Colombo, 18.06.01 (IPS) – Ajith Kannangaran sormet liikkuvat näppärästi hänen liimatessaan etikettitarroja punaisiin, sinisiin, keltaisiin ja vihreisiin muoviastioihin. Kannangaralta jäätelörasioiden iloiset värit jäävät näkemättä, sillä hän on sokea ja yksi harvoista työllistyneistä vammaisista Sri Lankassa.
Sri Lankan 18,5 miljoonasta asukkaasta on eri tavoin vammaisia noin miljoona, ja heistä alle kymmenen prosenttia käy töissä.
"Me emme palkkaa vammaisia pelkän sympatian vuoksi. Selvitämme heidän kykynsä ja tarjoamme niitä vastaavaa työtä. Maksamme myös saman palkan samasta työstä, oli tekijä terve tai vammainen", selittää Anver Dole. Hän johtaa Sri Lankan suurimpiin muovialan yrityksiin kuuluvaa CEI Plasticsia pääkaupungin Colombon laidalla.
Tehdas on muutaman muun yrityksen tavoin työllistänyt vammaisia 1980-luvulta lähtien. Dolen innosti kokeiluun yhtäältä liittyminen Lions-liikkeeseen ja toisaalta vapaaehtoistyö englanninopettajana Ratmalanan kuurojen ja sokeiden koulussa.
CEI Plasticsin 350 työntekijästä 14 on näkövammaisia ja 5 muulla tavoin rajoitteisia. Tällä hetkellä joukossa on vain yksi nainen. Dolen mukaan muut ovat lähteneet avioiduttuaan ja aloittaneet omia liiketoimia.
"Aiemmin tehdas osti muualta sata suurta saippuatankoa kuukaudessa. Nyt yksi naimisiin menneistä tytöistä valmistaa saippuan kotonaan miehensä kanssa", Dole kertoo.
Hän sanoo näkövammaisten suoriutuvan erinomaisesti sarjatyöstä. "Aluksi meitä huolestutti, miten he pärjäävät työympäristössä, joka on monikerroksinen rakennus, miten he tulevat toimeen muiden kanssa ja minkälaista kohtelua saavat. Kaikki huolet osoittautuivat aiheettomiksi."
Dolen mukaan näkövammaiset keskittyvät täydellisesti kulloiseenkin tehtäväänsä. Heille kertyy muita vähemmän poissaoloja ja enemmän tulosta. Esimerkiksi Kannangara, 29, liimaa noin 450 tarraa tunnissa, kun näkevät ehtivät vain 250.
Sri Lankan 450-jäseninen työnantajaliitto, jonka jäsenyritysten palveluksessa on yhteensä noin 600 000 ihmistä, on viime aikoina kannustanut jäseniään työllistämään vammaisia. Liiton tehtävää varten perustama verkosto määrittelee vammaisille sopivat työtehtävät ja tarjoaa opastusta ja ammattikoulutusta tarpeen mukaan.
Työnantajaliiton johtaja Gotabaya Dasanayaka kertoo, että yrityksillä on hyvin myönteisiä kokemuksia vammaisten palkkaamisesta. "Olemme tietoisia sosiaalisesta vastuustamme", hän vakuuttaa. Samalla hän muistuttaa, että taloudellinen kasvu vaatii kaikkien saatavilla olevien voimavarojen valjastamista tuottavaan käyttöön.
Muovitehtaalla etikettejä purkkeihin suoltava Kannangara on samoilla linjoilla. "Emme kaipaa myötätuntoa, ainoastaan tukea, jonka avulla saamme kykymme maksimaaliseen käyttöön."
Hänen työ- ja kohtalotoverinsa Wijekoon, 30, saapuu joka päivä tehtaalle hankalan matkan takaa. Hän kävelee valkoinen keppi turvanaan yli kaksi kilometriä pysäkille matkustaakseen kahdella eri bussilla töihin. Kuten moni muukin srilankalainen sokea, hän menetti näkönsä lapsena anemian seurauksena.
Työ on tehnyt Wijekoonista itsenäisen ja mahdollistanut unelman toteuttamisen: oma koti on jo puoliksi rakennettu.
Sri Lankan sosiaaliministeriön mukaan parlamentin käsittelyyn tulee pian laki, joka turvaa vammaisten oikeudet työelämässä. Hallituksen kiertokirje vuodelta 1988 edellyttää jo nyt, että julkisen sektorin työpaikoista kolme prosenttia varataan vammaisille, mutta se on jäänyt toteuttamatta. (Inter Press Service) .
