Jamalpur, Bangladesh, 25.06.01 (IPS) – Vietettyään yhdeksän ankaraa vuotta maansa pääkaupungissa Majid Mollah on palannut kotikyläänsä. Mollah ei ollut palatessaan yhtään rikkaampi kuin lähtiessään, mutta lainaraha auttoi hänet uuden elämän alkuun.
Mollah on juuri avannut vihanneskojun Jamalpurin torilla. Sen lisäksi hän työskentelee sukunsa peltotilkulla.
Pääkaupungissa Daccassa Mollah kiskoi rikshakärryjä kymmenen tuntia päivässä ja ansaitsi siitä niukat 14 markkaa. Raha ei riittänyt viisihenkisen perheen ruokkimiseen, vaikka lapsetkin auttelivat kierrättämällä jätteitä.
Muutama kuukausi sitten Mollah kuuli, että Bangladeshin Krishi-pankki (BKB) tarjoaa noin 700 markan lainaa ilman vakuuksia. Ehtona oli, että Mollahin on aloitettava uusi elämä kotiseudullaan.
Mollahille lähtö ei tuottanut tuskaa. "Elämäni Daccan slummissa oli yhtä painajaista, jatkuvaa taistelua ja tukehtumisen tunnetta."
"BKB:n laina antoi minulle uuden mahdollisuuden. Epävarmuus jäi taakse, ja voin taas hengittää raikasta ilmaa kotikylässäni", hän riemuitsee.
Mollah on yksi tuhansista kaupunkislummien asukkaista, jotka on parin viime vuoden aikana palautettu kotiseudulleen Bangladeshin hallituksen Takaisin kylään -ohjelman puitteissa.
Se aloitettiin 1999 tarkoituksena purkaa pääkaupungin ylikansoitusta ja helpottaa köyhyyttä. Tarjottujen 700 – 3 500 markan lainojen turvin on kotiseudulleen palannut vajaat 2 500 perhettä, joihin kuuluu yli 14 000 ihmistä.
Hankkeen taustalla on BKB:n 1999 tekemä kysely, joka paljasti, että 95 prosenttia Daccan hökkelikylien asukkaista halusi palata kotiseudulleen, jos muuttoa tuettaisiin taloudellisesti.
Valtaosa vastaajista raatoi pääkaupungissa raskaissa töissä, mutta pysyi hädin tuskin hengissä palkallaan.
Aikanaan nämä ihmiset joutuivat jättämään maaseudun niin ikään taloudellisista syistä. Maattomille ei riittänyt työtä, tilat sirpaloituivat islamilaisen perinnönjaon seurauksena, luonnonkatastrofit ja ahneet rahanlainaajat huolehtivat lopusta.
Suurkaupungit eivät kuitenkaan pysty nielemään kaikkea maalta vapautuvaa työvoimaa, joten osa siitä lähetetään nyt takaisin. Lainaohjelma koskee ensi sijassa niitä, joilla on yhä synnyinseudullaan koti ja mahdollisuus viljellä maata.
"Daccan juurettomat slummiasukkaat voidaan asuttaa uudelleen kotikyliinsä 4-5 vuodessa luomalla 700 miljoonan markan mikroluotto-ohjelma", hankkeen maatalousministeriössä suunnitellut Shoaib Ahmed intoili pari vuotta sitten.
Daccan yhdeksästä miljoonasta asukkaasta neljä miljoonaa asuu slummeissa, joita on kaikkiaan 3 007. Vuonna 1950 kaupungissa oli vain yksi hökkelialue.
Takaisin kylään -ohjelmaa on kiitelty laajasti, mutta nyt myönnetään, että se etenee tuskallisen hitaasti. Uusia hökkelikyliä syntyy nykyisin 88 vuodessa, ja pääkaupungin väestö kasvaa 6,5 prosenttia samassa ajassa.
BKB ponnistelee kuitenkin saadakseen slummiasukkaiden uuden elämän onnistumaan. Jokainen lainansaaja joutuu kolmen päivän pakolliseen koulutukseen, jossa neuvotaan muun muassa tuotteiden markkinoinnin järjestämisessä.
BKB:n maaseutukonttoreiden virkailijat on velvoitettu seuraaman, miten uudisasukkaiden miniyritykset onnistuvat.
Tuloksiin on oltu niin tyytyväisiä, että lainaohjelmaa on päätetty laajentaa muihinkin suurkaupunkeihin Chittagongiin, Khulnaan ja Rajshahiin. Niiden köyhille tarjotaan 6 000 markkaan nousevia luottoja, joiden avulla he voivat kehittää maanviljelyä, lehmi- tai siipikarjan kasvatusta, kalanviljelyä tai muuta yritystoimintaa. (Inter Press Service) .
