Nairobi, 18.03.02 (IPS) – Keniassa meneillään oleva epätavallinen oikeusjuttu paljastaa, että naisten keskinäiset avioliitot eivät ole länsimainen keksintö.
Grace Wanjiru Mburu, 70, käy oikeutta saadakseen jatkaa asumista pienellä maatilkulla, jolla hän on elänyt 30 viime vuotta. Mburun häätäjäksi on ilmaantunut tämän edesmenneen "vaimon" poikapuoli Joseph Kimuko.
Mburu sanoo perineensä maapalstan "vaimoltaan" Elisabeth Wamaitha Ngaruiyalta. Tämä kuoli 1998, jolloin Mburu jäi maapalstan ainoaksi rekisteröidyksi omistajaksi. Mburu ja Ngaruiya menivät naimisiin sen jälkeen, kun jälkimmäisen mies – Joseph Kimukon isä – kuoli.
Tällaiset naisten keskinäiset "avioliitot" ovat aikoinaan olleet varsin tavallisia Kenian suurimman etnisen ryhmän muodostavien kikujujen keskuudessa. Kyse ei yleensä ole naisten välisestä seksisuhteesta, vaan liiton syynä on toisen lapsettomuus.
Joskus varakas mutta lapseton nainen voi avioitua toisen naisen kanssa, jolla on lapsia. Lapseton nainen ryhtyy silloin perheen huoltajaksi, ja lapset luetaan myös hänen jälkeläisikseen.
Naispari voi myös hankkia "omia" lapsia niin, että perheen huoltaja etsii sopivan miehen, joka siittää lapset toisen naisen kanssa.
Vastaavasti miehen kanssa naimisissa oleva varakas hedelmätön nainen voi hankkia toisen naisen synnyttämään perheeseen lapset eräänlaisena kohdunvuokraajana.
Mburun tapaus on kuitenkin hieman erilainen. "Ngaruiya ei ollut hedelmätön. Hänellä oli ollut lapsia, mutta nämä olivat kuolleet. Kun hänen miehensä kuoli, Ngaruiyalla ei ollut omia lapsia eikä hän ollut enää hedelmällisessä iässä", Mburun asianajaja Njuguna Mbigi kertoo.
Hänen mukaansa naiset solmivat liiton kikujujen perinteisten seremonioiden mukaan.
Mbigi selittää, että kikujujen erikoisissa avioliittokuvioissa on perimmältään kysymys sosiaaliturvasta. "Ajatus vanhasta naisesta ilman ketään tukena oli kauhistus. Siksi luotiin järjestelmiä, joissa nuoria on aina ikäihmisten apuna."
"Vanheneva yksinäinen nainen saattoi ottaa puolisokseen nuoremman naisen, joka pystyi hankkimana lapsia. Näin turvattiin vanhuksen veden ja polttopuun saanti."
Mbigin mukaan toinen tärkeä syy järjestelyihin oli omaisuuden pitäminen perheessä perimyksen kautta.
Nykyaikana yksinäinen iäkäs nainen adoptoisi todennäköisesti lähisukulaisen, esimerkiksi veljensä lapsen. Aiemmin tällaista mahdollisuutta ei ollut tarjolla. "Silloin olisi ollut vaikeaa saada joku luokseen, sillä kaikki lapset kuuluivat johonkin talouteen, eikä heitä ollut irrallaan perheistä, niin kuin nykyisin", Mbigi kertoo.
Myös perimysjärjestys olisi hänen mukaansa noussut ongelmaksi. "Ei jonkun luona asuminen oikeuta automaattisesti perintöön."
Lain mukaan leski ja lapset perivät kuolleen "aviomiehen" omaisuuden, oli tämä nainen tai mies.
"Nyt me yritämme kertoa oikeusistuimelle, että minun asiakkaani on leski, vaikka hänen aviomiehensä sattuukin olemaan nainen. Siksi perintö kuuluu hänelle." Koska naisparilla ei ollut lapsia, miehen ja vaimon rooleja voidaan ilmeisesti tulkita vapaasti.
Mbigi uskoo voittavansa jutun vetoamalla perinteiseen oikeuteen, joka tunnusti naisten keskinäiset avioliitot. Hänen mukaansa tällaisia perintökiistoja ratkottiin oikeudessa jopa siirtomaavallan aikana. Nytkin vastaavia juttuja on vireillä useissa käräjäoikeuksissa.
Antropologi Sultan Somjee vahvistaa asian. "Perinteisesti tällainen suhde on ollut laillisesti tunnustettu. Ja se on ollut yleinen useiden etnisten ryhmien keskuudessa. Kun pariskunta ei saa lapsia, nainen avioituu toisen naisen kanssa ja tämä hankkii lapset. Naisen vanhemmille maksetaan myötäjäiset ja suhde on sinetöity."
"Ilmiötä esiintyy vieläkin, joskin paljon aiempaa vähemmän. Tunnen itsekin kaksi tapausta, toinen on maasaiden ja toinen kambojen parissa", Somjee kertoo.
Kikujuilla naisten liitot ovat hänen mukaansa nykyisin varsin harvinaisia. "Kikujut ovat kolmannen tai neljännen polven kristittyjä, eikä kristinusko hyväksy näitä suhteita."
(Inter Press Service)
