Bryssel/Washington, 21.05.01 (IPS) – Maailman vähiten kehittyneistä maista moni saa enemmän varoja ulkomailla asuvilta kansalaisiltaan kuin virallisena kehitysapuna. Siirtolaisia voisi hyödyntää nykyistäkin enemmän köyhien maiden kehittämisessä, pääteltiin Brysselin YK-kokouksessa.
Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM on verrannut eräiden köyhien maiden ulkomailla asuvilta kansalaisiltaan saamia rahasummia niiden vientituloihin. Bangladeshissa rahalähetykset ovat 34 prosenttia vientituloista, Kap Verdessä 117 prosenttia, Eritreassa 83 prosenttia ja Jemenissä 67 prosenttia.
Kap Verdessä, Malissa, Eritreassa ja Jemenissä rahalähetykset muodostavat lisäksi yli 20 prosenttia bruttokansantuotteesta. "Siirtolaisuus on nykyisen maailmantalouden aliarvioiduin tekijä", YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin Unctadin pääsihteeri Ricardo Ricupero huomauttaa.
Hänen mielestään on valitettavaa, että ihmisten vapaata liikkumista rajoitetaan yhä monin tavoin. Ajatus siirtolaisuuden siunauksellisuudesta kehitykselle onkin varsin tuore. Aiemmin "aivovuodon" luultiin tuottavan köyhille maille pelkää haittaa.
Nyt IOM suunnittelee keinoja, joiden avulla siirtolaisuudesta koituisi nykyistä enemmän hyötyä lähtömaille, kertoo järjestön apulaispääjohtaja Ndioro Ndiaye.
Järjestön mielestä siirtolaisista pitäisi tulla kotimailleen tärkeitä "kehityskumppaneita". Se edellyttää hyvin toimivaa taloushallintoa, joka varmistaa, että varat päätyvät virallisen talouden piiriin. Koulutettuja ihmisiä pitäisi IOM:n mielestä myös kannustaa palaamaan kotimaahansa.
IOM:n toiminta nojaa sen tosiseikan hyväksymiseen, että siirtolaisuutta on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ihmiselle on kautta aikojen ollut ominaista pyrkiminen huonoista oloista parempaan ja turvallisempaan elämään.
Esimerkiksi Kongon demokraattisesta tasavallasta on viiden viime vuoden aikana lähtenyt arviolta 1,7 miljoonaa ihmistä sotaa pakoon.
Aivovuoto on tuttu ongelma monelle Afrikan maalle. Maailmanpankki arvioi, että vuosina 1960-1987 maanosa menetti kolmanneksen johtotehtäviin pätevistä asukkaistaan. Vuosittain Afrikasta lähtee 23 000 opiskelunsa päättänyttä nuorta, valtaosa heistä Eurooppaan.
Lähtijät säilyttävät kuitenkin vahvat yhteydet kotiinsa ja lähettävät sinne suurimman osan säästöistään.
Vähiten kehittyneet maat ovat oivaltaneet, että siirtolaisissa piilee "valtava hyödyntämätön voimavara", Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) apulaispääsihteeri Lawrence Agubuzu sanoo. Hänen mukaansa jotkut maat ovat jopa alkaneet valmistella kansalaisiaan elämään ulkomailla.
Esimerkiksi Senegalin valtio välittää kansalaisiaan työvoimaksi maihin, joilla on siitä pulaa. Samoin tekee Filippiinit, joka tosin ei kuulu kaikkein köyhimpiin maihin.
Samaan aikaan kun vähiten kehittyneiden maiden asioille omistettu YK-konferenssi puhui siirtolaisuudesta Brysselissä, teema oli esillä myös Amerikan maiden kehityspankin (IDB) kokouksessa Washingtonissa. Sielläkin todettiin, että siirtolaisuuden kasvaessa kotimaahan lähetetyt rahasummat ovat nousseet.
Yhdysvaltoihin Latinalaisen Amerikan ja Karibian maista muuttaneet ihmiset lähettivät kotimaihinsa viime vuonna 20 miljardia dollaria (134 miljardia markkaa), IDB arvioi. Sen mukaan ongelmana ovat monesti rahan välityksessä ilmenneet väärinkäytökset ja korkeat välityspalkkiot.
Yksittäisten siirtolaisten rahalähetykset ovat IDB:n mukaan verrattain pieniä: keskimäärin 250 dollaria (reilut 1 600 markkaa) kymmenen kertaa vuodessa. Viralliset välitysfirmat perivät 10-20 prosentin palkkion.
"Valtaosa välityspalkkioista jää Yhdysvaltoihin", Inter- American Foundation -avustusjärjestöä edustava Carlo Dada kertoo. Haitiin lähetetyistä rahoista häviää hänen mukaansa matkalla peräti 90 prosenttia.
Länsiafrikkalainen Mali tarjoaa kenties parhaan esimerkin luovasta suhtautumisesta siirtolaisuuteen. Maan 11-miljoonaisesta väestöstä asuu liki kolmannes sen rajojen ulkopuolella.
"Malilaisia on kaikkialla. Olen tuskin käynyt maassa, jossa en olisi törmännyt heihin", Brysselin kokoukseen osallistunut malilainen ministeri Soumaila Cisse sanoo.
Äkkiä katsoen voisi ajatella, että muuttotappio on kova koettelemus pienelle maalle, semminkin, kun lähtijät yleensä ovat energistä ja yritteliästä väkeä. He ovat kuitenkin aina lähettäneet rahaa kotiin, ja nyt heistä on alettu hyötyä muutenkin.
Malilainen Kayen alue on esimerkki kulmakunnasta, jolta lähtee paljon väkeä ulkomaille. Siellä on aloitettu hankkeita, joiden avulla lähtijät pidetään tiiviissä yhteydessä kotiseutunsa kohtaloihin. Heillä on sananvaltaa kehityshankkeissa ja heidän lähettämiään varoja käytetään koko yhteisöä hyödyttäviin tarkoituksiin, kuten koulujen, terveysasemien ja teiden rakentamiseen.
Vuosina 1990-1996 malilaiset lähettivät kotiin rahasummia, jotka vastasivat yli neljää prosenttia kansantuotteesta ja neljännestä vientituloista. Nämä tulot halutaan nyt nivoa osaksi kansallista kehityssuunnitelmaa.
Se edellyttää, että siirtolaisten uudet kotimaat tekevät osuutensa. "Niiden pitää sallia siirtolaisten vapaa liikkuminen sisään ja ulos ilman, että he menettävät oikeuksiaan", IOM:n Ndiaye sanoo.
Hän pitää välttämättömänä kansainvälisen konferenssin järjestämistä aiheesta, jotta uudet ideat voidaan esitellä ja teollisuusmaat sitoutuvat niihin.
Samaan aikaan IOM myös kannustaa kehitysmaiden koulutettua väkeä palaamaan kotiin. Malilainen ministeri Cisse on itse paluumuuttaja.
"Oli aika, jolloin en halunnut mennä kotiin. Lykkäsin sitä kahdeksan vuotta. Minulla oli hyvä työpaikka ja asunto, ja sain olla rauhassa."
"Jossain taustalla oli kuitenkin koko ajan tunne, että en kuulunut sinne. Eräänä päivän sanoin vaimolleni: 'Minä lähden kotiin'. 'Tekemään mitä?' vaimo ihmetteli. 'En tiedä, mutta ainakin minä olen kotona'", Cisse kertoo. (Inter Press Service) .
