Yhdistyneet kansakunnat, New York, 13.07.01 (IPS) – Heinäkuun 9. päivänä Etelä-Afrikan poliisivoimat (SAPS
Konferenssin tarkoituksena oli pohtia kansainvälisesti toteutettavia keinoja laittoman asekaupan hillitsemiseksi. Samalla yritettiin myös saada eri maiden hallituksia ottamaan vastuuta asetuotannon valvonnasta, viennistä ja tuonnista sekä käsi- ja muiden pienaseiden leviämisestä. Maailmalla on arvioitu olevan liikkeellä noin 500 miljoonaa pienasetta.
Kokouksen valmistelujen alla entinen YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali kuvaili pienaseita "joukkotuhon välineiksi kehitysmaissa".
Osassa Afrikkaa Kalashnikovin kaltaisen konepistoolin saattaa saada noin sadalla markalla – eikä tarjonnasta ole pulaa. "Pienaseet ovat erityisen suuri vitsaus Afrikassa. Tästä mantereesta on tullut ylijäämäaseiden kaatopaikka," kuvailee Aseeton Etelä-Afrikka -järjestön edustaja Adele Kirsten. Hän muistuttaa, että useimmiten pienaseilla käydyn sodan uhreina ovat naiset ja lapset.
Nigerian puolustusministeri T.Y. Danjuman mainitsee ihmisten lisäksi muitakin uhreja. "Monissa tapauksissa maiden talous on täydellisesti tuhoutunut ja se on entisestään lisännyt köyhyyttä. Pienaseiden laiton liikenne on pysäytettävä mahdollisimman nopeasti ja laajasti," hän sanoo.
Pienaseiden runsaus uhkaa myös avustustyöntekijöitä ympäri maailmaa. Humanitaarista apua tarjoavat järjestöt Unicefista Punaiseen ristiin vaativatkin YK:n konferenssia huomioimaan ongelman. YK:n tilastojen mukaan sen avustustyöntekijöitä on kuollut viime vuosina enemmän kuin rauhanturvaajia, sillä aseet ovat yleisiä pakolaisleireillä. Myös monet armeijan tai kapinallisten joukkoihin houkutellut lapset kantavat asetta.
"Anna lapselle ase niin takaat kansakunnan tuhon," toteaa entinen YK:n rauhanturvajoukkoja Ruandassa komentanut kenraali Romeo Dallaire.
"Kun erittäin vaaralliset sotilaskäyttöön tarkoitetut aseet ovat helposti rikollisjoukkojen ja jopa lasten saatavilla, kansainvälisten ihmisoikeuslakien kunnioitusta ja siviiliväestön ansaitsemaa turvallisuutta on vaikea taata," sanoo Punaisen ristin kokousryhmän johtaja Georges Paclisanu.
YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) lausunnossa todetaan, että ne hallitukset, jotka epäonnistuvat pienasekaupan sääntelemisessä ja jotka sallivat näiden aseiden päätymisen ihmisoikeuksien rikkojien käsiin, epäonnistuvat myös kansainvälisten ihmisoikeuslakien noudattamisessa.
Kansainvälisen puolustustekniikan muuntamista siviilikäyttöön tutkivan keskuksen (BICC) tutkimuksen mukaan kylmää sotaa seuranneesta "aseistariisunnan vuosikymmenestä" huolimatta suurin osa kaikista ylijäämäaseista päätyi kansainvälisille asemarkkinoille.
Asekonferenssin aikaan julkaistussa tutkimuksessa suurimmaksi ylijäämäaseiden kaupittelijaksi mainitaan Yhdysvallat. Se toimittaa eniten aseita Itä-Eurooppaan, Aasiaan, Afrikkaan ja Lähi-itään. Aseet vaihtelevat taisteluhelikoptereista käsiaseisiin ja niitä on myyty puoli-ilmaiseksi tai annettu pois vähävaraisille maille, jotka taistelevat myös taloudellisesta eloonjäämisestään.
Myös Venäjä myy ylijäämäaseitaan lähinnä taloudellisista syistä. Venäjä teki yli 8 miljardin markan asekaupat Kiinan kanssa tasoittaakseen Neuvostoliiton aikaisia velkojaan. Toinen Venäjän merkittävä kauppakumppani on lähinnä sotilasajoneuvoja vastaanottava Intia. Britannia on puolestaan antanut Jordanialle 288 taistelutankkia ylijäämävarastoistaan viime vuonna.
BICC:n selvityksestä käy ilmi, että yhdysvaltalaisia aseita on toimitettu muun muassa Senegaliin, Filippiineille, Brasiliaan, Meksikoon, Kolumbiaan ja Egyptiin. Listaan kuuluu vielä noin kaksikymmentä muuta valtiota ympäri maailmaa, joiden joukossa on Israelin kaltaisia liittolaisia.
Yhdysvaltain kongressia avustava tutkimuslaitos on arvioinut, että kylmän sodan jälkeen vuodesta 1989 Yhdysvallat on poistanut käytöstä aseita yli 21 miljardin markan arvosta.
Kansainvälisen kaupan ohella pienaseita tulee kierrätykseen myös rauhansopimusten yhteydessä tapahtuvasta aseistariisunnasta. Näin tapahtuu erityisesti Afrikassa: "Laskelmien mukaan 60-70 prosenttia Afrikan alueellisissa konflikteissa käytetyistä pienaseista tulee jostain muusta mantereella käydystä yhteenotosta," sanoo Etelä-Afrikan turvallisuuden tutkimuslaitoksen kenttätutkija Jackie Potgieter.
Potgieter on tarkkaillut aseiden liikkumista alueella viimeisen kuuden vuoden ajan. "Rauhanneuvotteluita leimaavat hyvät pyrkimykset mutta huonosti onnistunut aseriisunta. Usein rauhanprosessien aikana kerätyt aseet päätyvät toiseen sotaan. Ainoa tapa hallita pienaseiden käyttöä on tuhota ne," hän painottaa.
Angolassa kapinallisliike UNITA luovutti noin 120 000 asetta YK:lle osana vuoden 1994 rauhansopimusta. Kun sopimus kaatui ja UNITA jatkoi sisällissotaa 1998, he karkasivat aseet jälleen mukanaan.
"Mosambikin rauhanprosessin aikana luovutettuja aseita taas varastettiin varastoista ja myytiin rikollisille ja kapinallisjoukoille pitkin eteläistä Afrikkaa," Potgieter kuvailee. Hän arvelee seuraavan ongelman löytyvän Kongosta.
"Kongon demokraattisessa tasavallassa alkamaisillaan olevaa rauhanprosessia tulisi seurata tehokas aseriisuntaohjelma. Jos aseita ei tuhota, niillä taistellaan jälleen viiden vuoden sisällä."
Tutkija painottaa Yhdysvaltain osuutta Afrikan aseongelmaan. Hän kritisoi suurvallan haluttomuutta tehdä mitään merkittäviä poliittisia tai käytännön ohjelmia pienaseiden saatavuuden kontrolloimiseksi maailmassa.
"Ainakin 50 prosentista tämän mantereen aseista on peräisin Yhdysvalloista ja silti he haluavat sysätä Afrikalle kaiken vastuun niistä. Afrikan valtiot eivät saa antaa Yhdysvaltain karttaa vastuutaan asiassa," Potgieter sanoo.
Eteläisessä Afrikassa pienaseiden laitonta kauppaa pyritään hillitsemään nimenomaan tuhoamalla aseita. Etelä-Afrikan, Tansanian ja Ugandan hallitukset tuhoavat varastokaupalla vanhoja armeijan ja poliisin aseita estääkseen niiden ajautumisen laittomien asekauppiaiden käsiin. (Inter Press Service) .
