Mbabane, Swazimaa, 10.06.02 (IPS) – Eteläistä Afrikkaa koetteleva ruokapula tuntuu vähäväkisessä Swazimaassa keskimääräistä ankarammin. Nälästä kärsii 150 000 ihmistä eli kuudesosa koko väestöstä.
Swazien perusravintona on maissi, jota viljellään paitsi maaseudulla myös kaupunki- ja esikaupunkitalojen takapihoilla. Viime vuonna maissin kasvun estivät rankkasateet. Tänä vuonna kasvien kohtaloksi koitui se, että sateet lakkasivat kokonaan parhaana kasvukautena. Avustusjärjestöjen mukaan maissisato jää 37 prosenttia heikommaksi kuin viitenä viime vuonna keskimäärin.
Sosiologi James Shongwe on pannut merkille, että katastrofien vaikutus ihmisten perinteiseen yhteisöön Swazimaassa on saanut uusia ja usein kielteisiä piirteitä. "Ruokapulaan reagoidaan nyt eri tavalla kuin edellisten sukupolvien aikana."
"Ennen vanhaan nälänhätää pidettiin osana normaalia elämää. Nyt ihmiset tekevät mitä tahansa selviytyäkseen, vaikka se merkitsisi yhteisön särkemistä. Se on pahinta, mitä heimoyhteiskunnassa voi tehdä", Shongwe selittää.
Swazimaan lehdet ovat viime aikoina kertoneet, kuinka maaseudun perheet varastavat maissia naapurinsa pellolta. Mikä pahinta, varkaat myyvät saaliinsa torilla.
"On yksi asia varastaa, jotta perhe ei kuole nälkään. Mutta myydä voitolla naapurilta varastettua ruokaa ja jättää nämä näkemään nälkää, se ei ole swazeille tyypillistä", maan keskiosissa sijaitsevan Nyankenin kylän päällikkö Malunge sanoo.
Luvessa toimiva pastori Jabulani Dlamini arvioi, että vaikka Swazimaa on vielä kaukana kulutusyhteiskunnasta "sen ydin, ahneus, on iskenyt niihin, jotka varastavat maissia."
"Uskon kuitenkin, että enemmistö swazeista rakastaa lähimmäisiään. Siitä ei ehkä kerrota lehdissä, mutta ihmiset huolehtivat naapureistaan ja suurperheistään. Siksi edes ruokapulan aikana ei ole ilmoitettu yhdenkään ihmisen kuolleen nälkään", pastori vakuuttaa.
Swazimaassa ei ole koettu laajaa nälänhää toisen maailmansodan jälkeen. Ensin tilannetta auttoi brittiläisen siirtomaavallan toiminta, ja myöhemmin hätiin tuli kansainvälinen kehitysapu. Joka vuosi ilmassa on kuitenkin uhka, että osa väestöstä ei saa vatsaansa täyteen. Suurimmassa vaarassa ovat köyhimmät maaseudun asukkaat.
"Olemme perustaneet hätätilanteiden varalle pysyvän toimiston. Seuraamme jatkuvasti tilannetta seuduilla, joiden sato jää huonoksi, ja varoitamme avustusjärjestöjä jo kauan ennen kuin nälkä iskee", katastrofitoimistoa johtava Ben Nsibandze kertoo.
Tämän vuoden kadon ankaruus tuli kuitenkin yllätyksenä myös alueilla, joilla perinteiset viljelymenetelmät muulloinkin pettävät. Kuivien alankojen liepeillä saattaa virrata jokia, mutta viljelijät eivät osaa hyödyntää niitä keinokasteluun. Siksi sadon onnistuminen on täysin sateista kiinni.
"Kun sateet jäävät tulematta, ihmiset tietävät, että avustusjärjestöt tuovat ruokaa. Apu passivoi sikäli, että ihmiset eivät opiskele uusia viljelymenetelmiä", eräs nimettömänä pysyttelevä maatalousministeriön virkamies sanoo.
Swazimaalle on luvattu 188 000 tonnia maissia tulevan puolen vuoden tarpeisiin. Tilannetta arvioineet YK:n ruokajärjestöt suosittelevat Swazimaan hallitukselle, että se tukisi viljelijöiden traktorien ja lannoitteiden hankintaa.
Swazimaan sisällä on vaadittu myös maankäyttöpolitiikan uudistamista ja siirtymistä perinteisistä mutta tehottomista viljelymenetelmistä uudenaikaisempiin. Jos viljelymaa hyödynnettäisiin kokonaan ja tehokkaasti, Swazimaa pystyisi tuottamaan kaiken tarvitsemansa ruoan, arvostelijat sanovat.
(Inter Press Service)
