Nakhon Nayok, Thaimaa, 24.09.01 (IPS) – Intian esimerkki osoittaa, että kehitysmaat voivat ryhtyä valmistamaan halpoja lääkkeitä paikallista tekniikkaa hyödyntäen ja päästä irti ylikansallisten lääkeyhtiöiden kuristusotteesta, havaitsivat Thaimaassa kokoontuneet asiantuntijat.
Muut Aasian valtiot voisivat ottaa oppia Intian kokemuksista ja ravistella suurten lääkeyhtiöiden monopoliasemaa, Intian farmasialiiton (IPA) pääsihteeri tohtori Dilip Shah yllyttää. Järjestö edustaa 11 intialaista lääkealan tutkimus- ja tuotantolaitosta.
Hänen mielestään lääkkeiden valmistustekniikan keskittyminen muutamille ylikansallisille suuryhtiöille vahingoittaa köyhiä ja sairaita esimerkiksi Aasiassa, jossa asuu puolet maapallon asukkaista. "Ihmiset eivät saa kuolla lääkkeiden puutteeseen. Mikään kansalaisyhteiskunta ei voi sallia sitä."
"Parasta vastamyrkkyä on hyödyntää kotimaisia ideoita käyttäen omaa tekniikkaa ja taitoa", Shah korosti Thaimaan Nakhon Nayokissa syyskuun jälkipuoliskolla pidetyssä seminaarissa. Se kokosi asiantuntijoita ja kansalaisaktivisteja Etelä- ja Kaakkois- Aasiasta pohtimaan keinoja, joilla ylikansallisten yhtiöiden tekninen yliote voitaisiin murtaa.
"Terveys on jokaisen oikeus, ei vain niiden, joilla on varaa ostaa kalliita patenttilääkkeitä", Focus on the Global South – järjestön Shalmali Guttal muistutti.
"Kehitysmailla täytyy olla valta määritellä oma terveyspolitiikkansa ja terveydelliset tarpeensa. Luottaminen kotimaiseen tekniikkaan auttaa tämän vallan varmistamisessa", Guttal jatkoi.
Intia tarjoaa oivan esimerkin. Ennen vuotta 1970 lähes 75 prosenttia maassa käytetyistä lääkkeistä oli ylikansallisten yritysten valmistamia. Shahin mukaan jotkut niistä maksoivat Intiassa jopa enemmän kuin Yhdysvalloissa.
Kotimaisen lääketeollisuuden painostus sai Intian hallituksen rukkaamaan kehityksen suuntaa. Muutos alkoi vuoden 1970 patenttilaista. Se salli patenttilääkkeiden rinnakkaistuotteiden kotimaisen valmistuksen.
Vuoteen 2000 mennessä Intiassa käytetyistä lääkkeistä noin 70 prosenttia oli kotimaista tuotantoa, ja niitä myytiin huomattavasti halvemmalla kuin vastaavia kansainvälisiä merkkituotteita. Shahin mukaan myyntiin on tänä vuonna tullut myös edullisia kotimaisia aids-lääkkeitä.
Bombayssa toimiva Cipla-lääketehdas myy aidsin hoidossa käytettyä yhdistelmälääkettä, jolle kertyy hintaa 2 240 markkaa vuodessa. Vastaava ylikansallinen lääkeannos maksaa 76 800 markkaa.
Ylikansalliset lääkeyritykset puolustavat korkeita hintojaan kalliilla kehittely- ja tutkimustyöllä. Arvostelijoiden mukaan kustannuksia nostaa kuitenkin ennen muuta markkinointi.
Heinäkuussa julkistetun selvityksen mukaan kahdeksan yhdeksästä tutkitusta suuresta lääkefirmasta ilmoitti markkinointi- ja hallintokulujensa vastaavan tuplasti tutkimus- ja kehityskulujaan.
Intian lääketeollisuutta uhkaavat kuitenkin Kansainvälisen kauppajärjestön (WTO) uudet kansainväliset kauppasäännöt, joiden on määrä tulla voimaan vuonna 2005.
Kyse on kansainvälisiä patentteja säätelevästä Trips- sopimuksesta (Trade Related Intellectual Property Rights), johon WTO:n yli 140 jäsenmaan on määrä sopeuttaa toimintansa. Valtioita vaaditaan säätämään lait, joiden mukaan ne kunnioittavat vuodesta 2005 lähtien valmistettujen tuotteiden patenttioikeuksia. Se merkitsee, että Intian olisi lopettava kopiolääkkeiden valmistus ainakin 20 vuodeksi, jonka ajan patentit ovat voimassa.
Shah kertoo intialaisten lääketehtaiden vahvistavan nyt omaa tutkimuskapasiteettiaan, jotta ne pystyvät tuottamaan uusia lääkkeitä. "Me pystymme kehittämään uuden lääkkeen kymmenen kertaa halvemmalla kuin länsimaiset lääketehtaat. Ne sanovat, että uuden lääkkeen tuominen markkinoille maksaa 3,2-4,5 miljardia markkaa. Intiassa sama työ voidaan tehdä 64-320 miljoonalla markalla."
Intian kokemukset ovat innoittaneet aloittelevaa lääketeollisuutta jopa sen perinteisessä vihollismaassa Pakistanissa. Pakistanin lääkevalmistajien liitto kävi elokuussa kuuntelemassa IPA:n neuvoja.
Neuvottelun alla on suunnitelma intialaisen tekniikan viemiseksi Pakistaniin, jotta sielläkin päästäisiin yleisten lääkkeiden massatuotantoon. Kyse on paitsi tietotaidon, myös koneiden ja laitteiden viennistä.
Aktivistien mukaan kehitysmaiden tulisi oppia luottamaan omaan kykyynsä kehittää uusia lääkkeitä, sillä ylikansallisten yhtiöiden kiinnostus ei useinkaan kohdistu kehitysmaissa tyypillisten sairauksien parantamiseen.
Terveysalan tutkimukseen käytettiin 1998 maailmassa noin 450 miljardia markkaa, josta niukat 640 miljoonaa meni malarian torjuntaan, paljastaa kanadalainen Action Group on Erosion, Technology and Concentration (ETC).
Järjestön mukaan markkinoille vuosina 1975-1996 tuoduista 1 223 lääkkeestä vain 13 oli tarkoitettu trooppisten sairauksien hoitoon. Niistäkin vain neljä oli yksityisten yritysten tuotantoa.
"Meidän ei pidä hyväksyä maailman kaupan sääntöjä, jotka hyödyttävät vain yritysten voitontavoittelua", Guttal julisti peräänkuuluttaen terveyspolitiikkaa, joka lähtee köyhien tarpeista.
Shah huomautti, että vuoden 2005 kauppasäännöt estävät muita kehitysmaita hyödyntämästä Intian esimerkkiä täysmittaisesti, koska ne eivät voi ryhtyä valmistamaan patentilla suojattuja lääkkeitä. "Mutta ne voivat perustaa omaa teollisuutta ja valmistaa lääkkeitä, joiden patentti on jo vanhentunut."
Osavoittona ylikansallisten lääkeyhtiöiden ahneudesta pidetään Etelä-Afrikassa keväällä päättynyttä aids-lääkejupakkaa. Lopulta 39 lääkefirmaa perui kanteen, jossa Etelä-Afrikan hallitusta syytettiin kansainvälisten kauppasääntöjen rikkomisesta vuonna 1997 säädetyllä lailla. Laki salli patenttilääkkeitä halvempien kopioiden valmistuksen tai tuonnin.
Brasilia aloitti jo aiemmin halpojen aids-lääkkeiden valmistuksen ja jakelun. Kehitysmaiden edustajien mukaan se ei riko nykyisiä WTO-sääntöjä. Ne näet sallivat jäsenmaiden ryhtyä erityistoimenpiteisiin kansalaisten terveyden sitä vaatiessa.
Kädenvääntö Trips-säännöistä jatkuu WTO:ssa marraskuun 9. päivänä Qatarissa alkavan ministerikokouksen alla. Uudet kauppasäännöt on määrä hyväksyä siellä, ja kehitysmaat yrittävät yhä saada lääkekaupan vapaaksi patenttisäännöistä. (Inter Press Service) .
