Manila, 10.12.01 (IPS) – Lippa niskassa, vaaleaksi värjätyt hiukset ja rengas korvassa. Edwin näyttää tyypilliseltä "ostarilla hengailevalta" filippiiniläispojalta. Ero on siinä, että muut pojat kauppaavat siellä itseään, mutta Edwin yrittää auttaa heitä.
Filippiinien pääkaupungin Manilan kaikissa ostoskeskuksissa pyörii prostituutioon sortuneita nuoria. Tytöt kerääntyvät yleensä kahvilaan tai karaokebaariin, mutta pojat nojailevat ulkona kaiteisiin ja polttelevat tupakkaa.
Tyttöjen asiakkaat ovat useimmiten keski-ikäisiä miehiä, jotka tarjoavat juoman tai pari ja poistuvat tyttö mukanaan.
Edwin kertoo, että poikien yhteydet asiakkaisiin hoituvat yhä useammin tekstiviesteillä. Asiakas ilmoittaa kännykkään, milloin hän on tulossa hakemaan pojan.
Edwin tuli porukoihin 16-vuotiaana samanikäisen serkkunsa vanavedessä. "Serkku oli sankarini, jota seurasin kaikkialle", hän muistelee.
"Ostarilla oli kivaa, koska kavereilla riitti rahaa ruokaan ja muotitavaroihin. Kauhistuin vasta, kun tajusin, miten rahat hankittiin", hän jatkaa.
Edwin kuitenkin pysyi jengissä, koska se täytti tyhjän paikan hänen elämässään. Koti oli väkivaltainen, ja vanhempien erottua poika jäi isoäidin huostaan. Seitsemänvuotiaana hän joutui kahden miehen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
Edwin sanoo, ettei itse ryhtynyt "seksityöläiseksi", mutta hänet hyväksyttiin silti joukkoon. Kerran kaverit tarjosivat hänelle marijuanaa, mutta hän sekosi siitä niin pahasti, että tarjous ei toistunut.
Huumeet ovatkin Edwinin mukaan olennainen osa "bisnestä". Selvinä hetkinään moni lapsi- ja teiniprostituoitu suunnittelee säästävänsä rahaa ja muuttavansa elämänsä, mutta useimmiten se jää haaveeksi. Osa jää huumekoukkuun, toiset saavat lapsia, eivätkä löydä muuta leipäpuuta kuin seksikaupan.
Pyörittyään jengissä vuoden Edwin halusi muutosta. Hän pääsi Lunduyan-kansalaisjärjestön koulutukseen ja on nyt yksi kahdeksasta nuoresta, jotka yrittävät auttaa entisiä kavereitaan.
He koettavat vakuuttaa ostarin nuorille, että elämässä voi valita toisenkin tien. Niille, joita viesti ei vakuuta, jaetaan varoituksia sukupuolitaudeista ja muistutetaan, että Lunduyanista saa aina apua.
Kovasti meikattu ja muodikkaasti pukeutunut tyttö pysähtyy tervehtimään Edwiniä. Tytön mentyä Edwin kertoo, että tämä on vasta 14-vuotias ja haki edellisviikolla apua sukupuolitaudin hoitoon.
"Ehdotin hänelle, että sairastuminen voisi antaa sysäyksen alan vaihdolle, mutta tyttö vain nauroi", Edwin kertoo.
Filippiiniläisten kansalaisjärjestöjen mukaan maassa on arviolta 1,5 miljoonaa katulasta, joista noin 60 000 kauppaa itseään.
Lunduyanin johtaja Irene Fonacier-Fellizar kiittelee Edwinin kaltaisia nuoria asiantuntevasta työstä "omiensa" parissa. "Moni nuori päätyy kadulle siksi, että kukaan ei kuuntele häntä tai puhu hänelle niin, että hän ymmärtää."
Myös kulutuksen nousu yhä tärkeämmäksi asiaksi elämässä ajaa joitakin nuoria prostituutioon. "Aiemmin teini-ikäisten toivelistan kärjessä oli muodikas rannekello, mutta nyt pitää saada kännykkä", Fonacier huomauttaa.
Ostoskeskusten seksikaupassa pyörii jo 11-vuotiaita lapsia, ja Lunduyanissa pelätään, että heidän määränsä vain kasvaa taloudellisen tilanteen kiristyessä.
"Nuoria seksityöläisiä tulee lisää, heidän palkkionsa kutistuvat ja seksi käy yhä vaarallisemmaksi", Fonacier ennustaa.
Lunduyan kouluttaakin nyt 9-13-vuotiaita nuoria kaidalta polulta sortuneiden ikätovereidensa tueksi. "Siinä iässä halutaan kuulua johonkin, se lisää omanarvontuntoa. Tämä toiminta kiinnostaa nuoria, koska he voivat olla mukana jossakin ja puhua tärkeistä asioista", Fonacier selittää.
(Inter Press Service)
