin tahansa kulutustavaraan", YK:n raportti huomauttaa.
Kauhuesimerkkinä mainitaan vetensä yksityistäneet Afrikan valtiot, joissa veden hinta on nostettu pilviin niin, että se pahentaa köyhyyttä entisestään.
"Veden puhdistaminen ja jakelu aiheuttavat tietysti kustannuksia, joita ei voi väheksyä, mutta vesi tulisi silti myydä tolkullisella hinnalla, jonka jokainen ihminen pystyy varallisuusasteesta riippumatta maksamaan", raportti vaatii.
Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa käydään parhaillaan keskusteluja palvelujen kaupan vapauttamisesta. Vesihuollon ohella puntaroidaan muun muassa kuljetusta, tietoliikennettä, matkailua, terveydenhuoltoa ja koulutusta.
Jotkut teollisuusmaat ajavat esimerkiksi vesihuollon, koulutuksen ja terveydenhuollon yksityistämistä. Esitystä vastustaa laaja joukko kansalaisjärjestöjä, joilla on kokemusta ihmisoikeus- ja kehitysaputyöstä.
Neuvottelut palvelujen kaupan vapauttamisesta alkoivat WTO:n Geneven päämajassa tammikuussa 2000, ja ne jatkunevat vuoden 2004 lopulle. Ratkaiseva vaihe alkaa maaliskuussa 2003.
(Inter Press Service)
