Berkeley, 25.06.01 (IPS) – Edward Bernays kehitteli maailmansotien välisenä aikana ilmiön, joka sai nimekseen suhdetoiminta eli PR (public relations
Kuin alkemisti, joka koeputkien sijasta käsitteli ihmismassojen tietoisuutta, Bernays sekoitteli todellisuuden alkuaineita valheiden ja puolitotuuksien kanssa. Tuloksena oli niin saumattomia kokonaisuuksia, ettei pahinkaan epäilijä kyennyt erottamaan, missä todellisuus päättyi ja huijaus alkoi.
Bernays sattui olemaan Sigmund Freudin veljenpoika, ja hän sovelsi setänsä näkemyksiä yksilön psyykestä joukkojen psykologiseen manipulointiin.
Nykyisin PR on maailmanlaajuista teollisuutta, joka kasvaa 40-60 prosentin vuosivauhtia ja tuottaa miljardivoittoja. Moni PR- yhtiö toimii itsenäisesti ja laillisesti, tarkoituksenaan saada asiakkaidensa töille entistä laajempaa näkyvyyttä. Välineinä käytetään esimerkiksi lehdistötiedotteita, tiedotus- ja esittelytilaisuuksia.
Suurimmat PR-yritykset käyttävät kuitenkin myös tungettelevia ja manipuloivia menetelmiä, joita suuri yleisö ei usein edes huomaa.
Maailman johtavien PR-yritysten pääkonttorit sijaitsevat Yhdysvalloissa tai Britanniassa, mutta niillä on laajat toimistojen verkostot ympäri maailmaa. Tunnetuimpia ovat Fleishman-Hillard, Burson-Marsteller, Hill and Knowlton ja Weber Shandwick.
Alan suurtekijöiden oma PR-osasto toimii yleensä paljon laajemman mainososaston kyljessä, jolloin asiakkaille voidaan tarjota "integroituja viestintästrategioita". Mainonta esittelee vastustamattomat tuotteet ja imagot, ja PR varmistaa viestin pehmeän perillemenon.
PR-lyhenteen takana olevat englanninkieliset sanat tarkoittavat julkisia suhteita, mutta itse asiassa monenkaan yrityksen PR ei ole sen enempää julkista kuin suhteisiin perustuvaakaan. Pikemminkin se on salakähmäistä ja manipuloivaa.
Itse asiassa PR:n teho piileekin sen näkymättömyydessä. "Paras PR päätyy näyttämään uutiselta. Ihmiset eivät tiedä, milloin PR-toimisto on toiminut tehokkaasti; he vain huomaavat näkemystensä muuttuvan", huomauttaa eräs alan ammattilainen.
Tiedotustutkijat arvioivat, että kaikesta, mitä amerikkalaiset näkevät, kuulevat ja lukevat uutisina, on 40 prosenttia vain hiukkasen muokattuja lehdistötiedotteita. Lisäksi huomattava osa uutismateriaalista koostuu äänistä ja kasvoista, jotka tarjoiltiin toimittajille valmiina pakettina.
Kuka tahansa, jolla on rahaa, voi pestata PR-toimiston kohentamaan julkista kuvaansa. Firmat palvelevat kaupallisten tavoitteiden ohella poliittisia tarkoitusperiä. Jotakin poliittista linjaa voidaan ylistää tai vähätellä tilaajan toiveiden mukaan, ja viesti kohdennetaan valitulle yleisölle.
Käytettävissä on kanavia maksetuista ilmoituksista omiin tiedotusvälineisiin. Toimintatavat ulottuvat teollisuusvakoilusta viranomaisten hyväksikäyttöön, sensuuriin ja vastustajien leiriin soluttautumiseen.
Korkeilla panoksilla ja hinnoilla toimivassa PR- teollisuudessa valtaosa asiakkaista on varakkaita: suuria yrityksiä, huippupoliitikkoja, kuuluisuuksia ja poliittisia puolueita. Moni PR-firman asiakas tulee käyttäneeksi enemmän varoja imagonsa korjaamiseen kuin niiden ongelmien poistamiseen, jotka aiheuttivat tahroja maineeseen.
Esimerkiksi energiayhtiöt ovat viime vuosina pumpanneet valtavia rahasummia salavihkaiseen PR-taktiikkaan, jonka tarkoituksena on saada Yhdysvaltain päättäjät karttamaan kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä.
Teollisuuden tukema Global Climate Coalition yrittää kyseenalaistaa YK:n arvovaltaisen ilmastonmuutospaneelin johtopäätökset. Julkisuuteen marssitetaan ne harvat tutkijat, jotka ovat valmiita kiistämään yleisen käsityksen nopeiden toimien välttämättömyydestä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Moni heistä saa palkkaa kyseisiltä energiayhtiöiltä.
Yhtiöiden PR on ollut niin menestyksekästä, että sen uhreiksi joutuneet poliitikot sekä ympäristö-, ammattiyhdistys- ja ihmisoikeusjärjestöt turvautuvat samaan tekniikkaan, ja usein jopa samoihin firmoihin, saadakseen oman viestinsä läpi.
Yhdysvaltalainen säätiö, joka on useiden kansainvälisten väestöpoliittisten järjestöjen asialla, teki äskettäin tunnetun PR- ja mainostoimiston kanssa 16 miljoonaa dollaria (noin 112 miljoonaa markkaa) maksaneen sopimuksen.
Sopimus koskee kahdeksassa Yhdysvaltain keskikokoisessa kaupungissa toteuttavaa tiedotuskampanjaa. Perhesuunnittelusta halutaan sen avulla tehdä yleisesti hyväksytty "brändi" eli tavaramerkki.
Voidaan kysyä, onko yhteiskunnallisia asioita mahdollista markkinoida samalla tavalla kuin virvoitusjuomia. Entä menetetäänkö samalla jotakin olennaista?
Mainonnan tavoin PR:kin voi olla kauhistuttavan tehokasta. Ihmiset saadaan uskomaan ja tekemään asioita, joita he eivät muuten valitsisi, kuten tupakoimaan tai äänestämään epäluotettavaa poliitikkoa.
Mutta voiko PR saada ihmiset ajattelemaan itsenäisesti? Voiko se tehdä heistä parempia kansalaisia? Mitä tapahtuu demokratialle, jonka kansalaisia on huijattu niin läpikotaisin, että he eivät enää huomaa eroa toden ja valheen välillä – tai eivät välitä siitä?
PR:n pohjana on julkilausumaton oletus, että useimmat ihmiset eivät kykene älykkääseen ja itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan. Siksi heidät täytyy "yhteisen hyvän nimissä" ohjelmoida toimimaan halutulla tavalla.
"Nyt on mahdollista hallita ja määrätä ihmisjoukkoja tahtomme mukaan ilman, että ne huomaavat sitä", Bernays kirjoitti. "Massojen tapojen ja mielipiteiden tietoinen ja älykäs manipulointi on demokraattisen yhteiskunnan tärkeä elementti", hän jatkoi.
Bernaysin hyytävä visio on muuttunut todeksi. Samalla demokratia on saanut niin pahoja aivovaurioita, että yhtä lailla manipuloitavat massat kuin niitä manipuloivat näkymättömät kädetkin ovat luopuneet vastuistaan – ja mahdollisuuksistaan – vapaina ja tietoisina olentoina.
Me voimme saada kansalaisoikeutemme takaisin ja elvyttää näivettyneen demokraattisen kulttuurin ainoastaan kieltäytymällä manipulaatiosta ja asettamalla oman itsenäisen arvostelukykymme etusijalle. (Inter Press Service) * Mark Sommer johtaa Mainstream Media Projectia, joka pyrkii tuomaan uusia ääniä Yhdysvaltain sähköiseen viestintään.
Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään. .
