Massawa, Eritrea, 24.09.01 (IPS) – Katkarapujen kasvatusta autiomaassa? Kuulostaa mahdottomalta. Yhtä oudolta tuntuu ajatus vesikasvien viljelystä sisämaassa. Eritreassa tehdään kuitenkin kumpaakin.
Yhdysvaltalainen Carl Hodges on perustanut Eritrean erämaahan maatilan, joka hyödyntää Punaisenmeren vettä ja tuottaa kaiken lisäksi sievoista voittoa. Vihreät kasvit rehottavat nyt rutikuivalla seudulla, jossa lämpötila ylittää 40 astetta huomattavan osan vuodesta.
Massawan satamakaupungin pohjoispuolella liikkui aiemmin vain satunnaisia paimentolaisia. Alueella käytiin verisiä taisteluja ennen Eritrean itsenäistymistä Etiopian alaisuudesta 1991.
Muutamassa vuodessa seudulle on syntynyt valtava 2 000 hehtaarin keidas lammikoineen ja peltoineen. Hodgesin Uusi maailma -tilalla työskentelee nyt 400 ihmistä. Kasteluvetenä käytetään merivettä.
Ajatus on oivallinen maassa, jossa ei ole ensimmäistäkään ympärivuotista jokea. Tilalla kasvatetaan katkarapuja ja kalaa sekä viljellään suolayrttien sukuista seaphire-kasvia. Sen versot ovat kulinaristien herkkua. Keinolampien rannoille on istutettu mangrovea.
Tilan rakentaminen aloitettiin kaivamalla kanava Punaiseenmereen. Pienten veneiden mentäväksi tehty kanava tuo veden tiilistä ja betonista rakennettuihin rapualtaisiin.
Kala-altaina toimivia suolajärviä on kolme. Lisäksi tilalle rakennetaan vesipuistoa, jossa voi harrastaa vaikkapa veneilyä. Lukemattomien kasvi- ja eläinlajien uskotaan kotiutuvan alueelle. Lintuja on bongattu jo 180 lajia.
Tilan toimintaperiaatteena on välttää tuhlausta. Jopa rapualtaiden seiniin käytetyt tiilet on tehty paikan päällä. Katkarapujen ruoka saadaan kaloista, joiden parhaat osat myydään ihmisravinnoksi. Syötäväksi kelpaamattomat osat kaloista ja ravuista käytetään peltojen lannoitteeksi. Tilapia-nimisten kalojen nahka parkitaan.
Suolayrtin versot myydään herkkusuiden ruoaksi, mutta myös kasvin siemenistä saadaan öljyä ja valkuaispitoista jauhoa. Muut osat kelpaavat karjanrehuksi ja polttoaineeksi.
Vesipuisto on vielä keskeneräinen. Tarkoitus on, että suolavesi suodattuu sen kautta maakerrosten läpi takaisin mereen yhtä puhtaana kuin se sieltä otettiinkin.
Tilan isänsä Carl Hodges, 64, toimi aiemmin fysiikan professorina Yhdysvaltain Arizonan yliopistossa. Hän oli tutkinut katkarapujen ja suolayrtin kasvatusta meriveden avulla, ja Eritrea tuntui sopivalta paikalta hankkeiden toteuttamiseen.
Yhteys syntyi erään Yhdysvalloissa vaikuttaneen eritrealaisen kautta. Tämä kuuli Hodgesin tutkimuksista ja esitteli hänet maansa presidentille Isayas Afewerkille.
Seawater Farms Eritrea on yhteisyritys, jonka osakkaina ovat Eritrean valtio ja kansainvälisten sijoittajien perustama Seaphire International.
Hodges houkutteli sijoittajat mukaan hankkeeseen. "He ovat vakavasti otettavia liikemiehiä, mutta tausta on myös aatteellinen. Viitoitamme suuntaa uudelle vuosituhannelle", hän sanoo.
Hodgesin visiot ovat tehneet vaikutuksen tilan työntekijöihin. Esimerkiksi Habtom Alem keskeytti yliopisto- opintonsa kaksi vuotta sitten tullakseen tilalle töihin. Aavikon kuumuudesta huolimatta hän uurastaa sovittua pitempää päivää mangrovealueella.
"Olen kertonut tästä koko suvulleni. Äitini tuli lopulta katsomaan, mitä me oikein teemme, eikä uskonut silmiään", Alem kertoo.
Hodgesin vaimo Beth on innoissaan tilan tuotteiden hyvästä menekistä. "Olemme vieneet kahdeksan tonnia katkarapuja Saudi- Arabiaan, Lähi-itään ja Eurooppaan, ja kysyntä on kasvussa."
Hodgesien unelmaa Eritrean kehityksen vauhdittamisesta varjostaa yhä viime vuonna päättynyt sota Etiopian kanssa. "Meiltä vietiin vastikään 11 kokeneinta työntekijää sotilaskoulutukseen, mikä on vaikeuttanut toimintaamme", Beth Hodges huokaa.
Syyskuun loppupuolella Eritreasta kantautui tietoja, että presidentti Afewerki on ryhtynyt pidättämään toisinajattelijoiksi epäilemiään henkilöitä. Joukossa on hänen lähimpiä liittolaisiaan sekä toimittajia, jotka ovat arvostelleet hallinnon epädemokraattisuutta. (Inter Press Service) .
