Dacca, 14.05.01 (IPS) – Tarvitaan paljon muutakin kuin kehitysapua, jos Bangladesh aiotaan kiskoa ylös köyhyyden suosta, arvioivat paikalliset asiantuntijat YK:n vähiten kehittyneiden maiden konferenssin aattona. Kokous pidetään Brysselissä 14.-20. toukokuuta.
Bagladeshin viimeaikaisen talouskasvun tahdilla kuluu 25 vuotta ennen kuin 127 miljoonan asukkaan maa pääsee pois YK:n määrittelemästä vähiten kehittyneen maan (LDC) asemasta, laskee YK:n Aasian ja Tyynenmeren alueen talous- ja sosiaalikomissio. LDC-maiden henkeä kohden laskettu kansantuote on alle 800 dollaria (5 360 markkaa) vuodessa.
"Tuotantovetoinen talouskasvu" on lääke, jota järjestön pääsihteeri Kim Hak-Su suosittelee Bangladeshille.
Myös Bangladeshin omat talousasiantuntijat ovat kallistuneet sille kannalle, että apuriippuvuuden sijaan maan pitää vahvistaa omaa talouttaan ja hankkia ulkomailta pääomasijoituksia.
Jotkut jopa epäilevät, että kehitysavusta ei ole enää hyötyä Bangladeshille. Sen sijaan tarvittaisiin suuria pääomasijoituksia maatalouteen ja teollisuuteen.
Bangladesh itsenäistyi 1971, minkä jälkeen se on vastaanottanut ulkomaista apua noin 36 miljardin dollarin (noin 240 miljardin markan) edestä. Silti lähes puolet maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella.
Kaikesta Bangladeshin saamasta avusta vain neljäsosa on päätynyt tarkoitettuun kohteeseensa, Daccan yliopiston taloustieteen professori Abul Barkat sanoo. Loput 75 prosenttia avusta hupenivat ulkomaisille konsulteille, byrokraateille, erilaisille välittäjille, alihankkijoille ja poliitikoille, hän väittää.
Luvut tuntuvat uskottavilta, kun muistetaan, että esimerkiksi Suomen antamasta kehitysavusta palautuu kotimaahan nykyisin noin 50 prosenttia, aiemmin osuus oli vieläkin suurempi.
Kehitysavun ongelmia lisää bangladeshilaisten mukaan se, että antajamaat asettavat sille tiukkoja ehtoja. Bangladeshin valtiovarainministeri Sams Kibria on luonnehtinut ehtoja sanoilla "utopistinen kriteerien kokoelma ja länsimaisen ajattelun sanelema toivelista."
Ehdoista tyypillisimpiin kuuluu hyvä hallinto. Kibrian mielestä rikkaat maat voisivat asettaa köyhimmille maille "realistisempia" ehtoja nähdäkseen, mitä muuta ne ovat saavuttaneet.
"LDC-maat haluavat taatusti hyvää hallintoa ja uudistuksia, mutta eivät kehityskumppanien painostuksesta, vaan oman olemassaolonsa turvaamiseksi", hän vakuutti Daccassa toimivan Center for Policy Dialogue -laitoksen järjestämässä seminaarissa, jossa valmistauduttiin Brysselin konferenssiin.
Bangladeshilaiset taloustieteilijät ovat alkaneet epäillä myös sitä, onko viisasta ottaa lainoja Maailmanpankilta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF), koska niihinkin liittyy "epärealistisia" ehtoja.
"Maailmanpankin politiikka on muotoiltu sopimaan yksiin länsimaisen yksityiskapitalismin kanssa. Siksi sen lainat harvoin edistävät toivottua taloudellista kehitystä", taloustieteen professori Muzaffar Ahmed sanoo.
Myös Bangladeshin kehityslaitoksen tutkija Atiur Rahman moittii Maailmanpankin lainoja ja niiden edellyttämiä "niin sanottuja uudistuksia". Hänen mielestään ne eivät tee mitään tasoittaakseen kansainvälistä taloudellista pelikenttää, jolla kehitysmaidenkin on koetettava pärjätä.
Arvostelijoiden mukaan kehitysmaat törmäävät maailmanmarkkinoilla jatkuvasti kaupan esteisiin. Niitä asettavat maat, jotka väittävät kannattavansa vapaata kauppaa ja haluavansa auttaa köyhiä maita.
Ratkaisuksi esitetään köyhille maille nykyistä ystävällisempää kansainvälistä talousjärjestystä. Se sisältäisi tullivapaan kaupan LDC-maiden tuotteille, länsimaisen teknologian tarjonnan noille maille sekä velkahelpotuksia.
Bangladesh on onnistunut viime vuosina vauhdittamaan talouskasvuaan ja lisäämään vientiään. Se on myös saanut supistetuksi köyhien osuutta väestöstä ja suitsinut väestönkasvua. Maata ei kuitenkaan ole palkittu velkahelpotuksilla, bangladeshilaiset valittavat.
"Näyttää siltä, että meidän on vain jatkettava velanottoa ja ajauduttava konkurssiin ennen kuin meidät hyväksytään velkahelpotusohjelmaan", Kibria huomauttaa. Bangladeshin ulkomaanvelka on yli 15 miljardia dollaria (reilut 100 miljardia markkaa), joka vastaa kolmannesta sen bruttokansantuotteesta.
Bangladeshin henkeä kohden lasketut tulot ovat alle 400 dollaria (2 680 markkaa) vuodessa. Maan mahdollisuudet nousta LDC- asemasta riippuvat rakenteellisista muutoksista, kuten talouden painopisteen siirtämisestä maataloudesta teollisuuteen ja palveluihin, taloustieteilijät sanovat.
Nykyisin maatalouden osuus on 32 prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja teollisuuden noin 12 prosenttia.
Bangladesh on kuitenkin edistynyt köyhyyden lievittämisessä, mistä kiitos kuuluu hallituksen ohella lukemattomille kansalaisjärjestöille. Köyhiä oli 1972 vielä 70 prosenttia asukkaista, mutta nyt enää 44 prosenttia.
Samaan aikaan lukutaitoisten osuus väestöstä on kohonnut 24:stä 60 prosenttiin ja keskimääräinen elinikä on kaksinkertaistunut 30:sta 60 vuoteen. Väestönkasvu on puolestaan alentunut 3 prosentista 1,6 prosenttiin, ja puhdasta juomavettä on tarjolla jo 90 prosentille väestöstä.
Bangladeshin talous kasvoi 1980-luvulla noin neljän prosentin vauhtia, mutta 1990-luvulla vauhti kiihtyi viiteen prosenttiin. Sitä pidetään köyhältä maalta hyvänä saavutuksena, mutta sekään ei riitä Maailmanpankin edellyttämään köyhyyden vähentämiseen, jota pitäisi tapahtua vähintään kaksi prosenttia vuodessa.
Pankin mukaan Bangladeshin talouden tulisi kasvaa 6-7 prosenttia vuodessa, jotta pahimmasta köyhyydestä päästäisiin 20 vuodessa.
Köyhyydellä on kuitenkin syvät juuret. Bangladeshissa on yhä 60 miljoonaa köyhää ihmistä, joista puolet elää äärimmäisessä ahdingossa.
Bangladesh on hiljattain päässyt melkein omavaraiseksi ruoan suhteen. Kaikkein köyhimmille ravintoa ei silti ole turvattu sen enempää kuin asuntoa, terveydenhuoltoa tai koulutustakaan. Lähes kymmeneltä miljoonalta lapselta jää yhä koulu käymättä köyhyyden takia.
YK:n lastenrahaston Unicefin mukaan Bangladeshissa kuolee joka päivä 700 lasta aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin. Centre for Policy Dialoguen selvityksen mukaan bangladeshilaisista vain 27 prosenttia saa päivittäin riittävästi kaloreita ravinnostaan. (Inter Press Service) .
