Jerusalem, 10.06.02 (IPS) – Viimeaikaiset pyrkimykset uudistaa palestiinalaishallintoa eivät ole uusia eivätkä ulkoa tuotuja. Kyse on kotikutoisesta suunnitelmasta muokata hallinnon rakenteita sekä vallankäytön sääntöjä ja tapoja. Tarve tähän on kypsynyt pitkän ajan kuluessa.
Muutoksen on tultava palestiinalaisilta itseltään. Ulkopuolinen asiaan puuttuminen ei auta mitään edes sillä varjolla, että halutaan panna vauhtia prosessiin. Varsinkin Israelin yritykset asettaa uudistusten toteuttaminen rauhanneuvottelujen ehdoksi ovat tuhoon tuomittuja.
Tavalliset palestiinalaiset ovat yhä kyllästyneempiä tukahduttaviin ja laillisuuden tuolla puolen toimiviin turvallisuuselimiinsä. Sama koskee miehitettyjen alueiden tehotonta ja taitamatonta hallintoa.
Koko kyseenalaisen Oslon rauhanprosessin ajan monet palestiinalaisten vaaleilla valitut edustajat pysyttelivät kaukana valitsijoidensa ulottuvilta. Asia kävi entistä selvemmäksi Israelin keväisten piiritystoimien aikana. Kun huomattava osa Nablusin, Betlehemin ja Ramallahin kaupungeista on raunioina, palestiinalaiset ovat alkaneet kysellä, miten tällaista sallitaan tapahtua. Missä viipyi suojelu? Voidaanko alueesta saada enää elinkelpoista?
Uudistuksia vaaditaan kiivaammin kuin koskaan. Pelkkä pakan sekoittaminen ei riitä. Koko poliittinen prosessi on pantava uuteen uskoon, jos palestiinalaisten luottamus johtajiinsa halutaan palauttaa. Se on tarpeen myös kansainvälisen tuen lujittamiseksi ja siksi, että hallintokoneisto kykenisi vastaamaan jatkuvan miehityksen tuomiin haasteisiin.
Uudistuksista ei tule helppoja. Perustuslaillisten muutosten tekeminen keskellä sotaa ja tuhottujen rakenteiden raunioissa on hyvin ongelmallista. Vaikka tavallisten palestiinalaisten tahtoa ei ole murrettu, Palestiinan itsehallinnon rakenteet ovat palasina. Maailmanpankin varovainen arvio Israelin viime aikaisten toimien aiheuttamista tuhoista Länsirannalla on liki 400 miljoonaa euroa. Inhimilliset kärsimykset ja ihmishenkien menetykset ovat oma lukunsa.
On pikimmiten järjestettävä vaalit, joissa valitaan presidentti, parlamentti ja kunnanvaltuustot. Se edellyttää arviolta 1,3 miljoonan äänestäjän rekisteröimistä. Mahdollisuudet julkisten varojen väärinkäyttöön ja muihin rötöksiin hallintokoneistossa on kerta kaikkiaan suljettava pois.
Hallitus on ollut paisutettu aivan liian laajaksi, joten sen trimmaaminen tehokkaaksi ja vastuullisesti toimivaksi on oikea ratkaisu. Turvallisuuspalveluissa työskentelevien toimikaudet pitää rajoittaa nelivuotisiksi.
Yhdenvertaisuus lain edessä on toteutettava ja lainsäädäntö, toimeenpano- ja tuomiovalta erotettava selvästi toisistaan. Onnistunut askel tähän suuntaan on esitys, joka kieltää presidenttiä ja turvallisuuselimiä puuttumasta oikeuden päätöksiin. Oikeuden vapauttamia ihmisiä ei esimerkiksi voisi enää määrätä hallinnon päätöksillä telkien taakse.
Uuden lain hyväksyminen merkitsisi loppua valtion turvallisuustuomioistuimille, jotka tunnetaan puutteellisesta käsittelytavastaan ja pikatuomioistaan. Samalla tuotaisiin normaalin lainkäytön piiriin ne, jotka ovat turvautuneet oman käden oikeuteen esimerkiksi surmaamalla Israelin avustamisesta epäiltyjä maanmiehiään.
Oikeus vaatia poliittisia uudistuksia Palestiinaan kuuluu vain palestiinalaisille, sillä muiden käsissä se muuttuu epäilyttäväksi. Israelin esittämänä tuo vaatimus on sekä epäaito että omaa etua tavoitteleva. Tarkoitus on käyttää hyväksi palestiinalaisten pitkään kypsynyttä turhautuneisuutta ja viedä samalla uskottavuutta heidän poliittisilta vaatimuksiltaan.
Israelin hallitus yrittää lisäksi kääntää kansainvälisen arvostelun pois itsestään ja vahvistaa palestiinalaisten eripuraa. Näin Israel pyrkii viivyttämään edelleen vetäytymistään miehitetyiltä alueilta.
Nämä yritykset on tuomittu epäonnistumaan. Jeninissä ja muissa palestiinalaiskaupungeissa toimeenpantujen sotarikosten jälkeen Israelin pääministeri Ariel Sharon on viimeinen ihminen neuvomaan muita demokraattisessa muutoksessa. Sharon on kuitenkin naulannut "uudistuksen" rauhanneuvottelujen ennakkoehdoksi välttääkseen prosessin, joka voisi uhata hänen yksipuolisia laajentumissuunnitelmiaan.
Myös Yhdysvaltain hallitukselta kuultuina uudistusvaatimukset kääntyvät itseään vastaan. Nykyisen palestiinalaisten kansannousun alkamisesta asti, ja pitempäänkin, Yhdysvaltain linja on ollut kaukana periaatteellisesta ja tasapuolisesta. Siksi palestiinalaisten luottamus USA:han on nyt kaikkien aikojen pohjalukemissa.
Keskustiedustelupalvelu CIA on jollakin kummallisella tavalla noussut Yhdysvaltain tärkeimmäksi välineeksi ja diplomatian muotoilijaksi Lähi-idän konfliktissa. Palestiinalaiset eivät voi muuta kuin ihmetellä, onko CIA:lta tuleva painostus omiaan lisäämään hallinnon läpinäkyvyyttä ja ihmisoikeuksien kunnioittamista.
Yhdysvaltain hallitus on perinteisesti ollut valmis sulkemaan silmänsä palestiinalaishallinnon väärinkäytöksiltä niin kauan kuin se täyttää "turvallisuusvelvoitteensa" Israelia kohtaan ja pysyy sitoutuneena "prosessiin".
Kansalaisjärjestöt ja tavalliset kansalaiset ovat tarjonneet palestiinalaishallitukselle erittäin arvokkaan mahdollisuuden korjata syvälle juurtuneet ongelmat. Onnistuakseen muutosliikkeen täytyy olla aktiivinen ja palestiinalaisten omissa käsissä. Jos liike syntyy ulkopuolisesta painostuksesta, se ajaa ulkopuolisten etua ja jää reaktiiviseksi. Sellainen "holhoaminen" ja uuskolonialistinen asioihin puuttuminen synnyttävät vain pahaa verta.
(Inter Press Service)
* Hanan Ashrawi on palestiinalaisten lakia säätävän neuvoston jäsen ja Miftah-järjestön (palestiinalainen aloite globaalin vuoropuhelun ja demokratian edistämiseksi) pääsihteeri. Kolumnin toimitti IPS:lle Ian Urbina Middle East Report -lehdestä.
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
