Ramallah, 08.04.02 (IPS) – Meitä palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin päämajaan Ramallahissa saarrettuja rauhanaktivisteja ei hämmästytä niinkään Israelin toiminta kuin kansainvälisen yhteisön toimimattomuus.
Israelin panssarivaunujen ja tarkka-ampujien ympäröimässä kovia kokeneessa rakennuksessa ihmisten mielissä on päällimmäisenä yksi kysymys: kuinka monta kansainvälistä lakia Israelin täytyy rikkoa ennen kuin kansainvälinen yhteisö alkaa painostaa sitä vetäytymään heti ja kokonaan?
Lähi-idän konfliktilla on toki pitkä historia, ja kumpikin osapuoli on syyllistynyt rumaan käytökseen. Silti rikkomusten määrä on nyt kasvanut ennen näkemättömiin mittoihin.
Kansainvälinen laki kieltää ehdottomasti siirtokuntien rakentamisen miehitetyille alueille, mutta pelkästään tänä vuonna Israel on perustanut niitä 34.
Myös kollektiiviset rangaistukset ovat laittomia. Israel on kuitenkin edennyt ruokakuljetusten estämisestä veden katkaisemiseen Ramallahin palestiinalaiskaupungista, mikä vaarantaa 120 000 ihmisen hengen. Palestiinalaisten siviilirakennusten, voimaloiden, koulujen ja viemärihuollon pommittaminen on käytännössä päivittäistä. Myös aseettomia siviilejä murhataan päivittäin.
Koko ajan tulee lisää tietoja siitä, miten israelilaiset sotilaat tekevät tarkastusiskuja sairaaloihin ja tulittavat ambulansseja ja toimittajia. Nämä ovat kansainvälisten sopimusten vakavia loukkauksia.
Boston Globe -lehden Lähi-idän kirjeenvaihtajan Anthony Shadidin viimeaikaiset kokemukset eivät ole enää harvinaisia.
Ensin häntä ammuttiin alueella, joka oli täysin Israelin valvonnassa. Alue oli rauhallinen, eikä ristitulta ollut. Välikohtaus sattui, kun Shadid poistui tekemästä haastattelua eräästä rakennuksesta. Hänellä oli sekä etu- että selkäpuolellaan vaaditut tunnukset, jotka kertoivat hänen kuuluvan toimiluvan saaneeseen lehdistöön.
Shadidin ehdittyä sairaalaan Israelin joukot tekivät siellä ratsiaa konepistoolit ampumavalmiina. Kun Shadidia lähdettiin viemään jatkohoitoon toiseen paikkaan, erästä tarkastusasemaa miehittäneet israelilaiset sotilaat tulittivat häntä kuljettanutta ambulanssia.
Israel vetää lokaan neljännen Geneven sopimuksen, joka muodostaa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kulmakiven. Toiminnan hiljaisella hyväksynnällä YK murentaa vakavasti uskottavuuttaan alueella ja kauempanakin.
Me presidentinviraston sisällä olevat tarvitsemme epätoivoisesti apua, mutta emme puoliksikaan niin paljon kuin ulkopuolella asuvat, joiden arkipäivää ovat jatkuvat ratsiat ja talosta taloon etenevät etsinnät. Tilanne ei voi mennä enää paljoa huonommaksi. Lääkevarastot ovat ehtyneet ja ruoasta on pulaa.
Ulkomainen painostus on ratkaisevan tärkeää, vaikka vain henkilötasolla. Myös boikoteista ja kirjekampanjoista on hyötyä. Kansainvälisten "ihmiskilpien" läsnäolo miehitetyillä alueilla on ollut erittäin hyödyllistä ja pystynyt rajoittamaan Israelin sotilastoimien laajuutta.
Rauhan palauttaminen ja tien avaaminen rauhanneuvotteluille ei kuitenkaan onnistu ilman kansainvälistä vaatimusta, että Israelin on palattava YK:n tunnustamille vuoden 1967 rajoille. Vasta sen jälkeen voidaan aloittaa keskustelut Jerusalemin asemasta ja Palestiinan pakolaisista. Joukkojen vetäminen vain viime aikoina vallatuilta alueilta ei riitä.
Täyttä vetäytymistä eivät vaadi vain Ramallahiin linnoittautuneet palestiinalaiset ja ulkomaalaiset. Samaa on esitetty jopa Israelin armeijan sisältä ainoana keinona taata israelilaisille rauha ja turvallisuus.
Useat sadat israelilaiset sotilaat ovat lähettäneet pääministeri Ariel Sharonille "kieltäytymiskirjeen", jossa kannatetaan täyttä vetäytymistä. Samalla sotilaat, joista monilla on taistelukokemusta, ilmaisivat haluttomuutensa palvella Länsirannalla tai Gazassa.
Sharon ei halua kuunnella. Siksi me Ramallahissa olevat joudumme aprikoimaan, salliiko kansainvälinen yhteisö jo ennestään laittoman miehityksen pysyvän laajentamisen.
(Inter Press Service)
*Israelilainen Neta Golan on 40 kansainvälisen rauhanaktivistin mukana Arafatin piiritetyssä päämajassa.
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
