Rio de Janeiro, 27.08.01 (IPS) – Ajatus maataloustuotteiden kaupan vapautumisesta Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa on silkkaa haihattelua. Rikkaiden maiden politiikka pysyy kaksinaamaisena: ne saarnaavat muille kaupan vapautta, mutta estävät maatalousalan tuonnin ja suojaavat omaa tuotantoaan, valittavat brasilialaiset asiantuntijat.
Sao Paulon yliopiston taloustieteilijä Jose Eli da Veiga tyrmää kehitysmaiden haaveet siitä, että ne voisivat vapaasti viedä maataloustuotteitaan teollisuusmaihin. Tiellä on vankkoja esteitä, joista vauraiden maiden maataloustuki on suurin.
Pohjois-Amerikan, Euroopan unionin (EU) ja Itä-Aasian maiden maatalouskaupassa harjoittama protektionismi on luonut näissä maissa pohjan myönteiselle talouskehitykselle. Siten ne ovat voineet turvata asukkailleen yltäkylläiset elinolot. Muualla maailmassa nälkä on yhä säännöllinen vieras, Da Veiga muistuttaa.
Vuosikymmenten aikana vakiintunut protektionistinen maatalouspolitiikka on vastaus "paikallisen kehityksen ja yhteiskunnallisen vakauden tarpeisiin", eikä siinä ole otettu huomioon kansainvälisen kilpailun vaatimuksia. Tilannetta ei muuteta helposti, vakuuttaa Da Veiga, jonka erityisalana on Yhdysvaltain maataloushistoria.
Hänen mielestään olisi lapsellista uskoa, että EU:n tai Yhdysvaltain maatalouspolitiikan perusteet muuttuvat lähimpinä vuosikymmeninä. Yrityksiä toki voidaan tehdä maailman kauppaneuvottelujen uudella kierroksella tai alueellisissa keskusteluissa.
Brasilialaiset asiantuntijat selittävät, että teollisuusmaiden vahva talous mahdollistaa tehottoman maataloussektorin ylläpidon. Vuonna 1999 maailman 30 vauraimman valtion maataloustuet nousivat 360 miljardiin dollariin (2 340 miljardiin markkaan), ilmenee Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) raportista.
Summasta 90 prosenttia käytetään EU-maissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa.
Viime vuosikymmenten aikana toteutettu maailman kaupan vapauttaminen sai aikaan sen, että teollisuustuotteiden tuontitullit laskivat keskimäärin neljään prosenttiin. Vapaus ei ulottunut maataloustuotteisiin, joten niiden tuontitullit tai – verot ovat yhä keskimäärin 40 prosenttia, kertoo OECD.
Teollisuustuotteiden kaupan vapauttaminen sai aikaan sen, että kehitysmaiden osuus siitä kaksinkertaistui 20 viime vuoden aikana ja on nyt liki 29 prosenttia. Maataloustuotteiden kaupassa kehitysmaat ovat periaatteessa kilpailukykyisimpiä, mutta niiden osuus on jämähtänyt 40 prosenttiin.
Brasilian osuus maailmankaupasta on kutistunut viime vuosikymmenen aikana.
"Samaan aikaan kun globalisaation prosessi muualla kiihtyy, Brasilia deglobalisoituu", Rio de Janeiron lähellä toimivan Niteroin yliopiston professori Theotonio dos Santos Junior huomauttaa.
Hänen mukaansa ongelman ydin on siinä, että Brasilian kaltaisilla ulkomaisesta pääomasta riippuvaisilla mailla ei ole riittäviä voimavaroja tukea kotimaisen ruoan tuotantoa.
Niiden täytyy viedä tuotteitaan "välttämättömyyden pakosta, pystyäkseen lyhentämään ulkomaista velkaansa", Dos Santos Junior jatkaa. Hän täsmentää, että vienti ei ole osa noiden maiden suunniteltua kehityspolitiikkaa. Siksi se syventää talouden sisäistä ja ulkoista epätasapainoa.
Kansainvälisen oikeuden ja talouden asiantuntija Durval de Noronha Goyos huomauttaa, että Maailman kauppajärjestön WTO:n perustaminen 1995 oli ankara tappio maatalousvaltaisille suurille kehitysmaille, kuten Brasilia, Intia ja Indonesia.
WTO:n sääntöjen puitteissa tukiaiset ovat "teknisesti laillisia, joskin moraalittomia". Kehitysmaat häviävät 80 prosenttia kiistoista, jotka ne tuovat WTO:n välityselimeen, kun rikkaat maat puolestaan voittavat jutut vastaavassa suhteessa, kertoo Noronha Goyos. Hän itse työskentelee WTO:n riitoja ratkovassa elimessä.
Brasilialaiset asiantuntijat uskovat kuitenkin, että kehitysmailla on mahdollisuus saada aikaan muutoksia, jos WTO aloittaa uuden neuvottelukierroksen. Sen kohtalosta on määrä päättää WTO:n neljännessä ministerikokouksessa marraskuussa. Kokouspaikaksi on mielenosoitusten pelossa valittu Persianlahdella sijaitseva Qatar.
Sao Paulon yliopiston professori Marcos Jank muistuttaa, että Yhdysvallat ja EU ovat jo sanoneet "ei" keskusteluille maataloustuista Latinalaisen Amerikan maiden kanssa.
Jankin mukaan Yhdysvallat on kieltäytynyt käsittelemästä maataloustukia Amerikan vapaakauppa-alueen (FTAA) luomiseen liittyvissä neuvotteluissa. Alueen on määrä ulottua Kanadasta Chileen.
Vastaavia rajoituksia Yhdysvallat ja EU ovat asettaneet neuvotteluille, joita ne käyvät Etelä-Amerikan yhteismarkkina- alueen kanssa. Mercosur-alueeseen kuuluvat Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay.
Yhdysvallat ja EU ovat sen sijaan tehneet päätöksiä, jotka tähtäävät maataloustukien pitämiseen nykytasolla tai jopa niiden nostamiseen.
Yhdysvallat suunnittelee käyttävänsä maatalouden tukemiseen 73 miljardia dollaria (475 miljardia markkaa) seuraavalla kymmenvuotiskaudella. Jankin mukaan USA:n valtion tuki maataloustuotannolle on nelinkertaistunut vuodesta 1990.
EU aiheutti Mercosurille pettymyksen viimeksi heinäkuussa. Se esitti kaupan vapauttamista koskevien neuvottelujen vauhdittamista, mutta ei luvannut muuttaa omaa maatalouspolitiikkaansa. EU rajoittaa eteläamerikkalaisten tuotteiden tuontia kiintiöillä ja muilla kaupan esteillä. (Inter Press Service) .
